Karl Harald Felix Furuhjelm
Karl Harald Felix Furuhjelm (13. toukokuuta 1830 Helsinki – 30. huhtikuuta 1871 Nahodka) oli suomalainen virkamies ja lahjoittaja. Hän oli Itä-Siperian ylihallituksen palveluksessa vuosina 1854–1860 ja vuodesta 1869 keisarin perintömaiden käskynhaltija Amurinmaalla. Hän oli mukana järjestelemässä suomalaisten Amurinmaan-retkeä 1868. Hän testamenttasi omaisuutensa korkotuloja valtion käyttöön yleishyödyllisiin tarkoituksen sekä ruotsinkielisen Suomen historian kirjoittamiseen, minkä sai M. G. Schybergson. [1][2]
Furuhjelmin vanhemmat olivat valtioneuvos Otto Vilhelm Furuhjelm (1794–1871) ja Ulrika Johanna Fredrika Fock. Hän kävi Helsingin yksityislyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1849. Furuhjelm suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon ja suuremman kameraalitutkinnon 1853. Hän sai samana vuonna matkastipendin Venäjälle.[2]
Furuhjelm oli vuodesta 1854 alkaen kuvernementinsihteerinä Itä-Siperian ylihallituksessa sekä eurooppalaisten kielten kielenkääntäjänä. Hän oli sitten erikoistehtävissä Baikalin takaisten provinssien hallituksen palveluksessa vuodesta 1857 alkaen. Hänestä tuli kollegisihteeri 1856 ja nimineuvos 1858. Furuhjelm palasi Suomeen 1860 ja hänestä tuli kollegiasessori sekä varatuomari vuonna 1861. Hän oli tämän jälkeen apulaistoimitussihteerinä Suomen valtiosihteerinvirastossa Pietarissa vuodesta 1862 alkaen ja toimitussihteerinä 1867–1868. Furuhjelmista tuli kollegisihteeri 1868 ja valtioneuvos ja keisarillisten eläkerahojen hallintomies Amurinmaassa Itä-Siperiassa 1869.[2]
Furuhjelmin veljiä olivat kenraaliluutnantti Johan Otto Vladimir Furuhjelm, amiraali Hampus Furuhjelm ja vuori-intendentti Enok Hjalmar Furuhjelm.
Lähteet
muokkaa- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1571
- ↑ a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Harald Felix Furuhjelm. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=16719>. Luettu 15.4.2017.