Lehtomainen kangas

Lehtomainen kangas on kostea lehtoa kuivempi Suomen metsätyyppiopin mukainen metsätyyppi. Etelä-Suomessa tyypillisiä lehtomaisia kankaita ovat käenkaali-mustikkatyyppiin kuuluvat lehtomaiset kankaat. Etelä-Suomen savimailla on talvikkityyppiin kuuluvia lehtomaisia kankaita. Pohjamaalla ja Kainuussa esiintyy kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppiin kuuluvia lehtomaisia kankaita.

Peräpohjolassa tuoreita kankaita ovat kurjenpolvi-mustikkatyyppiin kuuluvat tuoreet kankaat. Ilmaston vuoksi niiden kasvilajisto on muita tuoreita kankaita niukempi. Kurjenpolvi-mustikkatyyppiä on kutsuttu lyhyesti myös pohjoiseksi mustikkatyypiksi aikaisemmin, koska sen aluskasvillisuus muistutti Etelä-Suomen mustikkatyyppiä.

Lehtomaisten kankaiden tyypit

Käenkaali-mustikkatyyppi

Käenkaali-mustikkatyypin metsä on tuottoisa. Se on luettu metsäveroluokkaan I A.

Nimensä mukaisesti metsätyypin kenttäkerroksessa kasvaa käenkaalia ja mustikkaa. Tämän lisäksi käenkaali-mustikkatyypissä kasvaa kevätlinnunherne, sinivuokko, sormisara ja nuokkuheinä. Vähäisemmässä määrin käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisilla kankailla kasvaa myös oravanmarja, metsäkurjenpolvi, metsäimarre ja metsämaitikka.

Sammalkerros käenkaali-mustikkatyypin tuoreilla kankailla on melko yhtenäinen. Siihen kuuluvat seinäsammal, liekosammal eli. Myös leveälehtinen lehtosammal on mahdollinen.

Käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisen kankaan puukerroksen tyypillisin puulaji on kuusi, mutta kasvun alkuvaiheessa hakkuiden, laiduntamisen, kaskeamisen tms. alussa voi olla myös lehtipuita tai kaskella männikkö.

Talvikkityyppi

Talvikkityyppi (Pyrola-tyyppi, PyT) on Etelä-Suomen savimailla esiintyvä tuore kangastyyppi, jossa lajisto muistuttaa käenkaali-mustikkatyyppiä. Käenkaali on verrattain harvinainen ja puolukkaa on yleensä jo enemmän kuin mustikkaa, joka on lehdoille ja lehtomaisille kankaille tyypillinen marjalaji. Puuntuotoltaan talvikkityypin metsä on tuottoisa. Se on luettu metsäveroluokkaan I B. Kaikki muut lehtomaiset kankaat, ja myös lehdot, ovat olleet metsäveroluokassa I A.

Talvikkityypin metsälle tunnusomaisia kasveja ovat runsaat talvikit, kuten iso- ja nuokkutalvikki. Nuorissa valoisissa metsissä tavataan savikoita suosivaa purtojuurta.^[1]

Kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi

Kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi (Geranium-Oxalis-Myrtillus-tyyppi, GOMT) on lehtomainen kangastyyppi, jota esiintyy Pohjanmaan ja Kainuun leveysasteilla. Puuntuotoltaan kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyypin metsä on tuottoisa. Se on luettu metsäveroluokkaan I A.

Verratuna käenkaali-mustikkatyyppiin kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyypissä on harvassa käenkaalia, mutta runsaasti metsäkurjenpolvia. On myös mahdollista, ettei käenkaalia ole juuri lainkaan.

Kurjenpolvi-mustikkatyyppi

Kurjenpolvi-mustikkatyyppi (Geranium-Myrtillus-tyyppi, GMT) on lehtomainen kangastyyppi, jota esiintyy Peräpohjolassa. Kasvusto on ilmaston vuoksi niukempaa kuin kurjenpolvi-käenkaalityyppiä edustavilla lehtomaisilla kankailla eikä käenkaalia esiinny. Puuntuotoltaan kurjenpolvi-mustikkatyypin metsä on tuottoisa. Se on luettu metsäveroluokkaan I A.

Kasvillisuus muistuttaa Etelä-Suomen mustikkatyyppiä, minkä vuoksi kurjenpolvi-mustikkatyyppiä on kutsuttu myös pohjoiseksi mustikkatyypiksi.^lähde?

Kenttäkerroksessa on pohjoiselle ominaisia kankaiden lajeja: puolukka, variksenmarja ja juolukka.

Muut tyypit

Muita Lehtomaisen kankaan tyyppejä ovat metsäimarre-mustikkatyyppi, ruohokanukka-metsäimarre-mustikkatyyppi ja matalaruohotyyppi.^[2]

Soistuminen

Lehtojen ja lehtomaisten kankaiden soistuessa syntyy lehtokorpia tai ruohokangaskorpia. Ne ovat tavallisia korpia rehevämpiä ja joskus lehtipuuvaltaisia. Niissä on joskus lähteitä ja joskus ne ovat luhtamaisia. Tällöin lehtokorvissa ja ruohokangaskorvissa viihtyvät tervalepät. Niiden kasvillisuus on monipuolista.^[3] Lehtokorvissa turvekerros on ohut ja siellä esiintyy kenttäkerroksessa korkeita ruohovartisia kasveja, kuten mesiangervo, ojakellukka, huopaohdake ja sudenmarja. Siellä viihtyvät myös jotkut saniaislajit, kuten sananjalka ja soreahiirenporras.^[4] Ruohokangaskorvissa turvekerros on ohut ja siinä on paikoittain aukkoja. Kenttäkerroksessa on varpukasvillisuutta ja metsissä yleisesti esiintyviä ruohovartisia kasveja, kuten imarteita, metsäkurjenpolvea, käenkaalta, metsätähteä, oravanmarjaa ja lillukkaa.^[5]

Lähteet

Jussi Kuusipalo: Suomen metsätyypit. Rauma: Kirjayhtymä Oy, 1996. ISBN 951-26-3892-4

Viitteet

↑ Metla, kasvupaikkatyypit (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ kasvupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 11.9.2023.
↑ Henry Väre, Jukka Laine: ”Kosteikkojen metsät”, Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
↑ Lehtokorpi Valokki-Nettisuo. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 28.3.2023. Viitattu 11.9.2023.
↑ Veikko Salonen, Petri Heinonen: Ruohokangaskorpi Valokki-Nettisuo. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 11.9.2023.

Metsätyyppiopin mukaiset Suomen metsien kasvupaikkatyypit, suotyypit ja suoyhdistymätyypit

Lehtometsätyypit	lehto
Kangasmetsätyypit	lehtomainen kangas \| tuore kangas \| kuivahko kangas \| kuiva kangas \| karukkokangas
Suotyypit	suometsät (korpi \| luhta \| räme) ja avosuot (neva \| letto)
Suoyhdistymätyypit	keidassuo \| aapasuo \| palsasuo

[1] Metla, kasvupaikkatyypit (Arkistoitu – Internet Archive)

[2] svupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 11.9.2023.

[3] Henry Väre, Jukka Laine: ”Kosteikkojen metsät”, Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2

[4] Lehtokorpi Valokki-Nettisuo. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 28.3.2023. Viitattu 11.9.2023.

[5] Veikko Salonen, Petri Heinonen: Ruohokangaskorpi Valokki-Nettisuo. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 11.9.2023.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]