Kivennäisvesi
Kivennäisvesi tai mineraalivesi on vettä, jonka mineraalipitoisuus on suurempi kuin tavanomaisen juomaveden. Monet kivennäisvedet hiilihapotetaan.
Kivennäisvesi voi olla luontaista tai teollisesti valmistettua.Luontaisten kivennäisvesien kivennäisainesisältö on peräisin maanalaisista vesikerrostumista. Euroopassa on runsaasti luontaisia kivennäisvesilähteitä, mutta Suomessa on ainoastaan yksi hyväksytty luontaisen kivennäisveden pullottamo.[1]
Historia
muokkaaTerveyslähteistä pulppuavaa kivennäisvettä juotiin jo antiikin aikoina, ja siinä on myös kylvetty. Keski-Euroopan terveyslähteet olivat suosittuja lomakohteita 1600-luvulta 1800-luvulle. Teollisen kivennäisveden kehitti ruotsalainen Torbern Bergmann vuonna 1771, minkä jälkeen Tukholmassa alettiin valmistaa kivennäisvesiä teollisesti. Suomessa ensimmäisen kivennäisvesitehtaan perusti Victor Hartwall vuonna 1836.[2]
Valmistus
muokkaaTeollisiin kivennäisvedet valmistetaan tavallisesta juomavedestä lisäämällä siihen kivennäisaineiden suoloja. Kivennäisvesissä yleisimmin käytettyjä kivennäisaineita ovat natrium, kalium, magnesium ja kalsium. Niiden määrä vaihtelee kivennäisvesien välillä, mutta niiden keskinäisiä suhteita pyritään tasapainottamaan samaksi kuin elimistössäkin.[2]
Teolliseen kivennäisveteen lisätään usein myös hiilidioksidia 4–8 grammaa litraa kohti. Tämä hiilihapotus saa veden kuplimaan ja tuntumaan viileältä suussa. Hiilidioksidi estää myös bakteerien kasvua, mikä tekee hiilihapotetusta kivennäisvedestä suositeltavan juoman lämpimässä ilmastossa.[2]
Kivennäisvesi saatetaan vielä maustaa aromeilla ja lisätä siihen säilöntäaineita, happamuudensäätöaineita, värejä ja makeuttaa se fruktoosilla tai keinotekoisilla makeutusaineilla[2][1].
Ravintosisältö
muokkaaMaustamattomassa kivennäisvedessä ei ole kaloreita[3].
Kivennäisvetenä markkinoitavissa juomissa on oltava kivennäissuoloja vähintään 50 mg/100 g[2]. Teolliset kivennäisvedet sisältävät käytännössä niin vähän kivennäisaineita, ettei niillä ei ole juurikaan ravitsemuksellista merkitystä[4][5]. Lasillinen kivennäisvettä sisältää esimerkiksi niin pienen määrän kaliumia, että se vastaa vain noin puolta prosenttia aikuisen päivittäisestä kaliumintarpeesta[6][7].
Terveysvaikutukset
muokkaaTerveyden ja hyvinvoinnin laitos on suositellut kivennäisveden nauttimista elimistön suolatasapainon säilyttämiseksi helteellä.[8]
Hiilihappopitoinen mineraalivesi vähentää vuonna 2002 julkaistun tutkimuksen mukaan ummetusta ja turvotuksen kaltaisia toiminnallisia ylävatsaoireita.[9]
Muovipulloon pakatusta kivennäisvedestä ei löydetty haitallista mikromuovia suomalaisessa tutkimuksessa vuonna 2019.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Pakkausmerkinnät, Eviran kampanjasivusto[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Kivennäisvedet Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ Potassium NORDIC NUTRITION RECOMMENDATIONS 2023. Nordic Council of Ministers. Viitattu 16.11.2024.
- ↑ Helteestä kärsivät eniten lapset, ikääntyneet ja sairaat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 12.7.2010. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 19.7.2018.
- ↑ Rosario Cuomo, Raffella Grasso, Giovanni Sarnelli, Gaetano Capuano, Emanuele Nicolai, Gerardo Nardone: Effects of carbonated water on functional dyspepsia and constipation. European Journal of Gastroenterology & Hepatology, 2002-09, nro 14, s. 991–999. PubMed:12352219 doi:10.1097/00042737-200209000-00010 ISSN 0954-691X Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Mikromuovitutkimuksen menetelmien kehittäminen etenee 5.6.2019. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 25.7.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kivennäisvesi Wikimedia Commonsissa
- Fineli: Vedet (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontaisia kivennäisvesiä koskeva EU:n direktiivi
- Fine waters -arviointi (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)