Konfirmaatio

Konfirmaatio on kirkollinen toimitus, jossa seurakunnan jäsenestä tulee täysivaltainen kirkon jäsen. Konfirmaation juuret ovat kastetapahtumassa. Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulussa annettavan kasteopetuksen jälkeen voi tulla konfirmoiduksi, jolloin kastettu tunnustautuu kristityksi ja seurakunta rukoilee uskon vahvistusta. Ortodoksisessa kirkossa konfirmaatio tapahtuu jo kasteessa.

Konfirmaatio Karjasillan kirkossa Oulussa.

”Konfirmaatio”-sanan juuret ovat latinan sanassa ”confirmare”, joka tarkoittaa vahvistamista. Luterilaisen käsityksen mukaan konfirmaatiossa tapahtuu kasteen vahvistaminen.

Konfirmaatio evankelis-luterilaisessa kirkossa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa konfirmaatio mielletään rippikoulun päätösjuhlaksi, vaikka rippikoulun voikin käydä myös osallistumatta konfirmaatioon. Rippikoulussa valmistaudutaan konfirmaatioon, joka useimmiten toimitetaan seurakunnan messun yhteydessä. Luterilaisessa kirkossa on perinteisesti korostettu konfirmaation ja ehtoolliselle osallistumisen yhteenkuuluvuutta. Aikuisrippikoulun käyneen ei tarvitse erikseen osallistua konfirmaatioon.

Konfirmaation antamat oikeudet

• Oikeus toimia kummina
• Oikeus osallistua ehtoolliselle itsenäisesti
• Vaalikelpoisuus seurakuntavaaleissa, kun konfirmoitu jäsen on tullut täysi-ikäiseksi

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei edellytä konfirmaatiota, vaan siihen riittää rippikoulun käyminen.^lähde?

Luterilainen kirkko otti 1960-luvun alussa käyttöön alban konfirmoitavien asuna. Sitä ennen käytössä oli tytöillä valkoinen leninki tai jakkupuku, pojilla mustat housut, valkoinen paita ja musta tai valkoinen solmio tai solmuke. Joissakin seurakunnissa tämä tapa säilyi vielä 1970-luvulla.^lähde?

Konfirmaation kaava on virsikirjan liiteosassa ja Kirkollisten toimitusten kirjassa.

Konfirmaatio muissa kirkoissa

Roomalaiskatolisessa kirkossa konfirmaatio eli vahvistus on sakramentti.

Ortodoksisessa kirkossa konfirmaatio on kaksiosainen: kasteen yhteydessä suoritetaan mirhavoitelu, ja kun lapsi on täyttänyt 40 päivää, suoritetaan liturgian yhteydessä seurakuntaan ottaminen. Nämä kaikki voidaan myös suorittaa peräkkäin: näin tehdään alkukirkon perintöä mukailevassa kasteliturgiassa, jonka kehitti amerikkalainen oppinut, isä professori Alexander Schmemann, ja Suomeen sen toi isä arkkipiispa Paavali. Näin ollen ortodoksinuoren käytyä kristinoppikoulun (vrt. luterilainen rippikoulu) häntä ei konfirmoida.^lähde?

Mormonismissa

Konfirmaatio on myöhempien aikojen pyhien liikkeessä, myös Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa kastetta seuraava pyhä toimitus, jossa Melkisedekin pappeuden viranhaltijat asettavat kätensä kastetun pään päälle ja lausuvat sanat "Konfirmoin sinut Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseneksi" sekä "Ota vastaan Pyhä Henki". Tämän jälkeen annetaan vapaamuotoinen siunaus kastettavan elämää varten.^lähde? Toisin kuin kasteeseen, jonka jo Aaronin pappeuteen kuuluva pappi voi toimittaa pätevästi, edellytetään konfirmaatioon korkeampaa eli Melkisedekin pappeutta. Yleensä konfirmaation suorittavat kaksi vanhinta.^lähde?

Konfirmoida voidaan vasta kirkon jäseneksi kastettu henkilö. Tämän perusteella konfirmaation alaikäraja on kahdeksan vuotta. Tavallisesti konfirmaatio suoritetaan melko pian kasteen jälkeen, jos paikalla on Melkisedekin pappeuden edustajia. Se voi tapahtua myös kastamisen jälkeisenä sunnuntaina seurakunnan läsnä ollessa.^lähde?

Konfirmaation merkitys on kahtalainen. Se vahvistaa konfirmoitavan Kristuksen kirkon jäseneksi ja antaa hänelle Pyhän Hengen lahjan. Mormonismin mukaan Pyhä Henki vaikuttaa tosin maailmassa muutoinkin kuin konfirmoiduissa. Se todistaa ihmisille oikeasta ja väärästä, puhuu ikään kuin heidän omantunnon äänessään sekä todistaa evankeliumin ja Mormonin kirjan totuudesta. Kuitenkin vasta konfirmaatiossa ihminen saa Pyhän Hengen lahjan, joka tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki voi olla hänen elämässään jatkuvasti. Pyhä Henki voi toimia jatkuvana kumppanina, johdattaa elämän tiellä, varjella vaaroista, lujittaa uskoa ja lujittaa todistusta. Pyhä Henki on myös Lohduttaja, joka auttaa murheissa.^lähde?

Mormoniteologian mukaan Pyhän Hengen lahja voi ilmetä myös erityisinä armolahjoina, kuten kielilläpuhumisena ja parantamisena.^lähde? Apostoli Paavali puhuu näistä 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa. Nykyinen mormoniteologia korostaa kuitenkin enemmän Hengen roolia kristityn jokapäiväisessä elämässä.^lähde?

Katso myös

• Kaste
• Rippikoulu
• Mirhavoitelu (ortodoksinen)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konfirmaatio Wikimedia Commonsissa

• Konfirmaatio Kirkollisten toimitusten kirjassa (Arkistoitu – Internet Archive)