Omat koirat purivat
Omat koirat purivat (myös Kianto – omat koirat purivat) on Mikko Niskasen televisiolle ohjaama elokuva vuodelta 1974.
Omat koirat purivat | |
---|---|
Ohjaaja | Mikko Niskanen |
Käsikirjoittaja |
Mikko Niskanen Panu Rajala Uolevi Kianto |
Perustuu | Ilmari Kiannon kirjaan Omat koirat purivat : pidätetyn päiväkirja vuodelta 1940 |
Säveltäjä | Juhani Raiskinen |
Kuvaaja | Juhani Sarro |
Lavastaja | Jorma Lindfors |
Pääosat |
Mikko Niskanen Kaarina Perola Mervi Kauppi Satu Putkonen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Yleisradio / TV 1 |
Ensi-ilta | 1974 |
Kesto | 148 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elokuva kertoo kirjailija Ilmari Kiannon joutumisesta maanpetossyytteeseen, kun hän oli kirjoittanut kotiinsa Turjanlinnaan pyynnön, etteivät venäläiset polttaisi hänen kotiaan. Todellisuudessa Kianto oli jättänyt sikarilaatikkoon lappusen, jossa pyysi venäläisiä olla polttamasta taloaan, mutta samalla neuvoi missä on lähimmät talot jossa voi lämmitellä[1]. Suomalaiset ehtivät kuitenkin paikalle ensin, ja Kiantoa vastaan nostettiin syyte.[2] Itse elokuva perustuu Kiannon teokseen Omat koirat purivat: pidätetyn päiväkirja vuodelta 1940, joka ilmestyi vuonna 1948.
Kritiikissä todetaan, että Niskanen esittää elokuvassa itseään, purkaa siinä kaiken aiemman kokemansa katkeran, muun muassa Kahdeksan surmanluodin yhteydessä. Niskanen oli alun perin valinnut pääosaan Kaarlo Wilskan, mutta päätyi kuitenkin rooliin itse, mitä on pidetty virheenä. Muuten elokuvaa pidetään onnistuneena kuvauksen korpikirjailijan kujanjuoksusta. Kriitikko toteaa myös, että lukemattomat henkilöhahmot, lukkoon loksahtelevat sellinovet, junamatkat kuvaavat osuvasti sitä julman ja kasvottoman byrokratian koneiston sekamelskaista sokkeloa, johon Kianto joutui.[2]
Tämän ja Surmanluotien yhteyttä kuvastaa myös, että Surmanluodit alkaa Kiannon "Nälkämaan laulun" sanoilla "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa..."[3]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Omat koirat purivat Elonet.