Kisko
Kisko on Suomen entinen kunta ja nykyään osa Saloa. Kunta sijaitsi Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä ja sitä ennen Turun ja Porin läänissä. Se tunnettiin nyt jo hiipuneesta kaivosteollisuudestaan sekä kesämökkikuntana. Kiskon naapurikunnat olivat Karjalohja, Kiikala, Muurla, Perniö, Pertteli, Pohja, Suomusjärvi ja Tammisaari. Vuoteen 1993 saakka naapurikuntiin kuului Tammisaareen liitetty Tenhola.
| Kisko | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Salo |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Vanha Orijärven kaivos Kiskossa. |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Salon seutukunta |
| Kuntanumero | 259 |
| Hallinnollinen keskus | Toija |
| Perustettu | 1867 |
| – emäpitäjä | Pohja |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Salo Halikko Kiikala Kuusjoki Muurla Perniö Pertteli Suomusjärvi Särkisalo Kisko |
| – syntynyt kunta | Salo |
| Pinta-ala |
284,42 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 251,85 km² |
| – sisävesi | 32,57 km² |
| Väkiluku |
1 828 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 7,26 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 15,7 % |
| – 15–64-v. | 59,2 % |
| – yli 64-v. | 25,1 % |
Historia
muokkaaKisko on mainittu Pohjan kappeliseurakuntana vuonna 1347. Se itsenäistyi 1550-luvulla. Vuoteen 1876 asti Kisko kuului kahteen lääniin: itäosa oli Uudenmaan lääniä ja länsiosa Turun ja Porin lääniä. Suomusjärvi oli Kiskon kappelina vuodesta 1678, itsenäistyen 1898. Kappeliseurakunnan nimenä oli aluksi Laidike.[4] Kiskon kunta perustettiin vuonna 1867.
Kiskon kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöön Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[5]
Kaivokset
muokkaaKiskon alueella ovat sijainneet Orijärven kaivos (kupari), Aijalan kaivos (kupari) ja Metsämontun kaivos (sinkki, kupari). Kaivokset ovat lopettaneet toimintansa. Kaivostoimintaa harjoitettiin 1600-luvulta 1900-luvulle.lähde?
Kulttuuri
muokkaaKiskossa on viisi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Näitä ovat Haapaniemen linnanraunio[6], Kiskon kirkonkylä[7], Kärkelän ruukkiyhdyskunta[8], Mommolan kartano[9] ja Orijärven kaivos[10].
Kisko on saanut mainetta italialaisen Felice Vincin teoriasta, jonka mukaan Homeroksen Troija olisi sijainnut Kiskon Toijassa. Kisko-Seura ry on järjestänyt Vincin teorian inspiroimia tapahtumia.
Murre
muokkaaKiskon alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Kiskon murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.[11]
Ruokakulttuuri
muokkaaKiskon pitäjäruoaksi valittiin 1980-luvulla halstratut suolasilakat ja perunamuusi.[12]
Kylät
muokkaaAijala, Hongisto, Honkapyöli, Jyly, Kajala, Kaukuri, Kavasto, Kiskon kirkonkylä, Kurkela, Lappi, Leilä, Liuhto, Marttila, Metsola, Orijärvi, Sammalo, Sillanpää, Sorttila, Tieksmäki, Toija, Viiari, Vilikkala, Ylötkylä.
Järvet ja muut vesistöt
muokkaaAhdistonjärvi, Ahvenlammi, Aneriojoki, Hirsijärvi, Iso-Kisko, Iso-Tahko, Kavastonjärvi, Kirkkojärvi, Kurkelanjoki, Kurkelanjärvi, Määrjärvi, Nikuli, Orijärvi, Riitjärvi, Vähä-Tahko.
Tunnettuja kiskolaisia
muokkaa- Juho Kekkonen (1890–1951), kansanedustaja (KrTL)[13]
- Rauno Saari (s. 1946), maaherra, syntyi Kiskossa
- Gabriel Wilhelm Sohlberg (1851–1913), suomalainen teollisuusyrittäjä, Oy G. W. Sohlberg Ab:n perustaja, syntyi Kiskossa
- V. J. Sukselainen (1906–1995), kansanedustaja (kesk.)[13]
- Arimo Uusitalo (s. 1942), maanviljelijä, osuustoimintavaikuttaja, maanviljelysneuvos
- Pekka Virtanen (s. 1923), ammattiyhdistysjohtaja ja toimittaja
Ystävyyskunnat
muokkaa
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ Koivisto, Riitta: Painavan historian köykäinen versio Salon seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 28.11.2017.
- ↑ Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.1.2012.
- ↑ Haapaniemen linnanraunio Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kiskon kirkonkylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kärkelän ruukkiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Mommolan kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Orijärven kaivosyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 21. Helsinki: Patakolmonen Ky.
- ↑ a b Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kisko Wikimedia Commonsissa
- Aijalan-Kaukurin kyläyhdistys[vanhentunut linkki]
- Kisko-Seura ry
- Kiskon vanhoja karttoja Kansallisarkiston palvelussa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tuntematon kultamaa - Suomessa, Seura, 23.11.1938, nro 47, s. 6. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot