Kohtukuolema

Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan sikiön menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,4 prosenttia yli 22-viikkoisista raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suomessa kohtukuolematapauksia on noin 240 vuosittain. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa.

Syyt

Kohtukuolleiden lasten tärkein yksittäinen kuolemansyy on hapenpuutteesta johtuva hiilidioksidin kertyminen. Syynä voivat olla napanuoraongelmat, istukkaperäiset häiriöt tai äidin tukostaipumus. Vain noin joka kymmenes kohtukuolema aiheutuu kehitysvammasta. Tartunta rekisteröidään yllättävän harvoin sikiön kuolemansyyksi, mutta uusimpien tutkimusten mukaan tartunnoilla on suuri merkitys ennenaikaisen synnytyksen käynnistäjinä ja sikiökuolemien aiheuttajina. Myös onnettomuus, esimerkiksi liikenneonnettomuus, voi saada aikaan sikiön kuoleman kohtuun. Raskauden yliaikaisuus ja äidin korkea verenpaine tai alkava raskausmyrkytys lisäävät kohtukuoleman riskiä. Noin puolessa tapauksista kuolinsyy jää epäselväksi. Näistä tapauksista käytetään usein myös nimitystä ”kohdunsisäinen kätkytkuolema”.

Oireet

Kohtukuolemaa ei voida ennustaa. Sikiön liikkeiden loppuminen on usein merkki kohtukuolemasta. Äidillä voi myös esiintyä ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Ennenaikaisessa synnytyksessä voi myös olla kyse kohtukuolemasta. Kohtukuolema todetaan ultraäänitutkimuksella, joka paljastaa, että vauvan sydän ei enää syki.

Synnytyksen aikana tapahtuvassa kuolemassa merkkinä on sydänäänten loppuminen.

Hoito

Tieto vauvan menehtymisestä on suuri järkytys. Kohtukuolemaan liittyvä suru ja tuska ovat kenen tahansa muun lähiomaisen kuolemaan verrattavissa.

Kohtuun kuollut lapsi synnytetään yleensä alakautta, yleensä normaalilla synnytysosastolla. Normaaliin synnytykseen verrattuna voidaan käyttää tehokkaampaa kivunlievitystä, koska vauvan voinnista ei tarvitse huolehtia. Mikäli synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, se käynnistetään. Keisarileikkausta suositellaan vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaavassa tilassa. Näitä ovat muun muassa runsas verenvuoto istukan irrottua tai hyvin vaikea raskausmyrkytys. Keisarileikkaukseen päädytään myös, jos alatiesynnytys on mahdoton esimerkiksi sikiön poikkitilan tai täydellisen eteisistukan vuoksi.

Synnytyksen jälkeen vanhemmilla on oikeus hyvästellä lapsensa. Hoitohenkilökunnan tulisi kannustaa vanhempia viettämään aikaa lapsensa kanssa ja ottamaan tämä syliinsä, vaikka vanhemmat saattavat arastella kuolleen lapsensa kohtaamista.

Synnytyksestä toipuvat vanhemmat tulisi sijoittaa sairaalassa omaan huoneeseen. Vastasyntyneiden näkeminen ja itkun kuuleminen aiheuttaa lapsensa menettäneille vanhemmille suurta tuskaa. Äidin maidon eritys lopetetaan prolaktiinin estäjillä.

Kotiutuessaan kohtukuolleen lapsen äiti on oikeutettu 105 päivän äitiysvapaaseen, joka alkaa viimeistään synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa käyminen on edellytys äitiysrahan koko määrän saamiselle. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksessä, voidaan isyysrahaa maksaa enintään 18 arkipäivältä lapsen kuolinpäivästä lukien. Jos isä ei pysty heti jäämään pois työstä, voidaan isyysraha myöntää myöhemmästäkin ajankohdasta mutta vain siihen saakka, kunnes lapsen kuolinpäivästä on kulunut 18 arkipäivää.

Noin 5–12 viikkoa synnytyksen jälkeen tapahtuvassa jälkitarkastuksessa käsitellään äidin toipumisen lisäksi vauvan kohtukuolemaan johtaneet syyt. Kuolinsyytutkimuksen tulosten läpikäymisen lisäksi vanhemmille tulisi antaa mahdollisuus kysyä kaikki heitä askarruttavat vauvan kuolemaan liittyvät kysymykset. Myös seuraavan raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan keskustella. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää neuvonpito perinnöllisyyslääkärin kanssa.

Surun kokeminen

Lapsen kuollessa kohtuun perhe joutuu läpikäymään lapsen kuolemaan liittyvän traumaattisen kriisin. Ensimmäisenä iskee vastaan šokki. Tieto kuolemasta tulee usein yllätyksenä, eikä siihen voi varautua millään lailla. Suruvaihe voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Käsittelyvaiheessa käydään menetystä läpi, se ymmärretään ja se muuttuu osaksi perheen kokemuksia. Tämä voi kestää vuosiakin. Tämä on varsinainen surutyön vaihe.

Ennaltaehkäisy

Raskauden aikaiset neuvolaseurannat voivat auttaa havaitsemaan raskauteen liittyvän häiriön, kuten verenpaineen nousun tai alkavan raskausmyrkytyksen. Myös loppuraskauden liikelaskennat saattavat auttaa huomaamaan, mikäli sikiön vointi kääntyy huonompaan suuntaan. Jos äiti huomaa sikiön liikkeiden vähenemistä, on hyvä hakeutua sairaalaan, jotta sikiön vointi voidaan tarkastaa sydänkäyrän avulla.

Kohtukuolema voi tapahtua myös täysin ilman varoitusta, jolloin se ei ole millään tavalla ennakoitavissa tai estettävissä.

Kirjallisuutta

Ingela Bendt: Kun pieni lapsi kuolee, LK-Kirjat, ISBN 951-627-275-4
Leena Väisänen: Lapsen menetys - Perheen suru ja toipuminen, Kirjapaja Oy, ISBN 951-625-556-6
Teresa Laine-Puhakainen: Liian lyhyt elämä - Kirja surusta ja hiljaisuudesta, Atena Kustannus Oy, ISBN 978-951-796-469-2
Olli Seppälä: Mies, joka synnytti, Kirjapaja, ISBN 951-621-850-4
Elina Nissinen: Mereen haudattu unelma, Podunk Oy, ISBN 978-952-92-6343-1

Katso myös

Kätkytkuolema

Lähteet

Tapio Kurki, Mika Nuutila: Kuolleen sikiön synnyttäminen (pdf) Duodecim-lehti, 115: 1042–4. 1999. Viitattu 24.1.2017 (linkitys). (englanniksi)
Anna Liisa Aho, Marja-Terttu Tarkka, Päivi Åstedt-Kurki, Marja Kaunonen: Fathers' Grief After the Death of a Child Issues in Mental Health Nursing 27(6):647-63. August 2006. Taylor & Francis. Viitattu 24.1.2017 (linkitys). (englanniksi)
Duodecim Terveyskirjasto, Vastasyntyneen sairaudet (Arkistoitu – Internet Archive), Maila Koivisto, Mikko Hallman
www.kela.fi/muut-tilanteet