Karnevaali

Karnevaalit ovat varsinkin katolisissa maissa laskiaisen aikaan ennen paastoa vietetty riehakas juhla.

Karnevaali.

Karnevaali-sanan alkuperäistulkintoja on useita; erään tulkinnan mukaan sana tulee keskiaikaisen latinan termistä carnem levare, joka tarkoittaa lihan pois ottamista. Mahdollisia alkuperiä ovat myös carnem vale (”hyvästi liha”) ja carnem laxare (”jättää liha”). Toisaalta sanan on myös arveltu johtuvan sanoista carrus navalis (”laivavaunu”), mikä viittaisi kulkueissa käytettyihin koristeltuihin laivan muotoisiin vaunuihin.

Maailman suurin karnevaali on Rion sambakarnevaali. Nykyään karnevaali-sanaa käytetään yleisesti monista muistakin karnevaaleja muistuttavista juhlista.

Karnevaalien historia

Venetsialainen karnevaalinaamio ja -puku.

Karnevalistisella naurulla, arjen kääntämisellä, oli sijansa jo antiikissa, jossa juhlittiin hedelmällisyyttä ja muun muassa Saturnaliaa. Useimmiten karnevaaleja juhlittiin marraskuun ja maaliskuun välillä, jolloin joko vuoden työrupeama oli saatu päätökseen tai talvi vaihtuu kevääksi.

Paaston aikaa edeltävät karnevaalit ovat suosittuja ja suuria juhlia erityisesti katolisissa maissa. Juhlaa on vietetty paikallisten perinteiden mukaisesti useita päiviä peräkkäin, etenkin kolmena viimeisenä päivänä ennen kirkollisen paastonajan alkua (laskiaissunnuntaista tiistaihin). Karnevaaleissa on tyypillisesti ollut näyttäviä kulkueita, äänekästä musiikkia sekä naurua ja erityisiä juhlaruokia.

Suomessa ja muissa protestanttisissa maissa ei ole varsinaista omaa karnevaaliperinnettä. Suomessa ja Pohjoismaissa karnevaaleja vastaava juhla on laskiainen. Laskiaissunnuntaina ja -tiistaina on juhlittu varsinkin leikkimällä (muun muassa laskemalla mäkeä) ja herkuttelemalla (kuten laskiaispullia), ennen kuin on ”laskeuduttu” paastoon. Suomen ainoa karnevaali on Helsinki Samba Carnaval, joka on järjestetty jo vuodesta 1991 saakka.

Karnevaalijuhlat nykyaikana

Karnevaaleja järjestetään nykyään erityisesti Etelä-Amerikassa. Euroopassakin katolisissa maissa järjestetään karnevaaleja vuosittain helmikuussa. Esimerkiksi Alankomaissa Pohjois-Brabantin provinssissa ja Saksassa Reinjoen varrella karnevaaliperinne jatkuu vahvana. Helsinki Samba Carnaval järjestetään vuosittain kesäkuussa.

Karnevalismi

Karnevaalin lähtökohtana on nurin päin käännetty maailma: virallinen kulttuuri ja karnevalisoitu kulttuuri asettuvat silloin vastakkain. Karnevaaliin olennaisesti kuuluva nauraminen voi kyseenalaistaa vallitsevat käsitykset. Karnevaalin aikana yhteisön normaalit rajat rikotaan ja pyhä muuttuu maalliseksi. Lopputuloksena on rituaalinomainen puhdistautuminen. Karnevalisointi on kirjallisuudessa jokseenkin samanlaista: auktoriteetit kyseenalaistavaa ja vaihtoehtoisia ratkaisuja tarjoavaa kirjallisuutta. Karnevaalihenki eli naurukulttuuri tunkeutuu arkipäivään, kun arkea ja sen itsestäänselvyyksiä halutaan kyseenalaistaa. Karnevalistisia piirteitä on parodisessa ja burleskissa kirjallisuudessa. Myös pakinat, satiirit ja komediat ovat esimerkkejä nykyajan karnevalismista: naurun avulla asetelmat käännetään ylösalaisin. Keskiajan Commedia dell’arte -näytelmissä valtakulttuuri pyrittiin niin ikään kyseenalaistamaan. Venäläinen tutkija Mihail Bahtin kuvaa karnevalisoinnin sekä vallankumouksellisena että varaventtiilinä, jonka kautta vallanpitäjät voivat antaa kansan parodioida itseään.

Katso myös

• Naamiaiset

Kirjallisuutta

• Koskiala, Matti & Häyrinen, Urpo: Samba ja Rion karnevaalit. Helsinki: Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2432-X

Aiheesta muualla

• Karnevaalien aikaan (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti.
• Blazej Stanislawski: Riehan monet kasvot (Arkistoitu – Internet Archive). Valitut palat 5/2002
• Rion karnevaalit käyntiin kuumissa merkeissä. MTV3 13.02.2010.
• Maria Tolsa: Karnevaali myllertää hierarkiat nurinkurin. Yle uutiset 14.2.2015.
• Karnevaalikausi Keski- ja Etelä-Euroopan maissa, Aamulehti, 27.02.1938, nro 56, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot