Qi

Qi (氣 / 气 pinyin: qì; Wade-Giles: ch'i; jyutping: hei; japani: ki; vietnam: khí; korea: gi) on perinteisessä kiinalaisessa kulttuurissa käsite, jonka uskotaan olevan elävien olentojen elämän voima. Qi kääntyy tarkoittamaan ilmaa ja kuvaannollisesti ”materiaalista energiaa”, ”elämän voimaa” tai ”esoteerinen energia virtaa”. Qin hallinta ja manipulaatio on perustava ajatus, jolle perinteinen kiinalainen lääkintä ja perinteiset kiinalaiset itsepuolustuslajit perustuvat. Qin harjoitusta, tasapainotusta ja kehitystä kutsutaan termillä Qigong. Henkilöt, jotka uskovat qihin kuvaavat sitä elämän voimaksi, jonka virtauksen estäminen on terveydelle vahingollista. Viisi oppia käsittelevät qin teoriaa ja käytännön sovellutuksia.

Qi

Qi on näennäistieteellinen käsite, jota ei ole havaittu mittauksilla, eikä sillä ole näytetty olevan yhteyttä fysikaaliseen energiaan.

Qin määritelmä

Alkujaan qi tarkoitti höyryä, usvaa ja henkäystä, josta sen merkitys laajeni vähitellen tarkoittamaan energiaa yleensä. Qin määritelmä on vaihdellut ajan saatossa ja kulloisenkin sovellutuksen mukaan. Sanaa qi käytetään puhuttaessa energiasta eri tasoilla.

Laajimmillaan qi tarkoittaa kaikkea energiaa länsimaisen fysiikan mukaisesti.^lähde? Se kattaa sekä näkymättömän (energia) että näkyvän (aine) energiaolomuodon.

Käytännössä ihmiset ovat kiinnostuneet qin ”elävästä” osasta, jota kutsutaan elämänenergiaksi ja joka erottaa elävän ja kuolleen toisistaan. Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä qi kuvataan energiana, jota ihmisruumiin elimet varastoivat, tuottavat ja kuluttavat.

Qi voidaan määritellä myös sanalla toiminta.

Qi järjestäytyy lin (理 lǐ) mukaan. Li voidaan kääntää sanoilla laki, luonnonlaki, periaate, järjestys jne. Qi on energia, joka järjestäytyy lin mukaan kuten atomit järjestäytyvät tietyn kaavan mukaan. Qin eri käytösmalleja kuvataan kiinalaisen kosmologian käsitteillä yin-yang, viisi elementtiä, kahdeksan trigrammia, yhdeksän tähteä jne. Qi voidaan jakaa kiinalaisen sancain eli kolmen aarteen mukaan kolmeen pääryhmään: taivaan qi, maan qi ja ihmisen qi. Taivaan qi on yang ja maan qi yin. Ihminen käyttää hyväkseen molempia.

Taivaan qi

Taivaan qi on maapalloa ympäröivän avaruuden ja taivaankappaleiden qi. Sen tärkein tutkittava ilmenemismuoto on ajan qi. Ilmakehä lasketaan ”taivaan” piiriin, mutta siinä tapahtuvat sääilmiöt luetaan tavallisesti ”maan” qiksi.

Taivaan qi merkitsee myös näkymättömiä energioita, joita kutsutaan hengiksi (神 shén). Kansanomaisesti näitä kutsutaan jumaliksi tai jumaluuksiksi.

Taivaan qin tutkimiseen käytetään esimerkiksi astronomiaa sekä erilaisia astrologisia ja ennustusmenetelmiä. Aikatekijä on olennainen osa kaikkia kiinalaisia oppeja, joista esimerkkeinä fengshui, lääketiede ja sodankäynti.

Maan qi

Fengshui on ympäristö- ja arkkitehtuurioppi, jota käytetään ihmistä tukevan ja suojelevan ympäristön rakentamiseen. Fengshuin päämääränä on elinympäristön elävän qin (生氣 shēngqì) hyödyntäminen ja vahingollisen qin (煞氣 shāqì) välttäminen.

Maanmuodoista puhuttaessa maan qin katsotaan virtaavan vuoristoja pitkin. Tätä kutsutaan vuorilohikäärmeeksi. Vesistöjä pitkin kulkeva vesilohikäärme käyttää taivaan qitä. Ihanteellinen haudan tai talon sijainti on siellä, missä vuori- ja vesilohikäärmeet yhtyvät elämää tuottaen. Paikkaa kutsutaan kansanomaisesti lohikäärmeen pesäksi. Sen alkuperäinen kiinalainen nimi on xue (穴 xué), joka tarkoittaa painannetta tai luolaa ja jota käytetään lääketieteessä akupunktiopisteestä. Xuen ympärillä pitää olla neljän eläimen maastomuodot. Ihanteellinen kaupungin paikka on siellä, missä tarpeeksi voimakkaat vuori- ja vesilohikäärmeet kohtaavat ja ovat sopivassa tasapainossa keskenään.

Rakennusten qi syntyy hetkellä, jolloin taivaan ja maan qit eristetään toisistaan eli tavallisesti silloin, kun tila suljetaan seinillä ja katolla. Qin laatuun vaikuttavat rakennusajankohdan qi sekä rakennuksen suunta maapallon magneettikentässä (maapallon qi).

Ihmisen qi

Niin kauan kuin ihmisellä on qitä, hän elää. Niinpä qin kerääminen, varastoiminen ja ylläpito on tärkeää. Tätä edesauttavat eri harjoitukset:

• hygienia
• ravinto
• liikunta (qigong, taiji, wushu)
• sukupuolielämä
• henkiset harjoitukset (neigong)

Qi lääketieteessä

Kiinalaisessa lääketieteessä qi jaetaan eri tyyppeihin sen mukaan, mistä elimistön toiminnasta se vastaa.

• Yuanqi (原氣 yuánqì - alkuperäinen qi), alkuperäinen eli perinnöllinen qi
• Guqi (谷氣 gǔqì - viljaqi), ravinnon qi
• Zongqi (宗氣 zōngqì - sukuqi), rinnan qi
• Yingqi (營氣 yíngqì - ravitseva qi), ravitseva qi
• Weiqi (衛氣 wèiqì - puolustusqi) puolustusqi

Termiä qi käytetään myös puhuttaessa kehon eri energioiden yhteistyöstä ja toimintatavoista:

• Zhenqi (真氣 zhēnqì), aito qi, joka virtaa pitkin meridiaaneja.
• Zhengqi (正氣 zhèngqì), oikea qi, terveen ihmisen normaali energia.
• Zhongqi (中氣 zhōngqì), keskusqi, mahalaukun ja pernan qi sekä ravinnosta saatu qi.

Qin tehtävä kehossa on suojella, lämmittää, muuntaa, kuljettaa, pitää oikealla paikalla ja pitää liikkeessä.

Qin liikesuuntia on neljä: nouseva, laskeva, ulosmenevä ja sisääntuleva.

Kiinalaisen lääketieteen patologia käsittelee qin ongelmia, jotka ovat vähyys, vajoaminen, stagnaatio ja kapinointi.

Sairauksien hoidossa ja terveyden ylläpidossa pyritään varmistamaan qin vahvistaminen ja tasapainottaminen sekä sen esteetön kulku eri menetelmin:

• ravinto-oppi (食療 shíliáo - ravintoterapia)
• lääkintä (中藥學 zhōngyàoxué - lääkeoppi)
• Kuivakuppaus (拔罐子 báguànzǐ)
• moksibustio (灸 jiǔ - polttaminen), akupisteiden käsittely moksaa polttamalla
• akupunktio (針砭 zhēnbiān - neulanpisto), akupisteiden käsittely neuloin
• akupainanta (指壓 zhǐyā - sormin painelu), akupisteiden painelu sormin
• tuina (推拿 tuīná - painaminen ja tarttuminen), hieronta
• guasha (刮痧 guāshā - kaapia sairaus), ruumiinosien kaapiminen sileäreunaisella esineellä
• waiqi (外氣 wàiqì - ulosvirtaava qi) eli buqi (布氣 bùqì - leviävä qi), parantaja siirtää omasta qi-varastostaan qitä parannettavaan henkilöön

Japanissa

Ki on tärkeä käsite perinteisessä japanilaisessa lääketieteessä ja taistelulajeissa. Sana esiintyy muun muassa japaninkielisissä nimissä aikido, kiai, kigurai, kuki ja reiki.

Nykyisessä Japanin kielessä merkkiä ki käytetään paljon, eikä sitä voi kääntää yhdellä sanalla. Kirjoitusmerkki ki (気) voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa, radikaali kigamae (气), symboloi höyryä, uloshengitystä, puhtia, tarmoa ja toinen osa, kome (米), symboloi riisiä, ravintoa, uusiutuvaa luontoa. Yhdessä nuo kaksi voidaankin ilmaista luonnon energiaksi. Vuosisatojen kuluessa ki:n merkitys on kuitenkin muuttunut ja se on saanut monia merkityksiä mm. tunnelma, ilmapiiri, olemus, ydin ja sovellettuna ihmisluontoon se tarkoittaa mielialaa, luonnetta, aietta (aikomusta), mielenlaatua, elinvoimaa, rohkeutta, intoa (innokkuutta) ja temperamenttia, lisäksi myös sisintä olemusta, sielua, henkeä. Japanin ki ja kiinan chi eroavatkin nykyisin merkitykseltään.

Ki tarkoittaa siis jotain mikä on olemassa, mutta sitä ei ole tarkoin määritelty. Kuitenkin se on jotain minkä voi tuntea ja havainnoida.

Katso myös

• Aura
• Eetteri
• Meditaatio
• Qigong
• Reiki
• Viisi oppia
• Vitalismi

Lähteet

• Hytönen, Elina: ”Lohikäärmeen lääketiede - Kiinalaisen lääketieteen perusteet”, Epigram Oy. 1997
• Metso, Jarno: http://www.kido.fi/harjoittelu/ki/ (Arkistoitu – Internet Archive)