Kevyt liikenne
Kevyt liikenne on vanhentunut[1] suomalaisessa liikenteen käsitteistössä aiemmin käytetty kattokäsite, jolla on tarkoitettu yleensä kulkemista jalan, rullaluistimilla, potkulaudalla ja polkupyörällä sekä toisinaan mopolla, skootterilla, veneellä, kanootilla, hevosella[2] ja hevosajoneuvolla.[3] Käsitettä ei juurikaan tunneta Suomen ulkopuolella, eikä termille ole vastinetta muissa kielissä.[4] Muualla käytetään osittain vastaavaa käsitettä ”suojaamattomat tienkäyttäjät” (engl. unprotected road users, ruots. oskyddade trafikanter).[5]
2010-luvulla kevyt liikenne -käsite on vähentänyt merkitystään suomalaisessa liikennesuunnittelussa,[1] eikä sitä suositella käytettäväksi.[6] Helsingissä määrittelemättömän kevyen liikenteen suunnittelu on lopetettu, ja kaupunki on siirtynyt eri kulkumuotojen huomioimiseen itsenäisinä yksiköinä liikennesuunnittelussa.[7]
Liikennesuunnittelu
muokkaaSuomessa on liikennesuunnittelussa korostunut autoilun erottaminen muusta liikenteestä Ruotsissa 1960-luvulla kehitetyn ja sittemmin hylätyn SCAFT-mallin mukaisesti.[8]
Vuonna 1997 mopoliikenteen osalta tapahtui liikennesäännöissä suuri muutos, kun mopoilu siirrettiin ensisijaisesti ajoradalle ja ainoastaan lisäkilvellä sallituksi pyörätiellä.[9] Sittemmin useat kaupungit ovat siirtäneet mopot kokonaan ajoradalle poistamalla lisäkilvet pyöräteiltä. Oulussa muutos vähensi mopo-onnettomuuksia 60 prosenttia.[10]
Nykyään jalankulku- ja pyöräliikenne on alettu ottaa huomioon erillisinä kulkumuotoina joissakin kaupungeissa.[11] Myös valtakunnallisissa suunnitteluohjeissa jalankulku- ja pyöräliikenne käsitellään erillisinä liikkumismuotoina, joilla on erilaiset ominaisuudet ja tarpeet.[12]
Liikennesäännöt
muokkaaLiikennesäännöistä säädetään Tieliikennelaissa. Lain näkökulmasta kevyelle liikenteelle ei ole yhtenäisiä liikennesääntöjä, vaan lain näkökulmasta säännöt hahmottuvat karkeasti sen mukaan onko tienkäyttäjä jalankulkija vai ajoneuvon (esimerkiksi polkupyörän tai henkilöauton) kuljettaja.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b HE 180/2017 vp www.eduskunta.fi. 23.11.2017. ”Kevyen liikenteen tienkäyttäjäryhmät ovat moninaisia, minkä vuoksi kevyt liikenne käsitettä voidaan pitää vanhentuneena.” Viitattu 10.2.2018.
- ↑ Liikenneministeriö: Henkilöliikennetutkimus 1998 – 1999 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta VALT: VALT-vuosiraportti 2012
- ↑ TLL 53 § (Tieliikennelain 53 § suomeksi kuuluu "Kevyen liikenteen väylät" ja ruotsiksi "Leder för gång-, cykel- och mopedtrafik" eli kirjaimellisesti väylät jalankulku-, pyöräily- ja mopoliikenteelle) finlex.fi.
- ↑ Pedestrians and Cyclists - Diagram & Summary (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pyöräliikenteen suunnitteluohje (PDF) (Sivu 5) Kuntek 6/2011. Kuntatekniikan keskus.
- ↑ Pyöräliikenteen suunnitteluohje - Pyöräliikenne.fi Pyöräliikenne.fi. Arkistoitu 31.3.2018. Viitattu 30.3.2018.
- ↑ The Paradigm of Urban- and Traffic Planning. A Study of SCAFT 1968, Precedents and Followers publications.lib.chalmers.se. Arkistoitu 22.2.2015. Viitattu 22.2.2015.
- ↑ HE 251/1996
- ↑ Mopot siirrettiin autojen sekaan - onnettomuusmäärät romahtivat
- ↑ Pyöräliikenne kaupungissa - kohti uusia periaatteita
- ↑ Tulevaisuuden jalankulku- ja pyöräilyväyliä suunnitellaan liikennemuotokohtaisten ohjeiden avulla - Tulevaisuuden jalankulku- ja pyöräilyväyliä suunnitellaan liikennemuotokohtaisten ohjeiden avulla Väylävirasto. Viitattu 6.10.2020.