Luule Viilma
Luule Viilma (6. huhtikuuta 1950 – 20. tammikuuta 2002) oli virolainen kirjailija, joka kirjoitti elämänopetuksia sisältäviä kirjasarjoja. Hän oli myös aikansa tunnetuin virolainen henkiparantaja. Luule Viilma kuoli auto-onnettomuudessa 2002[1].
Luule Viilman perusajatus itsensä parantamisessa on anteeksiannon voima. Hänen opetuksensa peruspilari on stressien vapauttamista antamalla anteeksi. Kirjasarja kertoo juuri näistä opetuksista. Suurta suosiota saaneet kirjat on käännetty venäjäksi, suomeksi, latviaksi ja liettuaksi.
Viilma valmistui gynekologiksi Tarton yliopistosta 1974, toimi sen jälkeen gynekologina julkisessa terveydenhoidossa, mutta ryhtyi 1991 pitämään yksityisvastaanottoa.
Luule Viilman nuorempi tytär Vilja Tuisk ja tämän puoliso Jarmo Tuisk huolehtivat Luulen kirjojen parissa aloittaman työn jatkumisesta.
Teokset
muokkaaSuomennettuja teoksia
muokkaa- Paras lääkäri I (1998, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus, 1995)
- Paras lääkäri II (2000, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus II 1. osa, 1996)
- Paras lääkäri III (2000, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus II 2. osa, 1996)
- Et ole yksi I (2001, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus III 1. osa, 1997)
- Et ole yksin II (2002, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus III 2.osa, 1997)
- Et ole yksin III (2002, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus IV, 1999)
- Et ole yksin IV (2004, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus V, 2000)
- Et ole yksin V (2005, alkuperäinen teos: Ellujäämise Õpetus V, 2000)
Lähteet
muokkaa- ↑ Luule Viilma hukkus autoõnnetuses. Web Archive (Lääne Elu 22.1.2002). Viitattu 6.11.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Luule Viilma Ellujäämisen Õpetus (Viron- ja englanninkielinen)