Leipä

Leipä on elintarvike, joka leivotaan leipäviljasta valmistetusta taikinasta ja paistetaan. Yleensä leipätaikinaan lisätään hiivaa tai käytetään taikinajuurta, jotta taikina nousisi. Leipäjauhojen tärkein viljalaji on länsimaissa vehnä.

Erilaisia leipiä

Etymologia

Leipä-sana on germaanista alkuperää. Jo ensimmäisen Raamatun käännöksessä tunnetaan sana hlaifs ja vanhempi muoto hlaiba, jotka ovat muinaisesta gootin kielestä 300-luvulta. Suomessa ennestään leivistä käytettiin nimityksiä kyrsä ja rieska.^lähde?

Historia

Leipä on yksi vanhimmista ruuista, se on tunnettu jo neoliittisella kaudella. Muinaisessa Egyptissä leivän leipominen oli yksi tärkeimmistä ruuanvalmistuksen aloista, oluen valmistuksen ohella, ja sillä oli myös uskonnollinen merkitys. Euroopassa leipä on ollut pääruokalaji ainakin 1000-luvulta eaa. nykypäiviin.

Valmiiksi viipaloitu leipä tuli ensimmäisen kerran kaupallisesti myyntiin 7. heinäkuuta 1928 Yhdysvaltain Pohjois-Missourissa sijaitsevassa Chillicothen kaupungissa.

Kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys

Leivällä on tärkeä uskonnollinen merkitys juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Kristinuskon piirissä leipää käytetään myös ehtoollisleipänä.

Osittain Raamatun vaikutuksesta leipä merkitsee länsimaisissa kielissä kuvaannollisesti myös ylipäänsä ravintoa tai laajemmassa merkityksessä toimeentuloa, esimerkiksi sanonnoissa "pitää perhe leivässä" ja "leipälaji" sekä englannin sanassa breadwinner ('perheen elättäjä'). Myös Isä meidän -rukouksessa esiintyy lause "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme", jonka Luther selitti Vähässä Katekismuksessa tarkoittavan "kaikkea, mitä ruumiimme ravinnoksi tai muuten välttämättä tarvitsee"; ruoan ja muiden aineellisten hyödykkeiden lisäksi siihen kuuluu hänen mukaansa myös muun muassa "kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, hyvät säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.

Valmistus

Leipätaikinan kaulintaa

Leivän keskeisin ainesosa ovat jauhot, jotka voidaan valmistaa esimerkiksi vehnästä, rukiista, kaurasta tai useasta eri viljasta. Jauho voi olla ydinjauhoa tai täysjyväjauhoa. Liian itänyttä niin sanottua rehuviljaa ei voida käyttää leipomiseen, koska se jättää leivän sisuksen taikinamaiseksi.

Taikinaan sekoitetaan nestettä, joka voi olla vettä, maitoa tai piimää. Leivinhiivalla taikina kohoaa ja tulee huokoiseksi. Joissain leivissä käytetään nostattamiseen lisäksi leivinjauhetta, kuten ruokasoodaa tai hirvensarvisuolaa.

Leivän perusmauste on suola, joka myös parantaa taikinaa sekä leivän rakennetta, väriä ja säilyvyyttä. Leivässä voidaan käyttää lisäksi monia muitakin mausteita sekä siemeniä ja yrttejä. Joihinkin taikinoihin lisätään sokeria, siirappia, rasvaa tai apuaineita, kuten etikka- ja maitohappoa.

Muotoiltu taikina paistetaan tuotekohtaisessa lämpötilassa ja paistoajassa. Esimerkiksi vehnästä tehdyt ruokaleivät voidaan paistaa 220–250 celsiusasteessa 20–30 minuutissa.

Jaottelu

Pääartikkeli: Luettelo leivistä

Ruokaleipä on aterialla nautittava tai muuten ruoaksi syötävä leipä. Osa ruokaleivistä on valmistettu ilman kohotusaineita, kuten rieskat ja tortillat. Tälläiset ovat tavallisesti ohutleipiä. Jotkut leivät on kohotettu Leivinjauheella, kuten intialainen naan, scone-teeleipä. Soodaleipä taas on kohotettu ruokasoodalla. Hiivalla kohotetaan monet sekaleivät, vehnäleipä ja happamaton ruisleipä. Sekaleipiä ovat muun muassa grahamleipä, hedelmäleipä, hiivaleipä, hiivarieska joululimppu ja moniviljaleipä. Leipää voidaan maustaa erityisillä aineilla, kuten hunajalla maustettu hunajaleipä. Leipämäisiä leivonnaisia ovat myös sämpylät ja sarvet. Erityisiä vehnäleivän muotoja ovat focaccia, fougasse, paahtoleipä, patonki, polakka ja ranskanleipä. Jotkut leivät on kohotettu hapattamalla, kuten esimerkiksi ciabatta, jälkiuunileipä, ruisleipä ja perunalimppu. Erityisellä tavalla päällystettyjä leipiä ovat coctailleipä ja jyväleipä. Erityisellä tavalla valmistettuja leipiä ovat mausteleipä, pannuleipä, pataleipä ja peltileipä. Leipiin kuuluvat myös korput, kuten laivakorppu Entisaikaan nälänhädän aikana tehtiin hätäleipää, johon käytettiin männyn kuoren lisäksi esimerkiksi olkia. Entisajan tapoihin kuului myös tehdä viljan kylvön aikaan kylväöleipää.

Kahvileipä on kahvin tai teen kanssa syötävä, tavallisesti makea leivonnainen.

Markkinoilla on monenlaisia erikoisleipiä, kuten vähähiilihydraattinen leipä, jossa jauhot korvataan siemenillä, kuidulla, rasvalla tai proteiinilla.

Suomalaisia leipälajeja

Pääartikkeli: Suomalainen leipä

Näkkileipiä

Suomessa tehdään monenlaisia leipiä, koska maassa kohtaavat itäinen ja läntinen kulttuuri.

• Kakko
• Limppu
• Näkkileipä
• Paahtoleipä
• Pettuleipä
• Pulla
• Rieska
• Rievä
• Ruisleipä
• Setsuuri
• Sämpylä

Kulutus

Leivän kulutus on Euroopan maista suurinta Saksassa, jossa sitä kuluu noin 220 grammaa päivässä. Suomalaisista 95 prosenttia syö päivittäin leipää, kun ruotsalaisista ja norjalaisista vain noin 60 prosenttia tekee samoin. Suomalaiset söivät vuonna 2017 keskimäärin 110 grammaa leipää päivässä.

Terveysvaikutukset

Täysjyväleivän on ajateltu usein aiheuttavan vähemmän verensokerin heilahteluja kuin valkoisen leivän. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ainakaan perinteisen suomalaisen täysjyväruisleivän kohdalla, joka nostaa verensokeria yhtä jyrkästi ja lisäksi hieman korkeammalle tasolle. Täysjyväruisleivän aiheuttama verensokerin kokonaisnousu on lisäksi 20 prosenttia suurempi kuin valkoisella vehnäleivällä.

Juhlistaminen

Vuosittain vietetään kansainvälistä leipäpäivää (engl. World Bread Day), joka on 16. lokakuuta. Suomessa vietetään lisäksi leipäviikkoa viikolla 37.

Katso myös

• Lämmin voileipä
• Kateleipä

Lähteet

• Lehmusoksa, Ritva & Muurinen, Pirjo: Ruokasanakirja. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5156-7
• Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Leipä Wikisitaateissa