Laivalatomus

Laivalatomus on yleisnimitys megaliittimaisille kiviasetelmille, jotka muodostavat maastoon palkomaisen tai laivamaisen kuvion. Niiden uskotaan olevan hautoja, jonne esimerkiksi laivan päällikkö tai ryhmän johtaja haudattiin, mutta muunlaisiakin käyttötarkoituksia niillä lienee ollut. Pienimmät laivalatomukset ovat muutaman metrin pituisia, ja suurin on alun perin 354 metriä pitkä muodostelma, joka sijaitsee Jellingissä Tanskassa. Eniten laivalatomuksia tunnetaan Gotlannista ja Etelä-Ruotsista, missä niitä on yli tuhat. Laivalatomuksia on rakenteeltaan monenlaisia, ja varhaisimmat ovat Skandinavian pronssikaudelta ja nuorimmat viikinkiajalta. Latomuksia on enimmäkseen Itämeren ympäristössä.

Tjelvarin laivalatomus on tiiviillä kivetyksellä rakennettu hauta.

Badelundan eli Anundshögin laivalatomus

Elgesemin laivalatomus

Altes Lager pronssikaudelta Saksassa.

Rannarve on laivalatomussarja.

Laivalatomusten kulttuuritausta

Joistakin laivalatomuksista on löytynyt selviä hautaamiseen viittaavia merkkejä, kuten palaneita luita ja pronssisia esineitä, kuten keihäänkärkiä, veitsiä, partaveitsiä tai pinsettejä. Tällaiset esineet viittaavat miehen hautaan. Toisaalta, varsin usein hautauslöydöt puuttuvat, jolloin laivalatomuksella on arveltu olleen jokin muu käyttötarkoitus. Ruotsalainen tutkija Joakim Wehlin on esittänyt, että ainakin osa laivalatomuksista olisi ollut hautojen sijasta kauppapaikkoja ja niiden kautta olisi kaupattu etenkin pronssia. Laivalatomukset on liitetty varhaisiin germaanisiin heimoihin ja myöhemmin skandinaaveihin. Tapaa ovat saattaneet jäljitellä muutkin, mutta tästä ei ole todisteita. Germaanis-skandinaaviseen alkuperään viittaa myös latomusten päälevinneisyysalue, joka käsittää alueita Tanskasta, Manner-Ruotsista, Öölannista, Gotlannista, Latviasta, Virosta, Ahvenanmaalta ja Manner-Suomesta. Näillä seuduilla tiedetään liikkuneen paljon germaaneja ja skandinaaveja pronssi- ja rautakaudella.

Gotlannista tunnetaan eniten laivalatomuksia, yli 350. Voidaan perustellustikin ajatella, että Itämeren itä- ja pohjoisosien rannikoilta löydetyt latomukset olisivat gotlantilaisten laivamatkoillaan pystyttämiä. Koska useimmat latomukset ovat rannikon tuntumassa, hautatyyppi saattaa olla merenkäyntiin liittyvän ryhmän sosiaalinen tunnus ja sillä olisi siten vain kulttiarvo.

Rakenne

Laivalatomusten rakenne vaihtelee suuresti. Näyttävimmillään laivalatomus on rakennettu suurista pitkänomaisista kivistä, jotka on istutettu maahan pystyasentoon kaareviin riveihin. Pitkissä laivalatomuksissa kivet sijaitsevat irrallaan, mutta pienemmissä latomuksissa kivet on voitu latoa kiinni toisiinsa. Yleensä vaikuttavimmat kivet on pystytetty keulaan ja perään, kun taas kylkiä seuraavat kivet ovat pienempiä.

Laivalatomukset on saatettu täyttää pikkukivillä tai sekamaalla niin, että latomus on jäänyt tasapintaiseksi tai koholleen, mutta joskus niissä on pelkät kehäkivet. Laivalatomuksien läheisyydessä tavataan usein myös kivikehiä, hautaröykkiöitä, -kumpuja tai -muodostelmia. Laivalatomukset on voitu rakentaa peräkkäin tai rinnakkain, mutta tämäkin tapa vaihtelee suuresti. Niiden muodostamat ryhmät voivat olla myös järjestykseltään epäsäännöllisiä.

Kun samasta kalmistosta löytyy kaksi tai useampia samankokoisia, -muotoisia tai samaan asentoon pystytettyjä laivalatomuksia, on sen täytynyt olla alkuperäinen tarkoituskin. Hasslösassa Länsi-Götanmaalla on kolme laivalatomusta, joista kaksi on rakennettu samansuuntaisiksi ja kolmas kohtisuoraan. Gotlannissa Rannarvessa on sijoitettu neljä identtistä laivalatomusta peräkkäin kiinni toisiinsa samalle linjalle.

Muoto ja suunnittelu

Laivalatomukset on ilmeisesti pystytetty etukäteen tehdyn suunnitelman mukaisesti, sillä ne ovat niin symmetrisiä, että niitä ei ole voitu rakentaa silmämääräisesti. Tämä on todettu tarkoilla mittauksilla, joita on tehty 100 laivalatomukselle 63 paikkakunnalla. Useimpien latomuksien kyljet noudattavat kahta samansäteisen ympyrän kaarta, joiden leikkaus on laivan muotoinen. Koska latomukset voivat olla suuriakin, kaarien kulku on täytynyt mitata pitkien narujen avulla. Näin tarkkojen sääntöjen avulla rakentaminen viittaa riitin suorittamiseen.

Laivalatomuksen muoto on voitu mitata geometrisesti niin sanotulla Pythagoraan solmunarulla, jonka avulla rakentajat ovat muinaisista ajoista asti muodostaneet suoran kulman. Naru pingotetaan kolmioksi niin, että solmut määrittävät sille 3-4-5-mittaiset sivut. Kun narulla piirretään kaksi ympyrää, joiden säde on 5 mittaa ja keskipisteet 8 mitan etäisyydeltä toisistaan, niiden leikkauksesta tulee 6 mitan pituinen ja 2 mitan levyinen. Tällöin laivan pituuden ja leveyden suhde on 3,0, mikä on yleisin havaittu muoto. Eri laivalatomusten suhdeluku vaihtelee kuitenkin välillä 1,7−7,2.

Tilastoista erottuu mittojen suhteen muitakin kokonaislukuja, joten Pythagoraan naruja on ilmeisesti muunkin mallisia. Tasakylkinen suorakulmainen kolmio muodostuu, kun halkaistaan neliö. Kun sen avulla muodostetaan laivalatomus, tulee sen suhdeluvuksi 2,4. Tämäkin suhdeluku on yleinen laivalatomuksissa, ja esimerkiksi Rannarven peräkkäiset neljä latomusta on muodostettu tällä tavalla. Kuriositeettina voidaan vielä mainita Vedebyssä Etelä-Ruotsissa oleva kolmen laivalatomuksen yhdistelmä, jossa laivojen keulat alkavat samasta pisteestä. Tällainen muoto syntyy, kun ympyränkaaren perustana käytetään tasasivuisia kolmioita.

Suuret laivalatomukset

Pisimmät laivalatomukset muodostavat oman erillisen ryhmänsä. Niiden joukossa on enemmän epäsäännöllisiä latomuksia, ja niiden sijoittelu ja asento eri ilmansuuntiin nähden vaihtelee suuresti. Suuret latomukset on voitu tehdä toista tarkoitusta varten kuin pienemmät. Tätä ajatusta vahvistaa se, että keskikokoisten ja suurten latomusten välistä puuttuvat lähes tyystin 30–40 metriä pitkät laivalatomukset.

Yhdeksän tutkituista laivalatomuksista ei muodostu kahden ympyränkaaren leikkauksesta, vaan niiden muoto seuraa muita sääntöjä. Esimerkiksi Södra Ugglarp ja Kivik Skånessa, Össlöv Smålandissa ja Nässja Itä-Götanmaalla ovat latomuksia, joissa kivet on aseteltu seuraamaan elliptistä käyrää. Latomuksen päät ovat pyöreitä, ja niiden kaarevuussäde pienenee latomuksen päädyissä. Ellipsin eksentrisyys on suurempi kuin 0,9. Lisäksi Södra Ugglarpin ja Össlovin mitat ja muodot ovat lähes identtiset. Ruotsin suurin latomus on Alen kivet Skånen Kåsebergassa. Se on muodostettu asettamalla kaksi paraabelia vastakkain, sillä liitoskohta näkyy selvästi pohjakuviossa. Loput neljä suurta latomusta eivät sovi mihinkään edellä lueteltuun luokkaan.

Morfologinen luokittelu

Tutkija Harald Hansen on jakanut gotlantilaiset laivalatomukset kolmeen tyyppiin, ja myöhemmin on erotettu vielä neljäs.

• Tyyppiin 1 kuuluvat pienet laivalatomukset, joissa on näyttäviä, pystyyn nostettuja tasakokoisia kiviä. Kivet seisovat erillään kuin yksittäiset monoliitit muodostaen kuitenkin palkomaisen kuvion. Latomukset ovat yleensä 6−10 metriä pitkiä ja 2−4 leveitä. Latomuksen sisäpuolelle, reunakivien keskelle on pystytetty niin sanotut keskikivet. Kivien ulkonäköä on parannettu pyöristämällä.
• Tyypin 2 laivalatomuksissa on käytetty pieniä kiviä, jotka muodostavat laivan laitoja mukailevat kaaret eli reunakivetykset. Reunakivet on aseteltu tiheästi kiinni toisiinsa, jolloin syntyy yhtenäinen kivetys. Tämän tyypin latomukset ovat pitkänomaisia, pituudeltaan 10−20 metriä ja leveydeltään 2−5 metriä. Laivan sisäosiin ei ole tuotu kiviä tai maata.
• Tyypissä 3 on käytetty pienempiä kiviä kuin tyypissä 1, mutta laivan päätykivet ovat muita reunakiviä huomattavasti suurempia. Tämä piirre jäljittelee todellisen laivan profiilia sen kelluessa vapaasti vedessä. Kuten tyypin 2 latomukset, myös tyyppi 3 on tyyppiä 1 pitempi. Useimpien pituus on 10−20 metriä ja leveys 2−5 metriä. Ulkonäköön on kiinnitetty joskus huomiota valitsemalla kivet huolellisesti tietyn mallisiksi.
• Tyypin 4 laivalatomuksia löytyy Gotlannistakin sen pohjoisosista. Niitä voisi luonnehtia maan alle tehdyiksi laivalatomuksiksi, sillä ne näkyvät maanpinnalta vain vaivoin. Vasta maata poistettaessa niiden olemus paljastuu. Nämä latomukset on useimmin rakennettu pystyyn nostetuista kalkkikivilaatoista. Niiden pituus vaihtelee 4−6 metriin ja leveys 2−3 metriin, ja muoto on pikemminkin leveä kuin pitkänomainen.

Gotlantilaisista 21 laivalatomuksesta tehdyt radiohiiliajoitukset antavat karkean arvion eri tyyppien rakentamisajankohdista. Tyyppejä 1, 2 ja 4 alettiin rakentaa noin 1200 eaa. eli pronssikauden III periodilla. Tyypin 4 rakentaminen loppui pronssikauden IV periodin päättyessä, kun samaan aikaan tyyppiä 2 ja 3 tehtiin eniten. Tyypin 1 tekeminen loppui periodin V puolivälissä noin 800 eaa.. VI periodilla eli 700−500 eaa. rakennettiin enää vain tyyppiä 2, mutta sitäkin vähän. Rautakauden alussa, periodin V aikana noin 800 eaa. ruumishautaus ja laivan muotoon rakennetut paasiarkut alkoivat yleistyä.

Hautarakennelmat

Keskeltä laivalatomusta saattaa löytyä pieni kivipaasista ladottu arkku, joka on tyhjä tai jonne on sijoitettu keraaminen ruukku eli uurna täynnä poltetusta vainajasta jäänyttä tuhkaa. Joskus löytyy vain pelkkä uurna. Uurnaan on voitu muotoilla ihmiskasvoinen kuvio taikka uurna on ollut niin sanottu talouurna (ruots. husurna), jonka sivussa on aukko. Uurnia tavataan useimmin tyypin 1 ja 4 laivalatomuksista.

Toisinaan paasiarkussa on ollut vain vainajan polttohautauksen jäänteet, jotka on sijoitettu latomuksen keskelle kaivettuun maakuoppaan tai jätetty maan tasalle tuhkakerrokseksi. Kaiken tyyppisistä laivalatomuksista tunnetaan myös ruumishautoja, koska löydöt sisältävät vain luita ilman tuhkakerrosta.

Suuntaus

Laivalatomuksien pituusakselit osoittavat lähes jokaiseen ilmansuuntaan, mutta pohjois−etelä-suuntaiset laivalatomukset ovat muita hieman yleisempiä. Pohjois−etelä-suuntaus käy selvemmäksi, jos huomiotta jätetään suurimmat latomukset, jotka ovat selvästi satunnaisesti asemoituja.

Gotlannissa enemmistö latomuksista on pronssiajalta, ja 274 latomuksesta valtaosa on pohjois-etelä-suunnassa tai poikkeaa siitä vain vähän. Sen sijaan Uplannin 78 latomuksesta, jotka ovat pääosin rautakaudelta peräisin, tällaista tendenssiä ei ole voitu osoittaa. Alen kivet on poikkeus suurien laivalatomusten joukossa, sillä sen pituusakseli osoittaa lähes tarkasti juhannusyön atsimuuttiin. On arveltu, että tämä oli rakentajien tarkoituskin. Gotlannin latomusten suuntausta voidaan selittää myös saaren maastonpiirteillä. Koska monet latomukset ovat harjujen tai kumpujen harjalla, ne on rakennettu harjanteen suuntaisesti. Rannikoiden latomukset ovat sorasta muodostuneiden muinaisten rantaharjanteiden päällä ja niiden pituusakselit seuraavat rantoja, jotka ovat enimmäkseen pohjois-etelä-suuntaisia.

Suurimmat latomukset ovat useimmin rautakaudelta, joten ne ovat viikinkien tekemiä. Viikingeillä tiedetään olleen tarkka mittausväline pohjois−etelä-suunnan löytämiseksi, joten suuntauksen vaihtelu johtunee rakennusajan erilaisesta rituaalista ja ehkä myös niiden eri tarkoituksesta. Edelleenkään ei osata sanoa, miksi latomuksia tehtiin. Haudan löytäminen kivilaivasta ei selitä sitä, miksi vainajia haudattiin samaan aikaan yleisesti myös kivikehien keskelle tai kiviröykkiöihin tai poltettiin kuoppiin, jopa samassa kylän yhteisessä kalmistossa.

Tuhoutuminen

Tutkituista laivalatomuksista puuttuu usein isojakin kiviä ja niiden paikalle on jäänyt kuoppa. Tunnetaan lukuisia laivalatomuksia, joista puuttuu puolet kivistä, niin että ne tunnistaa laivalatomuksiksi enää vaivoin. Suurin tanskalainen laivalatomus Jellingessä on tästä hyvä esimerkki. Myös Gotlannin Gannarven laivalatomus oli löydettäessä katkaistu, ilmeisesti läpikulun takia. Kun syrjään heitetyt kivet palautettiin maastoon jääneitä jälkiä seuraten, alkuperäinen säännöllinen kivirivistö saatiin näkyviin. Uusiin rakennuksiin, teihin ja siltoihin on saatettu ottaa sopivia kiviä kiviraunioista ja laivalatomuksista.

Gotlannissa, missä laivalatomuksia on paljon, on 1850-luvulta saakka tunnetuista latomuksista hävinnyt 11 prosenttia, ja niitä on toki hävitetty aikaisemminkin. Viitteitä tästä antaa Gotlannissakin se, miten vuosilta 200−600 jaa. peräisin olevat talojen kivijalat ovat hävinneet. Havaituista kohteista noin puolessa kivijalka on hävitetty viljelyksen tieltä tai muusta syystä. Noin 40 prosenttia laivalatomuksista on rakennettu hiekka- ja moreenisekoitteisten maalajien päälle, joita viljeltiin eniten ennen metalliaurojen käyttöä. Onkin arvioitu, että suunnilleen 30−40 prosenttia pronssikaudella rakennetuista laivalatomuksista olisi hävitetty nykypäivään mennessä. Varovastikin arvioiden laivalatomuksia on saattanut Gotlannissa olla alkujaan noin 800 kappaletta.

Katso myös

• Luettelo laivalatomuksista

Lähteet

• Wehlin, Joakim: Östersjöns skeppssättningar - Monument och mötesplatser under yngre bronsålder. (väitöskirja arkeologiassa) Göteborg: Göteborgs universitet, 2013. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.3.2013). (ruotsiksi)

• Roslund, Curt: The geometry and orientation of Scandinavian ship-settings. Fornvännen, 1995, 90. vsk, s. 139-145. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 4.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Jarmo Grönros: Lounais-Suomen röykkiöhaudat Aurajoesta Rauman maalaiskuntaan. 1983. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto.
• Angelika Friedrich: Schiffssetzungen, valokuvia ruotsalaisista laivalatomuksista (saksaksi)
• Wikinger in Dænemark: verkkosivu
• Asplund, Mattias: Skeppssättningarnas återkomst (Arkistoitu – Internet Archive), 2002
• Fornvännen: Jellingemonumenten
• Google Books: kirja
• Ruotsalaistutkimus esittää pronssikautiset kivimuodostelmat uudessa valossa Agricolan uutis- ja keskustelufoorumi (20.3.2013)