Kiljuhanhi
Kiljuhanhi (Anser erythropus) on tundrahanhen läheinen sukulainen, uhanalaisin hanhilaji koko Euraasiassa.
| Kiljuhanhi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Alaheimo: | Hanhet Anserinae |
| Suku: | Harmaahanhet Anser |
| Laji: | erythropus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anser erythropus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKiljuhanhi on noin 53–66 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 115–135 cm.[3][4] Kiljuhanhi on yleisväriltään ruskehtava. Se muistuttaa tundrahanhea, mutta kiljuhanhella on keltainen silmärengas, ja sen valkoinen otsakilpi ulottuu päälaen etuosaan asti. Lisäksi kiljuhanhen nokka on pienempi ja siinä on aina punertavaa väriä. Kiljuhanhen höyhenpuku on hyvin tumma, mutta sen mustat vatsalaikut ovat pienemmät kuin tundrahanhella.[4]
Vanhin suomalainen rengastettu kiljuhanhi on ollut vähintään 3 vuotta, 10 kuukautta ja 30 päivää vanha.[5] Euroopan vanhin rengastettu kiljuhanhi on ollut vähintään 14 vuotta ja 9 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.[6]
Levinneisyys
muokkaaKiljuhanhi pesii Aasian ja Fennoskandian pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Euroopan kaakkoisosissa, Lähi-idässä sekä Itä-Aasiassa,[1] ja esimerkiksi Jangtsejoen vesistön Dongtingjärven seudulla on havaittu suuria parvia.[7] Linnut levähtävät usein Kazakstanissa, missä niitä on metsästetty massoittain.
Lajin kanta pienenee, ja maailmankannaksi on arvioitu 24 000–40 000 yksilöä[1]. Euroopan kannaksi on arvioitu 170–270 paria, joista 120–200 paria Venäjällä, 30–35 paria Norjassa, 15–25 paria Ruotsissa ja 0–5 paria Suomessa.[8] Suomesta ei ole tehty pesimälöytöjä vuoden 1995 jälkeen.[9][10] Meneillään on monia istutusprojekteja, ja suurin osa eteläisessä Pohjolassa tavattavista kiljuhanhista lienee näistä kokeiluista lähtöisin.
Talvehtimis- ja muuttoreittien metsästystä pidetään nykyisin kiljuhanhien suurimpana uhkana.
Elinympäristö
muokkaaKiljuhanhen pesimäympäristöä ovat suot ja tunturiylänköjen pikkujärvet paju- ja koivuvyöhykkeellä.[4]
Lisääntyminen
muokkaaKiljuhanhi pesii touko-kesäkuussa. Naaras munii vesistön läheisyydessä olevaan pesäkuoppaan 4–7 munaa ja hautoo niitä 25–28 vuorokautta. Poikaset ovat lentokykyisiä 35–40 vuorokauden ikäisinä. Perhe pysyy yhdessä seuraavaan kevääseen asti.[3]
Ravinto
muokkaaKiljuhanhi käyttää ravinnokseen ruohokasveja, kasvinosia ja viljaa.[3]
Uhanalaisuus
muokkaaKansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut kiljuhanhen vaarantuneeksi lajiksi pienentyneen kannan takia.[1] Suomessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[2]
Suojelu
muokkaa1900-luvun alussa Pohjoismaissa pesi tuhansia kiljuhanhipareja, vuonna 2011 pareja oli noin 20. Laji rauhoitettiin Suomessa 1969. WWF:llä on kiljuhanhityöryhmä. 1980-luvulta alkaen kiljuhanhia on kasvatettu tarhoissa ja istutettu luontoon sekä Suomessa että Ruotsissa, jonne on syntynyt pysyvä kanta. Suomessa istutuksia kokeiltiin 2000-luvun alussa, mutta kokeilu epäonnistui. Vuonna 2009 aloitettiin uusi kokeilu, jossa mukana oli kiljuhanhen poikasia ja niille emoiksi valkoposkihanhia.[11] Istutuksia on kuitenkin kritisoitu muun muassa alkuperäisen populaation geneettisen perimän puhtauden vaarantaviksi ja eri hanhilajien välistä risteytymistä edistäviksi.[12][13][14] Lajin eri suojelutoimet ovat kannattaneet, sillä 2010-luvulla lajin yksilömäärä on ollut nousussa.[15]
Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Kiljuhanhen ohjeellinen arvo on 6 391 euroa.[16]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d BirdLife International: Anser erythropus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2023).
- ↑ a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 47. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 16. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 27.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Talvehtimisalue Kiinassa (Kiljuhanhi-Life) Metsähallitus, metsa.fi. Viitattu 21.4.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Lesser White-fronted Goose (Anser erythropus) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 13.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Veikko Neuvonen ja Hannu Hautala: Mutkikas muuttoreitti. Metsästys ja kalastus, 2007, nro 10, s. 10–11.
- ↑ Kiljuhanhi Metsähallitus. Viitattu 27.3.2023.
- ↑ Suomesta hävinneitä kiljuhanhia istutettiin Enontekiölle Yle.fi. Viitattu 5.8.2009.
- ↑ Muutos-verkkolehti: Kiljuhanhien istutuksen monet ongelmat. 2016. Luettu 20.3.2020.
- ↑ Vieraslajit.fi: Kiljuhanhiristeymä. Luettu 20.3.2020.
- ↑ Luonnonvarakeskus: Vieraslajit Suomen arktisella alueella. 2018. (pdf) Luettu 20.3.2020.
- ↑ Pohjoismaiden uhanalaisimman linnun kanta elpymässä 31.10.2014. WWF Suomi. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Mokkila, Maija: Kotikissan kielletyt leikit voivat tulla omistajalle kalliiksi YLE Uutiset. 25.6.2015. Yleisradio. Viitattu 2.11.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Suomen Lajitietokeskus: Kiljuhanhi
- WWF Suomi: Kiljuhanhi
- Portal to the Lesser White-fronted Goose (englanniksi)
- Tietoa kiljuhanhesta
- Kiljuhanhi Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kiljuhanhi (Anser erythropus)
- ITIS: Anser erythropus (englanniksi)