Isosarvikuono
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on leveähuulisarvikuono. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: katso keskustelu |
Isosarvikuono eli aiemmalta nimeltään leveähuulisarvikuono ja valkosarvikuono (Ceratotherium simum) on Afrikassa elävä sarvikuonolaji. Isosarvikuonoa on kahta alalajia: zairenleveähuulisarvikuono (C. simum cottoni) ja etelänleveähuulisarvikuono (C. simum simum).
| Isosarvikuono | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Sarvikuonot Rhinocerotidae |
| Suku: |
Ceratotherium Gray, 1868 |
| Laji: | simum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ceratotherium simum |
|
 Zairenleveähuulisarvikuonon levinneisyysalue on kuvattu kartassa oranssilla värillä (ylempi) ja etelänleveähuulisarvikuonon vihreällä (alempi). |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Zairenleveähuulisarvikuonoja oli 2018 jäljellä enää kaksi yksilöä.[2] Etelänleveähuulisarvikuono on ainoa viidestä sarvikuonolajista, joka ei ole uhanalainen. Etelänleveähuulisarvikuonoja on onnistuneiden suojelutoimien ansiosta nykyään noin 11 000. Ne elävät pääasiassa Etelä-Afrikassa mutta myös Botswanassa, Namibiassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa, ja niitä ei luokitella enää uhanalaiseksi, vaan silmälläpidettäviksi[1].
Alalajit
muokkaaIsosarvikuonoa on kahta alalajia: zairenleveähuulisarvikuono (C. simum cottoni) ja etelänleveähuulisarvikuono (C. simum simum).[3] Ne luokitellaan toisinaan kahdeksi erilliseksi lajiksi.[1] Zairenleveähuulisarvikuonon korvat ovat pyöreämmät, kuonon ja selän profiilit vähemmän kuperat ja olemus vähemmän ryppyinen kuin etelänleveähuulisarvikuonolla.
Piirteet
muokkaa
Isosarvikuono on lähes karvaton ja väriltään harmaa. Se painaa 1 800–2 700 kilogrammaa ja sillä on korkeutta 1,5–1,8 metriä. Sillä on kuonossaan kaksi sarvea, joista suurempi on pohjoisella zairenleveähuulisarvikuonolla noin metrin mittainen ja etelänleveähuulisarvikuonolla jopa 1,5 metriä pitkä. Isosarvikuonot lisääntyvät hitaasti mutta elävät 40–60-vuotiaiksi. Raskaus kestää 16 kuukautta, ja poikasia syntyy kahdesta kolmeen vuoden välein.
Toisin kuin pensassarvikuono, isosarvikuono ei ole ihmistä kohtaan kovin hyökkäävä.[4]
Ekologia
muokkaaIsosarvikuonot elävät melko kuivissa ja avoimissa ympäristöissä, kuten puusavanneilla, harvaa akaasiaa kasvavissa metsiköissä ja ruohostomailla. Isosarvikuono syö mieluiten lyhyttä ruohoa. Myös vettä on oltava saatavilla. Urosten reviiri on laajuudeltaan 0,8–2,6 neliökilometriä, mutta vastaavasti naaraiden 10–12[3]. Sarvikuono syö päivittäin ainakin 25 kilogrammaa ruohoa[5].
”Valkoisuus”
muokkaaIsosarvikuonoa kutsutaan toisinaan valkoiseksi sarvikuonoksi. Nimi johtuu väärinkäsityksestä: englantilaiset sekoittivat afrikaansin sanan weit eli leveä – viitaten eläimen kuonoon – englannin kielen sanaan white valkoinen.[4] Nimi ei siis kuvaa eläimen väriä, vaikka isosarvikuono onkin jonkin verran vaaleampi kuin toinen afrikkalainen laji pensassarvikuono, jota joskus on sanottu myös mustasarvikuonoksi.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Emslie, R.: Ceratotherium simum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Myllyoja, Markus: Sukupuuttoa lähestyvän sarvikuonolajin viimeinen uros kuoli Yle Uutiset. 20.3.2018. Yleisradio Oy. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ a b c Koivisto, Ilkka et al. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 16–36. (Nature in Danger) Suomentanut Sarvala, Maija et al.. Espoo: Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6
- ↑ a b Gaisler, Jiri & Zejda, Jan: Suuri eläinkirja, s. 372. (Enzyklopädie der Säugetiere) Suomentanut Tolvanen, Mattias et al. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22848-6
- ↑ Lahti, Seppo et al.: Zoo, Suuri eläinkirja 2, s. 87. (Beauté du monde animal: Mammiferes 2, 3 & 4) Suomentanut Heikkilä, Merja. Helsinki: WSOY, 1988. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste