Lohja (yritys)
Oy Lohja Ab (vuoteen 1975 Lohjan Kalkkitehdas Oy) oli suomalainen monialayhtiö, joka sulautettiin vuonna 1990 silloisen Wärtsilä Oy:n kanssa Metra Oy:ksi.[1]
| Oy Lohja Ab | |
|---|---|
 |
|
 Oy Lohja Ab:n kivijalka, Tytyrin kalkkitehdas |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1897 |
| Perustaja | Karl Forsström |
| Lakkautettu | 1991 |
| Toimitusjohtaja |
Petter Forsström 1897-1965 Risto Alanko 1973-1978 Georg Ehrnrooth 1979-1991 |
| Avainhenkilöt | Petter Forsström |
| Kotipaikka | Lohja |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Toimiala | rakennustuoteteollisuus, moniala |
| Tuotteet | sementti, rakennustuotteet, elektroniikka |
Historia
muokkaaLohjan Kalkkitehdas sai alkunsa merikapteeni Karl Forsströmin vuonna 1897 Lohjan Virkkalaan perustamasta kalkkiuunista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhtiö aloitti Virkkalassa myös sementin valmistuksen.[1]
Yhtiöstä muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1914 ja se listattiin Helsingin pörssiin vuonna 1927. Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja oli kalkkitehdasta alusta alkaen johtanut Petter Forsström, joka oli Karl Forsströmin poika. Hänen toimitusjohtajakautensa jatkui vuoteen 1962 saakka.[1] Forsström näki kalkkitehtaalla olevan myös tärkeän poliittisen tehtävän Suomen radikaalin äärioikeiston tukena ja mainostikin yritystä vuonna 1941 Kustaa Vaasa -lehdessä julkaisemassaan kokosivun ilmoituksessa iskulauseella "kansallissosialistinen pienoisyhdyskunta keskellä liberalistis-demokraattista järjestelmää".[2]
Kalkin ja sementin rinnalle valmistusohjelmaan tulivat myöhemmin kalkkihiekkatiilet, Siporex-kevytbetoni, kiviainekset, valmisbetoni ja betonituotteet. Kalkkilouhoksia ja -kaivoksia yhtiöllä oli Lohjan Ojamolla ja Tytyrissä sekä Sipoossa. Nykyisin Helsinkiin kuuluvan Vuosaaren alueella yhtiöllä oli kaivos, josta louhittiin marmoria. Vuosaaressa toimi myös kalkkihiekkatiiliä ja Siporex-kevytbetonia valmistava tehdas Saseka. Vuonna 1978 Siporexin tuotanto keskitettiin Ikaalisiin vuonna 1972 perustetulle tehtaalle.[1] Vuonna 1968 yhtiö laajeni muoviteollisuuteen ostamalla Uniplast- ja Finnacryl-nimiset yritykset[3].
Vuonna 1975 yhtiön nimeksi tuli Oy Lohja Ab. Samana vuonna alkoi Solifer Caravan -matkailuvaunujen tuotanto Helsingin Vuosaaressa Bensowilta ostetulla tuotantolinjalla.[1]
Yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1973 lähtien toiminut Risto K. Alanko kuoli Rissalan lentoturmassa 1978. Vuonna 1979 toimitusjohtajaksi nimettiin Georg Ehrnrooth, ja samana vuonna Oy Lohja Ab osti turkulaisen televisioita valmistavan Asa Radion sekä osake-enemmistön teuvalaisesta asuntovaunuja valmistavasta Oy Kafi Ab:stä.[1]
Vuonna 1977 Oy Lohja Ab osti Instrumentariumilta elektroluminenssinäyttöjen kehitykseen liittyneen projektin. Vuonna 1984 projektia tukemaan perustettiin Lohja Mikroelektroniikka. Myöhemmin elektroluminenssinäyttöjen tuotanto myytiin Planar Systemsille, ja Lohja Mikroelektroniikasta tuli Elcoteq.[1] Suomalainen nanoteknologiayritys Beneq Oy osti vuonna 2007 Planarin elektroluminenssinäyttöjen valmistuksessa käytettävän laite- ja prosessikehitysliiketoiminnan.
Iskumetalli
muokkaa- Pääartikkeli: Finlux
Lohjan kalkkitehdas osti Iskumetalli Oy:n vuonna 1946. Tuolloin yhtiön päätuotteena olivat pumput. Kaksi vuotta myöhemmin Iskumetalli aloitti Luxor-radioiden valmistamisen lisenssillä. Vuonna 1958 alkoi mustavalkotelevisioiden tuotanto.[1]
Iskumetalli Oy fuusioitiin emoyhtiöön vuonna 1964, ja vuonna 1971 se sai nimekseen Finlux. Seuraavana vuonna alkoi väritelevisioiden valmistus Finlux-merkillä.[1]
Yhtiön alkuperäistä tuotantoa, pumppuja ja paineastioita, jatkaa nykyään MBO-kaupalla vuonna 1991 syntynyt Oy Pumppulohja Ab.
Virkkalan kalkki- ja sementtitehdas
muokkaa
- Pääartikkeli: Virkkalan kalkki- ja sementtitehdas
Virkkalan kalkki- ja sementtitehdas oli Lohjan Kalkkitehtaan ensimmäinen tehdas. Tehtaan ensimmäisen kalkkiuunin rakennutti Karl Forsström vuonna 1897. Vuonna 1919 tehdasta laajennettiin 50 metriä pitkällä, pyörivällä sementtiuunilla. Myöhemmin kalkin poltto ja valmistus siirrettiin Tytyrin kaivoksen yhteydessä toimivaan kalkkitehtaaseen.
Virkkalan tehdas työllisti parhaimmillaan yli 1 000 työntekijää. Kalkkitehdas sai vuoteen 1965 saakka raaka-aineensa Ojamon kaivokselta Virkkalan–Ojamon rautatietä pitkin.
Tehdas suljettiin vuonna 1994 Suomessa vallinneen laman vuoksi.
Nykyään tehdasalueella toimii noin 60 yritystä, muun muassa toimistohotelli, saastuneiden maiden puhdistuskeskus, lounasruokala ja kattopeltimyyntiä harjoittava yritys.
Fuusion jälkeinen aika
muokkaaMetra luopui vähitellen kaikista Lohjalta siirtyneistä toimialoista. Rakennusmateriaalit siirtyivät Partekin omistukseen, Finlux myytiin Nokialle, Uniplast Keraplastille[4], asuntovaunujen valmistus siirtyi CapManin rahastojen omistukseen, mikroelektroniikasta tuli Elcoteq Oyj (myöhemmin Elcoteq SE) ja elektroluminenssinäyttöjen valmistus myytiin yhdysvaltalaiselle Planar Systems Incille. Entisen Oy Lohja Ab:n kaivostoimintaa Tytyrissä ja Sipoossa jatkaa nykyään Nordkalk Oyj ja betoniteollisuutta Rudus-konserniin kuuluva Rudus Betonituote Oy (entinen Abetoni Oy). Rudus-konserni on niin ikään entinen Lohja-konsernin yksikkö. Se tunnettiinkin vuoden 2007 loppuun saakka nimellä Lohja Rudus.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Oy Lohja Ab 1897-1990 (Arkistoitu – Internet Archive), Elinkeinoelämän keskusarkisto, Jarmo Luoma-aho 15.9.2005. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Kansankokonaisuus voidaan meilläkin toteuttaa. Kustaa Vaasa, no. 4, 1941, s. 8.
- ↑ Lohjan Kalkkitehtaalle koko Finnacrylin ja Uniplastin osakekanta. Helsingin Sanomat, 6.9.1968, s. 25. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Valoa ja ilmaa. Keraplast 40 vuotta docplayer.fi. 2011. Viitattu 18.7.2019.
Kirjallisuutta
muokkaa- Victor Hoving: Lohjan Kalkkitehdas 1897–1950. Virkkala: Lohjan Kalkkitehdas Oy, 1951.
- Lohjan Kalkkitehdas Oy: 75 v. Suomea rakentamassa. Virkkala: Lohjan Kalkkitehdas Oy, 1972.
- Oy Lohja Ab 90 1897–1987. Oy Lohja Ab, 1987.
Aiheesta muualla
muokkaa- Oy Lohja Ab:n historiaa Wärtsilän sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Seppänen, Lauri: Hiekanjyvästä ovat suuretkin asiat syntyisin. Ruduksen juhlakirja 1931–2001. Lohja Rudus Oy Ab, 2001. ISBN 952-91-3784-2 Teoksen verkkoversio (pdf). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pumppulohja Oy:n kotisivut - https://www.pumppulohja.fi/