Lolo Krusius-Ahrenberg
Helene Charlotte Johanna Lolo Krusius-Ahrenberg (21. kesäkuuta 1909 Marburg, Saksa – 13. heinäkuuta 2003 Helsinki[1]) oli saksalaissyntyinen suomalainen historioitsija, Helsingin yliopiston dosentti 1945–1954, Helsingin ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun valtio-opin ja historian professori 1948[2]–1972.[3] Hänet valittiin ensimmäisenä naisena Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna 1960.[4] Hänestä tuli Helsingin yliopiston valtiotieteen kunniatohtori 1981.[5]
Krusius-Ahrenberg väitteli filosofian tohtoriksi 1934 tutkimuksellaan Der Durcbruch des Nationalismus und Liberalismus im politischen Leben Finnlands 1856–1863.[3] Hän kuului Suomen eduskunnan historiatoimikuntaan ja kirjoitti suurimman osan teosta Suomen kansanedustuslaitoksen historia 2. osa (1981).[6]
Lolo Krusius-Ahrenberg kuului Etelä-Saksasta kotoisin olevaan sukuun,[3] ja hänen veljensä oli professori Franz-Eduard Krusius.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 335. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, p. 1525. Otava 1968.
- ↑ a b c Tiedenaisia
- ↑ Elfving, Gustav & Mickwitz, Gösta: Suomen Tiedeseuran kolmas puolivuosisata 1938 – 1987, s. 201. Helsinki: Suomen Tiedeseura, 1988.
- ↑ Bergmann-Winberg, Marie-Louise von: Lolo Krusius-Ahrenbergin muistokirjoitus Helsingin Sanomat. Viitattu 18.2.2013.
- ↑ a b Krusius, Lolo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Bergmann-Winberg, Marie-Louise von: ”Krusius-Ahrenberg, Lolo (1909–2003)”, Suomen kansallisbiografia, osa Hakemisto, s. 46–48. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-441-X Teoksen verkkoversio.