Suomen kansanedustaja

Kansanedustaja (lyhenne kansaned.) on parlamentaarikko eli kansalaisten valitsema edustaja eduskunnassa, Suomen parlamentissa. Kansanedustajat ovat edustuksellisen demokratian vallankäyttäjiä. Suomen eduskunnassa on 200 kansanedustajaa, joiden kausi kestää normaalisti neljä vuotta. Kansanedustajasta ja edustajantoimesta säädetään Suomen perustuslaissa.

Valinta

Kansanedustajat valitaan uudelle vaalikaudelle joka neljäs vuosi toimitettavilla eduskuntavaaleilla. Vaaliehdokkaaksi pääsee joko puolueen asettamana tai vähintään sadan jäsenen valitsijayhdistyksen kautta. Ehdokas asettuu ehdokkaaksi yhdessä Suomen 13 vaalipiiristä, joka voi olla mikä tahansa ehdokkaan kotikunnasta riippumatta. Vaalissa äänestäjä antaa äänensä samanaikaisesti henkilölle ja puolueelle.

Kelpoisuus

Kansanedustajan on oltava vähintään 18 vuoden ikäinen Suomen kansalainen. Eduskuntavaaliehdokkaaksi asettuvan on oltava vaalikelpoinen eli äänioikeutettu, joka ei ole vajaavaltainen. Kansanedustajaksi ei voida valita sotilasvirassa olevaa henkilöä. Myöskään tasavallan presidentti, valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen tai valtakunnansyyttäjä ei voi olla kansanedustajana. Myös vaalikelpoisuuden menettäminen johtaa kansanedustajan edustajantoimen lakkaamiseen.

Kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido siinä muut määräykset. Hänen on esiinnyttävä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä.

Vapautus, erottaminen ja rangaistukset

Kansanedustaja voi pyynnöstään saada eduskunnalta vapautuksen edustajantoimesta, jos siihen on hyväksyttävä syy. Eduskunta voi erottaa kansanedustajan joko kokonaan tai määräajaksi, jos tämä olennaisesti ja toistuvasti laiminlyö edustajantoimensa hoitamisen. Tähän vaaditaan perustuslakivaliokunnan kannanotto ja kahden kolmasosan äänienemmistö eduskunnassa. Myös tuomio rikoksesta voi johtaa samaan menettelyyn. Toistuvasti järjestystä eduskunnassa rikkovalle kansanedustajalle voidaan antaa varoitus tai kahden viikon kielto osallistua eduskunnan istuntoihin.

Kansanedustaja voidaan asettaa syytteeseen hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta vain, jos eduskunta antaa tähän luvan vähintään viiden kuudesosan enemmistöllä annetuista äänistä. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta.

Kansanedustajan erottaminen eduskunnasta on hyvin harvinaista, koska kansanedustaja on valittu virkaan äänestäjien luottamuksella. Vuoden 1979 jälkeen on erotettu vain yksi kansanedustaja. Eropyyntöjä on vuosien 1979–2017 aikana hyväksytty 53 kansanedustajalta; sitä edeltävältä ajalta ei ole kattavaa luetteloa. Yleisin hyväksytty eroperuste on ollut siirtyminen merkittävään virkaan tai toimeen. Eropyyntöihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti pidättyvästi, jotta kansanedustajia ei saisi painostettua tai houkuteltua eroamaan. Esimerkiksi omantunnonsyitä ei ole katsottu riittäväksi perusteeksi eron myöntämiselle.

Jos eduskunnan jäsen valitaan tasavallan presidentiksi, perustuslain 27 §:n 3 momentin mukaan hänen kansanedustajan toimensa lakkaa hänen astuessaan presidentin virkaan. Tällöin kyseessä ei siis varsinaisesti ole kansanedustajan tehtävistä vapauttaminen. Viimeksi kansanedustajan paikalta suoraan tasavallan presidentiksi on siirtynyt Tarja Halonen vuonna 2000, häntä ennen Urho Kekkonen vuonna 1956. Kansanedustajan toimi lakkaa myös, jos hänet nimitetään oikeuskansleriksi, eduskunnan oikeusasiamieheksi, korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäseneksi tai valtakunnansyyttäjäksi.

Varaedustaja

Euroopan parlamenttiin siirtyvän tai asepalvelustaan suorittavan kansanedustajan tilalleen eduskuntaan tulee siksi aikaa hänen varaedustajansa.

Työ ja tehtävät

Kansanedustajan eduskuntatyö keskittyy hallituksen lakiehdotusten käsittelyyn. Kansanedustaja tekee suuren osan työtään Eduskuntatalossa Helsingissä, missä hän osallistuu eduskunnan täysistuntoihin ja valiokuntatyöhön.

Kansanedustaja työskentelee normaalisti osana oman puolueensa eduskuntaryhmää. Hänellä on kuitenkin myös oikeus jättäytyä kaikkien eduskuntaryhmien ulkopuolelle. Eduskuntaryhmä muodostaa yleensä yhteisen, yksimielisen kannan kuhunkin eduskunnassa käsiteltävään asiaan. Niin kutsutuissa "omantunnon kysymyksissä" kansanedustajalla on kuitenkin vapaus päättää itse, miten äänestää. Näitä ovat eettisiin kysymyksiin liittyvät aiheet sekä yleensä kansalaisaloitteista pidetyt äänestykset.

Eduskunnan täysistuntoja on istuntokausien aikana neljä kertaa viikossa tiistaista perjantaihin. Täysistunto on lainsäädäntötyön ja ajankohtaisen poliittisen keskustelun keskeinen areena. Kansanedustaja voi pitää täysistunnossa kahden minuutin pituisia puheenvuoroja, jotka hän on pyytänyt etukäteen.

Valiokunnissa kansanedustajat valmistelevat eduskunnan päätökset. Valiokunnan jäsenet kuulevat asiantuntijoita ja pyrkivät perehtymään lain sisältöön yksityiskohtaisesti, tarvittaessa tarkentaen pykälien sisältöjä. Sama kansanedustaja työskentelee yleensä kahdessa eri valiokunnassa.

Yksittäinen kansanedustaja voi tehdä lakialoitteen, talousarvioaloitteen tai toimenpidealoitteen. Hän voi myös esittää valtioneuvostolle suullisia ja kirjallisia kysymyksiä eduskunnan kyselytunnilla. Vähintään 20 opposition kansanedustajaa voi yhdessä tehdä hallitukselle välikysymyksen.

Eduskunnan valitsemat kansanedustajat työskentelevät Suomessa myös erilaisissa kansallisissa toimielimissä, kuten Yleisradion hallintoneuvostossa, valtakunnanoikeuden jäseninä sekä Suomen Pankin ja eduskunnan tilintarkastajina.

Useimmat kansanedustajat tekevät eduskuntatyöhönsä liittyen työmatkoja ulkomaille. Eduskunnan keskuudestaan valitsemat kansanedustajat edustavat Suomea kansainvälisissä järjestöissä.

Kansanedustajat tekevät paljon työtä myös sähköpostin välityksellä. Äänestäjiinsä he pitävät yhteyttä kiertämällä vaalipiiriään ja tapaamalla Helsinkiin eduskuntavierailulle saapuneita vieraita. Moni kansanedustaja toimii lisäksi oman kotikuntansa kunnallispolitiikassa.

Jotkut näkevät kansanedustajuuden luottamustoimena, sillä edustajan valinta perustuu äänestäjien luottamukseen.

Palkkiot ja etuisuudet

Kansanedustajat eivät saa palkkaa vaan edustajanpalkkion, koska kansanedustaja ei ole virkamies, vaan kyseessä on luottamustoimi. Kansanedustajien ei tarvitse tästä huolimatta hankkia itselleen eläkevakuutusta, vaan he voivat anoa jälkikäteen työeläkelaitos KEVA:n maksamaa vanhuuseläkettä sekä mahdollisesti myös niin sanottua sopeutumisrahaa.

Palkkio on veronalaista tuloa. Tapana on ollut, että palkkioista on päätetty ennen uuden eduskunnan kokoontumista.

Kansanedustajan palkkio on 1. toukokuuta 2018 alkaen 6 510 euroa kuukaudessa. Yli 12 vuotta palvelleen kansanedustajan palkkio on 6 997 euroa kuukaudessa.

Puhemiehen palkkio on 11 981 euroa kuukaudessa ja varapuhemiesten 9 987 euroa. Valiokuntien puheenjohtajille maksetaan 732 tai 1 207 euron lisäpalkkio kuukaudessa. Valtiovarainvaliokunnan verojaoston ja hallinto- ja turvallisuusjaoston puheenjohtajan lisäpalkkio on 732 euroa ja muiden jaostojen 483 euroa.

Vähintään 16:n tai useamman kansanedustajan eduskuntaryhmän puheenjohtajalle maksetaan 1 207 euron suuruinen lisäpalkkio. 3–15 kansanedustajan suuruisten ryhmien puheenjohtajille maksetaan 732 euron lisäpalkkio ja sitä pienempien ryhmien puheenjohtajalle ei mitään.

Kansanedustaja saa verotonta kuukausittaista kulukorvausta kansanedustajan tehtävästä aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Kulukorvaus vaihtelee kansanedustajan kotipaikasta riippuen 987:stä 1 809 euroon.

Sopeutumisraha

Aikaisemmin kansanedustajille myönnettiin nk. sopeutumiseläke, joka annettiin kaikille eduskunnasta pois jääville kansanedustajille, jotka olivat olleet vähintään seitsemän vuotta eduskunnassa, eivätkä siirtyneet takaisin työelämään palkansaajiksi (vaan jäivät työttömiksi tai jatkoivat työuraa yrittäjänä). Keskimäärin eduskunnan sopeutumiseläke oli noin 2 000 euroa kuussa, jota sai vuoden 2008 lopussa Valtiokonttorin tietojen mukaan 108 entistä kansanedustajaa. Sopeutumiseläkettä perusteltiin muun muassa sillä, että kansanedustajaksi valittu ihminen menetti siviilitaustansa, mikä vaikeutti työnsaantia edustajauran jälkeen.

Sopeutumiseläkettä on arvosteltu melko anteliaaksi, koska sillä ei ollut suoraa kytköstä kansanedustajuuden jälkeiseen työuraan, vaan ainoastaan saatuun palkkaan. Kun yksinyrittäjillä on vapaus määrittää itse, paljonko nostaa palkkaa yrityksestään, on mahdollista kerätä isotkin tulot yritykselleen samalla kun saa täyden sopeuttamiseläkkeen. Tämän vuoksi sopeutumiseläke korvattiin sittemmin sopeutumisrahalla, jota maksetaan enintään kolme vuotta. Sen pituus määräytyy kansanedustajavuosien mukaisesti siten, että vähintään kolme vuotta kestäneestä edustajantoimesta sopeutumisrahaa saa vuoden, seitsemän vuotta kestäneestä toimesta kaksi vuotta ja 15 vuotta kestäneestä toimesta kolme vuotta.

Muut etuisuudet

Kansanedustajille korvataan erikseen taksimatkat pääkaupunkiseudulla, jolloin edustajat voivat käyttää taksia vapaasti edustajan toimeen liittyvillä matkoilla. Yksittäinen taksimatka saa kuitenkin maksaa enintään 60 euroa ja sitä ylittävä määrä peritään edustajan palkkiosta. Kansanedustajat saavat matkustaa lähes maksutta VR:n junissa ja Finnairin kotimaan lennoilla.

Kansanedustajilla on halutessaan käytettävissä valitsemansa henkilökohtainen avustaja tukena ja edistämässä kansanedustajan työtä ja poliittista toimintaa. Toisaalta eduskunnan hallintojohtajan ohjeen mukaan avustaja ei saa käyttää palkallista työaikaansa kansanedustajan tai oman vaalityönsä tekemiseen. Työtehtäviä varten kansanedustajien avustajalla on käytössään matkapuhelin, kannettava tietokone, tulostin ja eduskunnan tietojärjestelmän etäkäyttöoikeus. Kansanedustajien avustajat ovat olleet yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneita tai yliopisto-opiskelijoita. Avustaja voi työskennellä joko eduskunnassa tai edustajan vaalipiirissä.

Harrastekerhot ja virkistäytyminen

Eduskunnassa työskentelevillä on lukuisia harrastekerhoja, joista eduskunnan urheilukerho on saanut eduskunnalta selvästi eniten rahaa toimintansa pyörittämiseen. Vuonna 2009 eduskunnan urheilukerhon budjetti oli noin 66 000 euroa. Muita kerhoja ovat muun muassa tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas, teatteri- ja näytelmäkerho, eläkeläiskerho sekä naiskansanedustajien verkosto. Eduskuntatalossa kansanedustajilla on käytössään henkilökohtaisten työtilojen lisäksi muun muassa kuntosali, sauna ja uima-allas.

Katso myös

• Luettelo kansanedustajista
• Luettelo vaalikauden 2023–2027 kansanedustajista
• Luettelo rikoksista tuomituista kansanedustajista

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen kansanedustaja Wikimedia Commonsissa

• Tilastot: Eduskuntavaalit: Ehdokkaiden ja valittujen tausta-analyysi eduskuntavaaleissa 2015 Tilastokeskus 30.4.2015