Kiurunkannukset
Kiurunkannukset (Corydalis) on kasvisuku unikkokasvien (Papaveraceae) heimossa ja aiemmin emäkkikasvien (Fumariaceae) heimossa. Suvussa on noin 530 lajia[1], joita kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla ja Afrikan vuoristoissa. Eniten lajeja esiintyy Kiinan ja Himalajan alueella, noin 280.[2] Kiurunkannukset ovat emäkkien (Fumaria) lähisukulaisia.
| Kiurunkannukset | |
|---|---|
 Etelänkiurunkannus (Corydalis cava) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Unikkokasvit Papaveraceae |
| Alaheimo: | Fumarioideae |
| Suku: |
Kiurunkannukset Corydalis DC. |
| Katso myös | |
Nimeltä mainitsemattoman kiinalaisen kiurunkannuksen käyttöä hermokipulääkkeenä tutkitaan sen sisältämän dehydrokorybulbiinin vuoksi.[3]
Lajeja
muokkaa- kermakiurunkannus (Corydalis bracteata)
- asuurikiurunkannus (Corydalis calycosa)
- kitkeräkiurunkannus (Corydalis capnoides)
- sinikiurunkannus (Corydalis cashmeriana)
- etelänkiurunkannus eli onttokiurunkannus (Corydalis cava)
- sirokiurunkannus (Corydalis cheilanthifolia)
- safiirikiurunkannus (Corydalis flexuosa)
- gotlanninkiurunkannus (Corydalis gotlandica)
- hentokiurunkannus (Corydalis intermedia)
- otakiurunkannus (Corydalis mucronata)
- jalokiurunkannus (Corydalis nobilis)
- himalajankiurunkannus (Corydalis ophiocarpa)
- nuokkukiurunkannus ( Corydalis pumila)
- isokiurunkannus (Corydalis scouleri)
- pystykiurunkannus (Corydalis solida) [4][5]
Tuntomerkkejä
muokkaaPohjoismaissa kasvavat kiurunkannuslajit ovat monivuotisia, jo varhain kukinnan aloittavia kevätkasveja. Niillä on maanalainen juurimukula tai maavarsi. Niiden kukintona on terttu ja kukat ovat kannuksellisia. Keltakukkaista jalokiurunkannusta lukuun ottamatta Pohjoismaiden lajit ovat purppuranpunakukkaisia.[6]
Kiurunkannukset Suomessa
muokkaaSuomessa esiintyy neljä luonnonvaraista kiurunkannuslajia. Pystykiurunkannus kasvaa Etelä-Suomessa lehtokasvina ja yleisin se on Ahvenanmaalla. Hentokiurunkannus on harvinaisempi, erityisesti pähkinäpensaslehdoissa kasvava samannäköinen laji. Siperiasta kotoisin oleva jalokiurunkannus on edellisiä selvästi rotevakasvuisempi ja keltakukkainen. Sitä viljellään koristekasvina, ja paikoin se on villiintynyt Etelä-Suomessa pihoille ja puistoihin.[7] Etelänkiurunkannus on harvinainen, mutta äskettäin vakiintuneeksi arvioitu viljelykarkulainen.
Lähteet
muokkaa- ↑ Govaerts, R. et al.: Corydalis DC. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 23.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 185. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- ↑ Helsingin Sanomat.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kiurunkannukset – Corydalis Viitattu 1.12.2020.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 203–205. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Corydalis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Corydalis (englanniksi)
- Flora of China: Corydalis (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Corydalis (englanniksi)