Kansas (yhtye)
Kansas on 1970-luvulla perustettu progressiivista rockia soittava yhtye Yhdysvaltain Topekasta, joka sijaitsee Kansasin osavaltiossa.
| Kansas | |
|---|---|
 Kansas (2008) |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1973– |
| Tyylilaji | progressiivinen rock, hard rock |
| Kotipaikka |
 Topeka, Kansas, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Phil Ehart, lyömäsoittimet, rummut |
| Entiset jäsenet |
Robby Steinhardt, viulu, laulu |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Kansas-yhtyeen suuruuden päivät olivat 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä se muutti monen muun progesuuruuden tavoin tyyliään lähemmäs "tavallista" rockia. Linjanmuutoksella oli vaikutusta, mutta ei täysin toivottua: Kansas saavutti suosiota valtaväestön musiikinkuuntelijoissa, mutta progeyleisö ei pitänyt yhtyeen muuntumisesta valtavirtarockin tekijäksi.
Kuitenkin, samoin kuin esimerkiksi Yes, Kansas on 1990-luvulla palannut musiikillisesti jälleen kunnianhimoisempaan suuntaan ja "klassiseen kokoonpanoonsa", joskin se on alkanut rakoilla 2006.
Historia
muokkaaKlassinen Kansas (1974–80)
muokkaaVuonna 1974 Kansas-yhtyeen levyttäväksi kokoonpanoksi oli vakiintunut niin sanottu kolmas kokoonpano (Kansas III): Phil Ehart – lyömäsoittimet, rummut, Dave Hope – basso, Kerry Livgren – kitara, kosketinsoittimet, Robby Steinhardt – viulu, laulu, Steve Walsh – kosketinsoittimet, laulu, Rich Williams – kitara.
Debyyttialbumi Kansas (1974) toi jo esiin yhtyeen taidot sekoittaa keskenään kosketinsoittimia ja kitarointia, jotka kruunasi Steinhardtin jatkuva "viulunrevittely" amerikkalais-tyyliseen boogie-rock-tapaan. Tämä kaikki tapahtui usein vielä monimutkaisilla sovituksilla ja tempovaihteluilla. Riehakkuus oli kuin Emerson, Lake & Palmeria. Tyyli vielä kehittyi tulevilla levyillä rock-sinfonisempaan suuntaan. Polveilevat sävellykset tulivat Livgreniltä. Olihan hän klassisen musiikin "heavy-säveltäjien" Richard Wagnerin ja Gustav Mahlerin ihailija. Levymoguli Don Kirshnerin promootio, yhtyeen jatkuva keikkailu ja lyhyillä aikaväleillä julkaistut toinen ja kolmas levy, Song for America (1974) ja Masque (1975), tekivät yhtyeen tunnetuksi ympäri Amerikan mantereen. Yhtyeestä kehittyi 1970-luvun puoliväliin mennessä yksi aikakautensa monumentaalisimmista live-esiintyjistä, joka myi monia vuosia suuria areenoita ja konserttihalleja täyteen.
Hittisingle "Carry On Wayward Son" tuli yhtyeen neljänneltä albumilta, Leftoverturelta (1976). Seuraava albumi Point of Know Return (1977), tuotti hittisingleinä nimikappaleen ja balladin "Dust in the Wind" (jonka on suomeksi esittänyt Menneisyyden Vangit). Sekä Leftoverture että Point of Know Return myivät pelkästään Yhdysvalloissa neljä miljoonaa kappaletta (saman määrän minkä yhtyeen menestyksekäs kokoelmalevy on myynyt). Monolith-levyn (1979) sanoitukset olivat saaneet vaikutteita uskonnollisesta Urantia-kirjasta ja sioux-intiaaneista. Levyltä löytyy hittisingle People of the South Wind.
Yhtyeen hidas hajoaminen (1980–84)
muokkaaMusiikkityylin vaihtumiseen lienee vaikuttanut se, että yhtyeen voimahahmosta, pääasiallisesta säveltäjä-sanoittajasta ja kitaristi-kosketinsoittajasta, Kerry Livgrenistä ja basisti Dave Hopesta tuli niin sanottuja uudestisyntynyneitä kristittyjä. "Heavy metal" -Wagneria ja -Mahleria ihaillut Livgren halusi nyt tehdä "hengellistä" rockia. Laulaja Steve Walsh päätteli sillä olevan vaikutusta yhtyeen linjaan, joten hän jätti yhtyeen Audio-Visionsin (1980) jälkeen. Walshin korvasi laulajana uudestisyntynyt kristitty John Elefante levyllä Vinyl Confessions (1982). Yhtyeen musiikillista alamäkeä edisti seuraavaksi viulisti-laulaja Robby Steinhardtin lähtö yhtyeestä. Steinhardtin rockviulu oli tuonut yhtyeen musiikkiin hienon lisämausteen.
Vuoden 1983 Drastic Measures -levy oli suurimmaksi osaksi John Elefanten ja hänen veljensä Dino Elefanten sävellyksiä. Vain kolme kappaletta oli Livgreniltä. Tosin nämä kolme kappaletta olivat edelleen laadukasta Livgren-tuotosta. Muuten yhtye alkoi kuulostaa enemmän 1980-luvun aikuisrockilta, kuten Foreignerilta, enemmän kuin progressiivilta rockilta. Livgren ja Hope lähtivät yhtyeestä 1984 ja perustivat kristillisen AD-yhtyeen.
Jäljelle jääneet Kansas-yhtyeen jäsenet: Elefante, Ehart ja Williams saivat vielä levytettyä yhden kappaleen, joka ilmestyi The Best of Kansas -kokoelmalla (1984). John Elefante oli tullut Kansas-yhtyeeseen Livgrenin takia. Koska Livgren ei enää ollut yhtyeessä, päätti Elefantekin lopulta lähteä. Sittemmin Elefante on tullut kuuluisaksi veljensä Dinon kanssa vaihtoehtoisen kristillisen rockin saralla. Kansasista lähtönsä jälkeen Elefante ei ole kuulunut yhtyeen myöhempiin kokoonpanoihin, eikä hän myöskään ole enää esiintynyt Kansasin kanssa.
Uusi Kansas (1986–97)
muokkaaVuonna 1986 Kansas-yhtye muodostettiin uudestaan, mutta ilman Steinhardtia, Livgreniä ja Hopea. Walsh palasi Streets-yhtyeestä tuoden mukanaan basisti Billy Greerin. Rummuissa oli edelleen Phil Ehart ja kitarassa Rich Williams. Lisäksi yhtyeeseen tuli kitaristi Steve Morse. Morse oli mukana studiolevyillä Power (1986) ja In the Spirit of Things (1988) sekä 1989 taltioidulla, vasta 1998 julkaistulla, King Biscuit... -livelevyllä. Vuonna 1992 Morse jätti Kansasin ja 1994 hän liittyi Deep Purpleen.
Morsen lähdön jälkeen Ehart, Greer, Walsh ja Williams jatkoivat vuodet 1992–97 kosketinsoittaja Greg Robertin ja viulisti-kitaristi-laulaja David Ragsdalen kanssa. Ragsdalen myötä viulu palasi jälleen yhtyeen soitinvalikoimaan. Tämän kokoonpanon aikakaudella syntyi kaksi levyä, yksi keikalta Live at the Whiskey (1992) ja yksi studiossa Freaks of Nature (1995). Keikkataltioinnin huomattavin piirre oli se, että koko setti koostui vanhasta, Livgrenin, Hopen ja Steinhardtin aikaisesta, Kansas-materiaalista. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kappaleet olivat vuosina 1974–77 julkaistuilta studioalbumeilta (Song for Americasta Point of Know Returniin). Se oli siis sitä samaa materiaalia, mitä neljätoista vuotta aiemmin julkaistulla livelevyllä, Two for the Showlla, oli ollut käytettävissä. Studiolevy Freaks of Nature oli yhtyeeltä kunnianhimoinen ja onnistunut yritys palata progressiivisen rockin suuntaan.
Klassinen kokoonpano tulee ja menee...? (1997–)
muokkaaVuonna 1997 Robert and Ragsdale lähtivät yhtyeestä ja Robby Steinhardt palasi. Yhtyeeltä ilmestyi Always Never the Same -levy (1998), joka sisälsi cover-versioita yhtyeen omista kappaleista (sic!). Mukana musisoimassa oli Lontoon sinfoniaorkesteri "kuudentena yhtyejäsenenä". Vuonna 2000 klassinen Kansas-kokoonpano ("III") Greerillä vahvistettuna levytti Somewhere to Elsewhere-albumin, jonka kaikki kappaleet oli säveltänyt ja sanoittanut Livgren.
Kansas on ilmoittanut vuoden 2006 kiertueen peruuntumisesta, koska Robby Steinhardt on jättänyt yhtyeen [1]. Hän oli lähtenyt jo 1983 mutta palannut 1997. Steinhardtin viulu ja laulu ovat olennainen osa yhtyeen live-esitystä. David Ragsdale, joka jo aiemmin on korvannut Steinhardtin, on tullut kokoonpanoon.
Esi-Kansas, Proto-Kaw, (1971–)
muokkaaMyös Kansasin toinen kokoonpano ("Kansas II"), julkaisi 2002 albumin Early Recordings from Kansas 1971–1973, mikä sisältää demoja ja live-esityksiä vuosilta 1971–73. Lakiteknisistä syistä ja haluttomuudesta käyttää Kansas-nimeä myynninedistämiseen, levy on julkaistu Proto-Kaw-yhtyeen nimellä. Kaw eli kansat on intiaaniheimo, jonka mukaan Kansasin osavaltio on nimetty. Proto tarkoittaa 'ennen' . Yhtye on siis 'Esi-Kansas' . Yhtyeeltä on tullut myös kaksi uutta levyä: Before Became After (2004) ja The Wait of Glory (2006).
Klassinen kokoonpano, "Kansas III"
muokkaaKaikki studio- ja livelevytykset 1974–80 ja 2000 tällä kokoonpanolla (+ lisämuusikoilla):
|
Diskografia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Kansasin virallinen web-sivu
- Saksalainen fanisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kansas fanisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kansas-kappaleiden sanoitukset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Virallinen Billy Greer web-sivu
- Virallinen David Ragsdale web-sivu
- Virallinen Steve Walsh web-sivu
- Richard Williams Fan Club
- Virallinen Kerry Livgren web-sivu
- Virallinen Proto-Kaw web-sivu. (Arkistoitu – Internet Archive)
