Lehtivihreä

kemiallinen yhdiste
Tämä artikkeli kertoo orgaanisesta aineesta. Chlorophyllum on sienisuku

Lehtivihreä eli klorofylli on orgaaninen molekyyli, jonka avulla kasvit yhteyttävät. Tätä valon avulla tapahtuvaa yhteyttämistä kutsutaan fotosynteesiksi. Klorofyllit a, b, d ja f ovat rakenteeltaan magnesium-keskusatomillisia porfyriinejä, joihin on esteröitynyt pitkä alkoholi; klorofylli c:stä tämä sivuketju puuttuu. Fotosynteesin valoreaktioissa valoenergia muuttuu kemialliseksi energiaksi elektronin siirtyessä reaktiokeskusklorofylliltä (valoreaktio II:ssa P680, valoreaktio I:ssä P700) elektroninvastaanottajalle.

Klorofylli a:n, b:n ja d:n yhteinen rakenne

Kasveilla ja levillä lehtivihreä sijaitsee viherhiukkasten eli kloroplastien tylakoidikalvoissa. Viherhiukkaset ovat yhteyttämisestä vastaavia soluelimiä. Viherhiukkasten esi-isien, syanobakteerien, tylakoidikalvot ovat solulimassa. Happea tuottamattomaan fotosynteesiin pystyvillä bakteereilla on klorofyllin sijaan bakteeriklorofylliä. Viherhiukkasia on lehdissä ja usein myös muissa kasvin maanpäällisissä osissa, ja ne ovat lähinnä vastuussa kasvien vihreästä väristä. Klorofyllimolekyylit absorboivat hyvin valon sinisiä ja punaisia aallonpituuksia, mutta huonosti vihreitä. Lehdet ovat vihreitä, koska valoa heijastuu lehden sisärakenteista, kuten solunseinistä, ja vihreä valo rikastuu heijastuneessa valossa, koska klorofylli imee punaisen ja sinisen.[1]

Lehtivihreän rakenteen selvitti saksalainen Nobel-kemisti Richard Willstätter.[2]

Lehtivihreää eli klorofylliä ja klorofylliiniä käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 140.[3][4] Myös näiden johdannaisia, klorofylli- ja klorofylliinikuparikomplekseja, käytetään elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 141.[5]

Eri klorofylleja
Klorofylli Kemiallinen kaava CAS-numero
Klorofylli a C55H72MgN4O5 479-61-8
Klorofylli b C55H70MgN4O6 519-62-0
Klorofylli c1 C35H30MgN4O5 -
Klorofylli c2 C35H28MgN4O5 -
Klorofylli d C54H70MgN4O6 519-63-1
Klorofylli f C55H70MgN4O6 -
Klorofylli a:n ja b:n absorptiospektri
Klorofylli c1 ja c2

Lähteet

muokkaa
  1. Virtanen, O., Constantinidou, E. & Tyystjärvi, E.: Chlorophyll does not reflect green light – how to correct a misconception. Journal of Biological Education, joulukuu 2020, in press. vsk. doi:10.1080/00219266.2020.1858930
  2. Richard Willstätter Nobelprize.org. Viitattu 16.10.2013.
  3. Klorofyllit E-koodit. Viitattu 16.10.2013.
  4. E140 - Klorofyllit, klorofylliinit Ruokavirasto. Viitattu 19.9.2023.
  5. Klorofyllikuparikompleksit E-koodit. Viitattu 16.10.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 1