Karamazovin veljekset

Karamazovin veljekset (ven. Братья Карамазовы, Bratja Karamazovy) on Fjodor Dostojevskin kirjoittama, vuonna 1880 ilmestynyt romaani. Se on Dostojevskin viimeiseksi jäänyt teos, jota on sanottu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista romaaneista. Muun muassa psykologi Sigmund Freud ja eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartre ovat kommentoineet romaanin vaikutuksista ajatteluunsa. Romaanin teemoja ovat usko, moraali, rikos, ihmisten kärsimys ja kuolemattomuuden suhde ihmiseen. Tarinana teos kertoo kolmesta veljeksestä, Dmitristä, Ivanista ja Alekseista sekä heidän isästään Fjodorista.

Karamazovin veljekset
Братья Карамазовы Bratja Karamazovy
Venäjänkielisen alkuteoksen ensimmäinen sivu
Alkuperäisteos
Kirjailija	Fjodor Dostojevski
Kieli	venäjä
Julkaistu	marraskuu 1880
Suomennos
Suomentaja	V. K. Trast (Otava, 1929) Lea Pyykkö (Karisto, 1976) Martti Anhava, (Otava, 2014)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Henkilöt

Lyhyesti

• Fjodor Karamazov: Noin 50-vuotias perheen isä, periaatteeton irstailija. Hänellä on kolme poikaa eri liitoista ja hänellä huhutaan olevan myös neljäs äpäräpoika.
• Dmitri Karamazov: Fjodorin vanhin poika ensimmäisestä avioliitosta. Dmitriä pidetään isänsä kaltaisena.
• Ivan ”Vanja” Karamazov: Fjodorin keskimmäinen 24-vuotias poika toisesta avioliitosta. Häntä kuvaillaan hyvin älykkääksi.
• Aleksei ”Aljoša” Karamazov: Aljosa on Fjodorin nuorin, 20-vuotias poika myös toisesta avioliitosta.
• Pavel Smerdjakov: Karamazovien perheen palvelija, jonka huhutaan olevan Fjodorin äpärälapsi
• Agrafena ”Grusenka” Svetlova: Kaunis noin 20-vuotias nainen, johon sekä Fjodor, että hänen poikansa Dmitri ovat rakastuneet. Hän on myös Aljošan hyvä ystävä.
• Katerina ”Katja” Verhotseva Ivanovna: Dmitrin morsian.
• Zosima: luostarinvanhin, starets.
• Alikapteeni Snegirjov ja tämän poika Iljuša.

Pietarissa vuonna 1881 julkaistun Karamazovin veljesten ensimmäisen venäläisen painoksen toinen osa (mukaan lukien osat III–IV ja epilogi), Pantelejevien veljesten painotalo, 1881.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Päähenkilöt

Fjodor Pavlovitš Karamazov

Fjodor Pavlovitš, 55-vuotias hedonisti ja pakonomainen valehtelija, on kolmen pojan – Dmitrin, Ivanin ja Aleksein – isä kahdesta avioliitosta. Hänen huhutaan myös olevan aviottoman pojan, Pavel Fjodorovitš Smerdjakovin, isä, ja tämä työskentelee hänen palvelijanaan. Fjodor Pavlovitš ei ole lainkaan kiinnostunut pojistaan heidän syntyessään, minkä vuoksi heidät kasvatetaan erillään toisistaan ja isästään. Fjodorin ja hänen aikuisten poikiensa välinen suhde on yksi romaanin juonen keskeisistä elementeistä.

Dmitri Fjodorovitš Karamazov

Dmitri Fjodorovitš (usein kutsuttu Mitjaksi) on Fjodor Karamazovin vanhin poika ja ainoa lapsi hänen ensimmäisestä avioliitostaan Adelaida Ivanovna Miusovin kanssa. Dmitriä pidetään isänsä kaltaisena nautiskelijana, ja hän on taipuvainen alkoholismiin ja huikentelevaan elämäntyyliin. Dmitri joutuu takaisin perheensä pariin, kun hän tarvitsee perintönsä, jonka hän uskoo isänsä pidättäneen itsellään. Hän oli kihloissa Katerina Ivanovnan kanssa, mutta purkaa kihlauksen rakastuttuaan Grushenkaan. Dmitrin suhde isäänsä on veljeksistä kaikkein räjähdysherkin, ja heidän välilleen puhkeaa väkivaltaisia yhteenottoja perinnön ja Grushenkan takia. Vaikka hänellä on suhde Ivaniin, hän on lähimpänä nuorempaa veljeään Alekseita ja kutsuu tätä "kerubikseen".

Dmitrin hahmo sai alkunsa vankilassa tavattavasta D.I. Iljinskistä, jonka Dostojevski kohtasi Siperian vankeudessaan. Iljinski, joka kuvataan Dostojevskin muistelma-romaanissa Muistelmia kuolleesta talosta "aina iloisessa, hilpeässä mielentilassa olevaksi", oli vankilassa isänsä murhasta saadakseen perintönsä, vaikka hän vakaasti kiisti syyllisyytensä. Myöhemmin hänet vapautettiin, kun toinen mies tunnusti rikoksen.

Ivan Fjodorovitš Karamazov

Ivan Fjodorovitš (joskus myös Vanja) on 24-vuotias keskimmäinen poika ja ensimmäinen Fjodor Pavlovitšin toisesta avioliitosta, Sofja Ivanovnan kanssa. Ivan on pidättyväinen ja etäinen, mutta myös älyllisesti loistava. Hänen sanontansa "jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua" on romaanissa toistuva teema. Aluksi Ivanilla ei näytä olevan paljon aikaa veljelleen Alekseille, mutta myöhemmin heidän siteensä ja molemminpuolinen kiintymyksensä syvenevät. Hän pitää isäänsä vastenmielisenä ja tuntee myös voimakasta antipatiaa Dmitriä kohtaan. Fjodor Pavlovitš kertoo Alekseille pelkäävänsä Ivaniakin enemmän kuin Dmitriä.

Ivan rakastuu Katerina Ivanovnaan, mutta heidän suhteensa kehittyy Dmitrin kanssa aiemmin solmitun siteen varjossa, ja Katerinan ristiriitaiset tunteet ovat Ivanille tuskan lähde.

Romaanin arvostetuimmat kohdat liittyvät Ivaniin, mukaan lukien kirjan V luvut "Kapina" ja "Suuri inkvisiittori" sekä kolme keskustelua Smerdjakovin kanssa ja sen jälkeinen luku "Ivanin paholaispainajainen" kirjassa XI. Kirjan V, "Puolesta ja vastaan", käsittelee pääasiassa Ivanin sisäistä kamppailua kristillisen ihanteen moraalisen ylevyyden tunnustamisen ja universumin tuskan ja kärsimyksen aiheuttaman suuttumuksen välillä.

Ivanin Jumalan hylkääminen perustuu kristilliseen myötätunnon arvoon – arvoon, jota Dostojevski itse (ruhtinas Myškinin kautta romaanissa Idiootti) kutsui "ihmiselämän päälaiksi". Ivanin mukaan koko ihmiskunnan historian järjettömyys todistetaan lasten kärsimysten mielettömyydellä: jos järki on mitta, Jumalan maailmaa ei voi hyväksyä. Ivanin esimerkit lasten kohtaamista julmuuksista on otettu Dostojevskin lukemista sanomalehtikirjoituksista ja historiallisista lähteistä.

Aleksei Fjodorovitš Karamazov

Aleksei Fjodorovitš (usein myös Aljoša tai Aljosa) on 20-vuotiaana veljeksistä nuorin. Hän on Fjodor Pavlovitšin toisen vaimon, Sofja Ivanovnan, toinen lapsi ja siten Ivanin täysveli. Kertoja kuvaa häntä romaanin sankariksi jo ensimmäisessä luvussa, samoin kuin kirjailija itse esipuheessa.

Tapahtumien alussa Aljoša on noviisi paikallisessa Venäjän ortodoksisessa luostarissa. Hänen uskonsa on vastakohta Ivanin ateismille. Aljošaa ohjaa koko kirjan ajan vanhus Zosima, joka toimii hänelle isähahmona ja hengellisenä oppaana.

Zosima lähettää Aljošan maailmaan, missä hän joutuu mukaan perheensä ja muiden ihmisten kiihkeisiin persoonallisuuksiin ja monimutkaisiin suhteisiin. Aljoša toimii jatkuvasti myötätuntoisena ja oivaltavana sovittelijana, ja häntä rakastavat käytännössä kaikki.

Aljošan hahmossa Dostojevski osoitti erityisesti aikansa venäläiselle radikaalille nuorisolle positiivista vaihtoehtoa ateistiselle oikeudenmukaisuuden ja hyvän tavoittelulle. Aljoša edustaa samaa pyrkimystä yhteiskuntaan, jota ohjaavat hyvyys ja myötätunto, mikä sisältyy sosialistiseen ihanteeseen, mutta ilman irtautumista uskosta Jumalaan, sielun kuolemattomuuteen Jumalassa tai Venäjän ortodoksisesta perinteestä.

Pavel Fjodorovitš Smerdjakov

Pavel Fjodorovitš Smerdjakov on "Leman Lizavetan", mykän katunaisen, poika. Tämä kuoli yksin synnyttäessään Pavelin Fjodor Pavlovitšin kylpylässä: nimi "Smerdjakov" tarkoittaa "haisevan poikaa". Huhujen mukaan hän on Fjodor Pavlovitšin avioton poika. Pavel kasvoi Fjodor Pavlovitšin luotetun palvelijan Grigori Vasiljevitšin ja hänen vaimonsa Marfan hoidossa.

Grigori yritti opettaa Pavelille uskonnollisia periaatteita, mutta tämä vastasi kiittämättömyydellä ja pilkalla. Kerran Grigori löi häntä rajusti kasvoihin, minkä jälkeen Pavel sai ensimmäisen epileptisen kohtauksensa. Kertoja huomauttaa, että lapsena Smerdjakov harrasti kissojen hirttämistä ja niiden rituaalista hautaamista. Grigori sanoi hänelle: "Et ole ihminen. Olet kylpylän seinän homeen jälkeläinen, juuri sitä olet" – huomautus, jota Smerdjakov ei koskaan antanut anteeksi.

Smerdjakov liittyy Karamazovin talouteen palvelijana, toimien Fjodor Pavlovitšin lakeijana ja kokkina. Hän on yleisesti halveksiva muita kohtaan, mutta ihailee suuresti Ivaniin ja jakaa tämän ateismin. Ivanin filosofia, jonka mukaan "kaikki on sallittua", vaikuttaa häneen syvästi. Älykkäästä olemuksestaan huolimatta muut henkilöt – erityisesti Ivan, Dmitri ja Fjodor Pavlovitš – aliarvioivat ja kritisoivat hänen älykkyyttään, kutsuen häntä pseudointellektuelliksi.

Agrafena Aleksandrovna Svetlova

Agrafena Aleksandrovna Svetlova, joka tunnetaan yleensä nimellä "Grushenka", on 22-vuotias kaunis ja intohimoinen nainen, joka lumoaa miehiä. Nuoruudessaan hänet hylkäsi puolalainen upseeri, minkä jälkeen hän päätyi tyrannimaisen saiturin suojelukseen. Tämä kokemus jätti Grushenkaan kaipuun itsenäisyyteen ja elämänsä hallintaan.

Grushenka herättää Fjodorin ja Dmitrin täyden ihailun ja himon. Heidän kilpailunsa hänen kiintymyksestään muodostuu heidän välisensä konfliktin keskipisteeksi, tilanne, jota Grushenka käyttää mielellään hyväkseen saadakseen nautintoa ja huvitusta. Lopulta hän huomaa todella rakastavansa Dmitriä ja alkaa hävetä julmuuttaan. Hänen kasvava ystävyytensä Aljošan kanssa johdattaa häntä hengellisen pelastuksen tielle, ja hänen piilotetut lempeät ja anteliaat piirteensä tulevat esiin, vaikka hänen tulinen luonteensa ja ylpeytensä säilyvät.

Katerina Ivanovna Verhovtseva

Katerina Ivanovna (joskus kutsuttu Katjaksi) on Dmitrin kaunis kihlattu, huolimatta tämän avoimista suhteista Grushenkaan. Heidän kihlauksensa perustuu pääasiassa molempien ylpeyteen, sillä Dmitri pelasti Katerinan isän velasta.

Katerina on äärimmäisen ylpeä ja pyrkii esittämään jalomielisen marttyyrin roolia. Tämän vuoksi hän ei kykene toimimaan rakkautensa mukaisesti Ivania kohtaan ja luo jatkuvasti moraalisia esteitä heidän välilleen.

Vanhus Zosima

Vanhus Zosima on hengellinen neuvonantaja (starets) paikallisessa luostarissa ja Aljošan opettaja. Hän on jonkinlainen kuuluisuus kaupungin asukkaiden keskuudessa profeetallisiksi ja parantaviksi väitetyistä kyvyistään. Hänen hengellinen asemansa herättää sekä ihailua että kateutta muiden munkkien keskuudessa.

Zosima torjuu Ivanin ateistiset argumentit ja auttaa ymmärtämään Aljošan hahmoa. Hänen opetuksensa muovaavat tapaa, jolla Aljoša käsittelee tarinan Ilyushaa käsittelevässä osassa tapaamiaan nuoria poikia.

Dostojevskin tarkoitus Zosiman hahmon (kuten Aljošankin) kanssa oli kuvata kirkko positiivisena yhteiskunnallisena ihanteena. Hahmo perustui osittain Optinan luostarin isä Amvrosiin, jonka Dostojevski tapasi vuonna 1878. Kirjan VI opetukset ("Venäläinen munkki") pohjautuvat osittain Tihon Zadonskilaisen opetuksiin ja munkki Parfenin kirjoittamaan vaelluskirjaan.

Zosiman kertomusten tyyli kirjassa VI eroaa huomattavasti romaanin muusta kerronnasta. V.L. Komarovitš toteaa, että proosan rytmi poikkeaa kaikista modernin syntaksin normeista ja antaa koko kertomukselle erityisen, seremoniallisen ja rauhallisen emotionaalisen värin.

Ilyusha

Ilyusha (joskus kutsuttu Iljuska) on paikallinen koulupoika ja keskeinen hahmo merkittävässä sivujuonessa. Dmitri pahoinpitelee ja nöyryyttää hänen isäänsä, köyhtynyttä upseeria kapteeni Snegirjovia, jonka Fjodor Pavlovitš oli palkannut uhkailemaan Dmitriä tämän velkojen vuoksi. Snegirjovin perhe joutuu häpeään tämän seurauksena.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Dostojevskin muistiinpanoja Karamazovin veljesten viidennestä luvusta

Ensimmäisessä osassa tutustutaan Karamazovien perheeseen ja menneisyyteen. Selviää, että perheen isä, Fjodor Karamazov on ollut kaksi kertaa naimisissa ja, että hänellä on kummastakin liitosta lapsia. Fjodor ei ole ikinä välittänyt pojistaan ja lähettääkin heidät sukulaistensa luokse, kun heidän äitinsä menehtyy. Riitaisia välejä selvitellään pian perinnönjaossa, jossa Dmitri ja Fjodor riitelevät perinnöstä. Välejä pahentaa myös se, että Dmitri ja hänen isänsä ovat rakastuneet samaan naiseen. Tilannetta värittää myös se, että Dmitrillä on jo morsian, Katerina.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Suomennoksia

• Karamazovin veljekset. Romaani. (Suomentanut V. K. Trast (1. painos 1927)) Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15432-X
• Karamazovin veljekset. (Suomentanut Lea Pyykkö. 10. painos (1. painos 1976)) Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5055-1
• Karamazovin veljekset. (Suomentanut Martti Anhava) Helsingissä: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-26406-4

Aiheesta muualla

• Alenius, Jyrki: Karamazovin veljeksille ansaittu uusi suomennos (Arkistoitu – Internet Archive). Etelä-Saimaa 27.11.2014.
• Niemelä, Kyösti: Suuret kysymykset tuntuvat taas tuoreilta. Helsingin Sanomat 29.5.2014.