Raamatun luomiskertomus

Raamatun luomiskertomus eli luominen on juutalaisuudelle ja kristinuskolle yhteinen ymmärrys ja usko maailmankaikkeuden synnystä. Tapahtuma kerrotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa kahdessa eri osassa ja myös Johanneksen evankeliumin alku viittaa luomistapahtumaan. Luomiskertomus kertoo, kuinka Jumala luo taivaan ja maan sekä myöhemmin se kertoo Eedenin puutarhasta ja kuvaa ihmisen luomista yksityiskohtaisemmin. Kertomus on lyhyt ja yksinkertainen, mutta se tekee siitä myös monitulkintaisen. Martti Luther kirjoitti jo 1500-luvulla, että jumaloppineet ovat yksimielisiä siitä, että maailma on saanut alkunsa tyhjästä, mutta paljon muusta ei yksimielisyyttä olekaan. Teos Raamattu kansalle käyttää luomiskertomukseen liittyen otsikkoa "Alkuhistoria" ja alaotsikkoa "Luominen". Yleisesti länsimaissa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri laskee vuodet Jeesuksen syntymästä, mutta juutalainen kalenteri laskee vuosia luomisesta, vuosiluvut alkavat vuodesta 3761 eaa., jota on pidetty maailman luomisen ajankohtana juutalaisuudessa.^lähde?

Gustave Doré, Valon luominen, 1866.

Michelangelon fresko Aatamin luominen

Luomiskertomuksella voidaan ymmärtää Raamatun alun luominen, mutta siihen voidaan ymmärtää sisältyvän myös Eedenissä tapahtunut syntiinlankeemus. Raamattu ei määrittele ikää maailmankaikkeudelle, maapallolle eikä sen mainitsemalle luomiselle, vaikka jollain kreationismin suunnilla siihen on kanta. Apostolinen ja Nikean uskontunnustus alkaa maininnalla Jumalasta, joka on luonut taivaan ja maan. Britt G. Hallqvist kirjoitti Suomessa tunnetun virren 135, joka alkaa sanoin "Jumala loi auringon, kuun ja järvet ja puut, ihmiset myös...".

Kertomuksen rakenne

Raamattu alkaa luomiskertomuksella (1 Moos. 1:1-2:3), jossa Jumala luo maailman kuudessa päivässä. Kolmena ensimmäisenä päivänä Jumala luo elämälle suotuisan ympäristön niin, että ensimmäisenä päivänä hän luo yön ja päivän, toisena päivänä taivaan ja meren sekä kolmantena päivänä hän erottaa merestä maan, jossa alkaa kasvaa kasveja. Tämän jälkeen Jumala alkaa täyttää luomaansa ympäristöä samassa järjestyksessä. Neljäntenä päivänä hän luo yötä ja päivää hallitsevat valot, viidentenä päivänä merenelävät ja siivekkäät eläimet sekä kuudentena päivänä hän luo maaeläimet sekä myös ihmiset, joille Jumala antaa tehtäväksi kaikkien elävien olentojen hallitsemisen. Luomiskertomuksen mukaan seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.^lähde?

Toisessa luvussa, heti kuuden päivän luomiskertomuksen jälkeen, seuraa yksityiskohtaisempi luomiskertomus, joka keskittyy ihmisiin ja heidän lähiympäristöönsä (1 Moos. 2:4-25). Tämä kertomus ei toista kaikkea kuuden päivän luomiskertomuksesta, mutta tämäkin kertomus alkaa tyhjästä Maasta. Jumala luo maan tomusta ihmisen hoitamaan maata sekä puhaltaa häneen elämän hengen. Jumala myös istuttaa itään Eedenin puutarhan, jossa kasvavat Elämän puu sekä Hyvän ja pahan tiedon puu. Tässä luvussa ihmisille myös annetaan nimet, Aadam ja Eeva. Myös Jumalan nimi Jahve mainitaan ensimmäisen kerran. Kertomuksessa myös annetaan ihmiselle suhdehierarkia, jossa Jumala on ihmisen yläpuolella ja luonto on alistettu palvelemaan ihmistä.

Kertomuksen alkuperä

Luomiskertomuksen alkuperää tai alkuperäisiä kirjoittajia ei tunneta tarkasti. Vanhan käsityksen mukaan sen, kuten koko Toorankin, kirjoittajana pidettiin Moosesta, minkä takia Martti Lutherista alkaen Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa on kutsuttu Mooseksen kirjoiksi. Tällä näkemyksellä on edelleen kannatusta uskonnollisissa piireissä, sillä useat Raamatun kohdat tuntuvat viittaavan Moosekseen niiden kirjoittajana. Raamatun aikaviittauksista voidaan päätellä Mooseksen mahdollisesti eläneen joskus aikavälillä 1500–1200 eaa. Sitä ennen kirjojen aiempi nimitys on ollut kreikan kantainen Pentateukki.^lähde?

Uskonnosta riippumattomissa tutkimuksissa 1700-luvulta alkaen on kehitetty useita lähdekriittisiä teorioita Mooseksen kirjojen alkuperästä. Kuuluisimpia näistä ovat Julius Wellhausenin tutkimukset. Teorioiden perusteella vaikuttaa, että luomiskertomuksen ensimmäinen osa, eli seitsemän päivän luomiskertomus, olisi peräisin ns. Pappiskirjasta ja toinen osa, eli kertomus Eedenin puutarhan ja ihmisen luomisesta, olisi peräisin ns. Jahvistilähteestä. Jahvistilähteen arvellaan olevan lähteistä vanhin, 800- tai 900-luvulta eaa. ja Pappiskirjan arvellaan olevan peräisin 400-luvulta eaa. Kyseiset teoriat eivät kuitenkaan ole ongelmattomia ja niitä onkin kritisoitu useissa uudemmissa tutkimuksissa. Materiaalin vähäisyyden vuoksi voikin olla, ettei alkuperää koskaan saada varmuudella selvitettyä.

Tieteen kritiikki

Modernin tieteen näkökulmasta kuuden päivän luomiskertomuksessa on kaksi ongelmaa, sillä kasvit näyttäisivät tulevan esiin jo ennen auringon luontia ja geologisten havaintojen mukaan Maapallon muodostumiseen on täytynyt kulua miljardeja vuosia eikä kuutta päivää.

Luomiskertomus kuvaa koko maailmankaikkeuden synnyn ja sitä on siksi verrattu jo antiikin aikana kosmologisiin havaintoihin ja teorioihin. Siksi väittely luomispäiväksi käännetyn sanan merkityksestä ja siten luomishetken ajankohdastakaan ei ole modernin tieteen synnyttämää, vaan jo Kirkkoisät Basileios Suuri ja Augustinus pohtivat asiaa kirjoituksissaan 300- ja 400-luvuilla. Basileios kannatti kirjaimellista vuorokauden tulkintaa kun taas Augustinus pohtii Jumalan valtio-teoksessaan, että päivä on symbolinen sana, jonka todellista pituutta on lähes mahdotonta selvittää. Yhä edelleenkin tulkinta on, että päiväksi käännetty sana voi tarkoittaa yhtä hyvin joko kirjaimellisesti vuorokautta tai sitten hyvinkin pitkää geologista aikakautta, ja tutkijat ovat asiasta erimielisiä, sillä sanan alkuperäistä tarkoitusta ei voida Raamatun muidenkaan kohtien perusteella kiistatta määrittää. Raamatun teksti mahdollistaa siis tulkinnan, jonka mukaan luomistapahtuma on voinut tapahtua jopa miljardeja vuosia sitten tai luominen on voinut kestää pidempäänkin kuin kuusi vuorokautta.

Luomiskertomuksesta on myös yleensä uskonnollisissa piireissä ajateltu, että kertomus tarjoaa enemmänkin historiallisen totuuden kuin tieteellisen totuuden, eikä sitä tarkoituksella ole kirjoitettu modernin tieteen vaatimalla tarkkuudella, vaan se on kirjoitettu niin helppoon ja yksinkertaiseen muotoon, että kaikki ihmiset voivat sen ymmärtää. Jean Calvinin tulkinnan mukaan luomiskertomuksen kieli on kuvaannollista eikä tieteellistä, ja se on kirjoitettu niin kuin Mooseksen aikalaiset olisivat sen kirjoittaneet, jos olisivat todistaneet luomistapahtumat omin silmin.

Luomiskertomuksen ajoitus

Nuoren Maan kreationismi

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi

Nuoren Maan kreationismin mukaan Maa on luotu yleensä noin 6 000 vuotta sitten. Sekä uskonnolliset juutalaiset että kristityt ovat moneen eri otteeseen ja toisistaan riippumatta pyrkineet laskemaan luomisen ajankohtaa käyttämällä apuna Genesiksessä ja muissa Raamatun osissa annettuja sukupuita ja ihmisten ikiä. Luomisen on yleisesti laskettu tapahtuneen 4000-luvulla eaa., tarkka vuosi on vaihdellut laskutavasta riippuen. Kuuluisin on arkkipiispa James Ussherin 1600-luvulla määrittämä Ussherin–Lightfootin kalenteri, jonka mukaan maailma luotiin sinä iltana, joka edelsi päivämäärää 23. lokakuuta vuonna 4004 eaa.^lähde?

Vanhan Maan kreationismi

Pääartikkeli: Vanhan Maan kreationismi

Vanhan Maan kreationismi on oppi, jonka mukaan maapallon tieteellisesti havaittu miljardien vuosien ikä ei ole ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa, vaan erot voidaan selittää eri tavoilla.^lähde?

Ensimmäinen Mooseksen kirja alkaa toteamuksella: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1.) Joidenkin raamatunoppineiden mielestä jakeessa kuvaillaan toimintaa, joka ei sisälly jakeesta 3 eteenpäin kuvailtuihin luomispäiviin. Tämän käsityksen, niin sanotun aukkojen kreationismin mukaan Raamatun ensimmäisen lauseessa tarkoitettu maapallon ja koko maailmankaikkeuden luominen tapahtuivat määrättömiä aikoja ennen kuin luvun seuraavissa jakeissa kuvatut luomispäivät alkoivat.

Toinen yleinen selitys on niin kutsuttu päivä-aikakausi-käsitys, jonka mukaan yksi luomispäivä voi tarkoittaa pitkääkin aikakautta. Raamattu ei kerro luomispäivän pituutta. ”Päiväksi” käännetty heprean sana voi viitata 24-tuntisen vuorokauden lisäksi muunkin pituisiin ajanjaksoihin, joihin sisältyy mm. pitkä aika tai epätavalliseen tapahtumaan kulunut aika. Käytetty sana mahdollistaa käsityksen, että jokainen ”päivä” saattoi kestää miljardeja vuosia.

Suhde antiikin maailmankuvaan

Genesiksen ensimmäisessä luvussa kuvattu maailmankuva vastaa suurelta osin varhaisantiikin Lähi-idän yleistä maailmankuvaa. Maailmankuvan lähteenä on yleisimmin mainittu babylonialainen maailmankuva, vaikka maailmankuva on yleisitämainen. Maailmankuvien vastaavuus on yksi peruste ajoittaa Raamatun luomiskertomuksen kirjoittaminen Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan.^lähde?

Varhaisantiikin Lähi-idän maailmankuvaan kuului käsitys litteästä maasta, jonka yläpuolella oli taivaankansi. Taivaankannen päällä oli vettä, joka tuli taivaankannen aukoista sateena maahan. Käsitys selitti myös taivaan värin. Raamatun luomiskertomuksessa on siten kuvattu sen ajan yleinen käsitys maailmasta. Suurin ero ympäröivän kulttuurin maailmankuvaan on se, että taivaankappaleita ei pidetä jumalina, vaan Jumalan luomina taivaankannen osina.^lähde?

Varhaisimmat kiinalaiset kirjoitusmerkit viittaavat eräiden kristittyjen tutkijoiden mukaan Raamatun luomiskertomukseen, kuten sanat puutarha, paratiisi, joki ja metsä. Metsä-sana on kiinaksi kaksi puuta vierekkäin ja tämä merkitsee kiinalaisille kristityille luomiskertomuksen hyvän ja pahan tiedon puita. Sana joki kirjoitetaan neljällä viivalla, jotka kuvaavat jokia ja luomisessa mainitaan neljä jokea nimeltä. Esimerkiksi puutarha-sana syntyy kiinaksi, kun piirretään yhteen kirjaimeen sanat pöly, henkäys, kaksi henkilöä ja suljettu(tai aidattu) alue. Henki-sana syntyy kiinaksi sanoista taivas, suoja, vesi, sade, kolme persoonaa ja ihmeiden tekijä.

Suhde muihin luomiskertomuksiin

Seitsemälle savitaululle kirjoitettu babylonialaisten luomiskertomus Enūma Eliš on hyvin erilainen kuin Raamatun luomiskertomus, mutta niissä on siitä huolimatta joitakin pieniä yhtäläisyyksiä kuten valon ilmestyminen ennen auringon luontia ja jumalien tarve levätä. Raamatun luomiskertomus on kuitenkin korostetun yksijumalainen, ja toisin kuin Enūma Elišissä, Raamatun kertomuksessa taivaan valoja tai merihirviöitä ei pidetä jumalina vaan Jumalan luomina. Tärkeä ero on myös se, että Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi kaikkeuden tyhjästä (ex nihilo) kun taas Enūma Eliš alkaa kaaostilanteesta.

Uskontokuntien tulkintoja

Kristilliset tulkinnat

Jo varhaiskristillisenä aikana monet kristityt teologit tulkitsivat Raamatun luomiskertomuksen allegoristesti eli vertauskuvallisesti. Tällaisia tulkintoja vastaan Basileios Suuri kirjoitti kuitenkin saarnakokoelmansa Kuuden päivän luomistyö, jossa hän väitti, että kertomus oli ymmärrettävä kirjaimellisesti: hänen mukaansa Jumala oli todellakin luonut maailman kuudessa päivässä.

Yksi tärkeä ihmisen luomiseen liittyvä kysymys on niin sanottu perisynti. 1. Mooseksen kirjan luvussa 3 kerrotaan, kuinka ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin. Roomalaiskirjeen 5. luku kertoo, miten tuo synti luettiin koko ihmiskunnan päälle ja ihmiskunta tarvitsi Sovittajaa. Kristillisyys näkee tuona sovittajana Jeesuksen Kristuksen. Jos ihmisen luomista ei oteta kirjaimellisesti, muuttuu myös Kristuksen sovitustyö ihmiskunnan puolesta.^lähde?

Juutalaiset tulkinnat

Juutalainen midraš ja saarnojen tulkinnat kertovat, että luomiskertomusta edelsi kuusi asiaa: Toora ja Valtaistuin luotiin, patriarkkojen luominen ajateltiin ennalta, Israelin luominen ajateltiin ennalta, Jerusalemin temppelin luominen ajateltiin ennalta, Messiaan nimi ajateltiin ennalta ja parannuksenteko ajalteltiin ennalta

Mišna opettaa, että Jumala loi maailman kymmenellä jumalallisella lausumalla. Mišna kysyy, että eikö Jumala toki olisi voinut luoda maailman vain yhdellä lausumalla, ja vastaa itse, että jos Jumala olisi tehnyt niin, ihmiset pitäisivät luomakuntaa halvempana ja tuntisivat vähemmän tunnontuskia rikkoessaan sitä vastaan.

Luettelo Raamatun luomiskertomuksista

Raamattu sisältää noin 20 erilaista luomiskertomusta.

• Sananlaskut 8:1-31
• Psalmi 33
• Psalmi 104
• Jeremia 10:2-16
• Jemia 4:22-28 (käänteinen luominen ja maan autioituminen)
• Jesaja 28:16-29
• Jesaja 40:1-31
• Jesaja 44:2-45:25
• Jesaja 11:1-10
• Hoosea 2:8-23
• Genesis 1
• Genesis 2
• Psalmi 89
• Psalmi 8
• Psalmi 19
• Psalmi 102
• Job 4-27
• Job 28
• Job 29-42
• Johanneksen evankeliumi 1:1-18
• Ilmestyskirja 21:1-22:5

Katso myös

• Kreationismi
• Evoluutioteorian vastustus
• Elämän alkuperä

Lähteet

• James McKeown: Genesis. Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 2008. ISBN 978-0-8028-2705-0 (englanniksi)
• The ESV Study Bible. Wheaton, Illinois, USA: Crossway Bibles, 2008. ISBN 978-1-4335-0241-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• 1. Moos. 1:1–31, 1. Moos. 2:1–25
• Raamatun luomiskertomus on tiedettä uudessa museossa Yhdysvalloissa, HS, 14.4.2007, Pekka Mykkänen
• Tutkija: Raamattu ei kerro ajan alusta. Helsingin Sanomat 9.10.2009.