Luxemburgin suurherttua
Luxemburgin suurherttua (ransk. Grand-duc de Luxembourg, saks. Großherzog von Luxemburg, letse. Groussherzog vu Lëtzebuerg) on Luxemburgin suurherttuakunnan valtionpäämies.
| Luxemburgin suurherttua | |
|---|---|
|
Grand-duc de Luxembourg (ranskaksi) Großherzog von Luxemburg (saksaksi) Groussherzog vu Lëtzebuerg (luxemburgiksi) | |
 | |
 | |
| Puhuttelu | Hänen kuninkaallinen korkeutensa |
| Virka-asunto |
Suurherttuan palatsi Bergin linna |
| Ensimmäinen | Vilhelm I |
| Kotisivut | http://www.monarchie.lu/fr/index.html |
Rooli ja velvollisuudet
muokkaaSuurherttuan nykyinen rooli on vakiintunut vuonna 2008 parlamentin hyväksyttyä perustuslain muutoksen, jolla suurherttuasta tuli puhtaasti seremoniallinen toimija.[1]
Suurherttua ei osallistu maansa poliittiseen keskusteluun, vaan pysyttelee puolueettomana.[2] Suurherttuan asema, oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu Luxemburgin perustuslakiin.[3]
Luxemburgin perustuslain mukaan suurherttuan velvollisuuksia (artiklat 33–37) on mm.:
- toimia maan yhtenäisyyden ja itsenäisyyden symbolina sekä takaajana.
- vahvistaa parlamentin säätämät lait (viim. kolmen kuukauden kuluessa).
- nimittää virkaan siviili- ja sotilashenkilöitä lain sallimissa puitteissa.
- allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia.
- toimia Luxemburgin asevoimien ylipäällikkönä.
- julistaa sota tai irtautua siitä saatuaan ensin luvan maan parlamentilta.
Suurherttualla on myös perustuslain turvaamia etuoikeuksia (artiklat 38–45), joiden nojalla hän voi mm.:
- armahtaa osin tai kokonaan tuomittuja rikollisia.
- myöntää aatelisarvon, muttei siihen kuuluvia etuoikeuksia.
- myöntää niin sotilas- kuin siviiliritarikuntien jäsenyyksiä lain puitteissa. Suurherttua toimii myös näiden ritarikuntien suurmestarina.
Palkka ja etuudet
muokkaaVuodesta 1948 suurruhtinaalle on korvamerkitty 300 000 frangia kulukorvauksena velvollisuuksiensa hoitamiseen.[4]
Lisäksi suurherttuan oikeuksiin kuuluu asua Suurherttuan palatsissa sekä Bergin linnassa.
Vuonna 2017 suurruhtinaan perheen asumiskustannukset olivat 10,1 miljoonaa euroa. Suurruhtinaan henkilökohtaisen omaisuuden hallinta on täysin suurruhtinaan päätettävissä.[4]. Nykyisen suurruhtinaan, Henrin, omaisuuden arvoksi arvioitiin 3,55 miljardia euroa.[5]
Historia lyhyesti
muokkaaNapoléonin tappion jälkeen vuonna 1815 Wienin kongressissa päätettiin perustaa Luxemburgin suurherttuakunta, jonka suurherttuana toimi Alankomaiden kuningas. Sotilaallisen merkityksensä tähden alueen ei annettu liittyä osaksi Alankomaiden kuningaskuntaa. Luxemburg oli Alankomaiden kuninkaiden hallinnassa aina kuningas Vilhelm III:n kuolemaan saakka vuoteen 1890, jolloin siirtyi Nassau-Weilburgin suvulle, koska Orania-Nassaun suku sammui Vilhelm III:n puolelta. Vanhan saalilaisen lain mukaisesti nainen ei voinut hallita maata, mikäli on olemassa miespuolisia, hallitsijaksi sopivia, perillisiä.[6][7]
Luxemburgin ensimmäiseksi suurruhtinaaksi Nassau-Weilburgin hallitsijasuvusta nousi Nassaun herttua Aadolf. Syynä tähän oli se, että toisin kuin Alankomaissa, Luxemburgin silloinen kruununperimyslaki ei sallinut naisten periä suurruhtinaskunnan kruunua.[8]
Aadolf kuoli vuonna 1906 ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Vilhelm IV.
Vilhelm IV:n vanhin tytär Marie-Adélaïde nousi kruununperijäksi vuonna 1907 ja Luxemburgin ensimmäiseksi suurherttuattareksi vuonna 1912 Vilhelmin kuoleman jälkeen.
Marie-Adélaïde oli poliittisesti aktiivinen suurherttuatar, joka osallistui aktiivisesti suurherttuakunnan poliittiseen elämään. Maan parlamentti ei pitänyt siitä ja vaati suurherttuatarta luopumaan kruunusta. Vuonna 1919 Marie-Adélaïde luopui kruunusta pääministerin neuvosta, ja uudeksi suurherttuattareksi nousi hänen sisarensa Charlotte. Marie-Adélaïde vietti loppuelämänsä nunnana.
Suurherttuatar Charlotte pysytteli valtakautensa aikana erossa päivänpolitiikasta. Vuonna 1919 uusi perustuslaki vähensi huomattavasti monarkian valtaoikeuksia. Charlotte luopui kruunusta poikansa Jeanin hyväksi vuonna 1964. Jean itse luopui kruunusta vanhimman poikansa Henrin hyväksi vuonna 2000.
Tittelit ja symbolit
muokkaaLuxemburgin suurherttua kuvataan kaikissa maan eurokolikoissa.[9]
Suurherttuan vaakuna eroaa hieman siitä vaakunasta, jota Luxemburgin valtio käyttää: suurherttuan vaakunassa leijona pitelevät kahta Luxemburgin lippua keskellä olevan kilven molemmin puolin. Valtion vaakunasta nämä liput puuttuvat.
Suurherttuaa puhutellaan tittelillä "hänen kuninkaallinen korkeutensa" (ransk. Son Altesse royale, saks. Seine Königliche Hoheit, letse. Seng kinneklech Altesse). Hänen koko tittelinsä on Luxemburgin suurruhtinas, Nassaun ruhtinas, Bourbon-Parman prinssi, Saynin, Köningsteinin, Katzenelnbogenin ja Diezin palatsikreivi, Hammersteinin linnakreivi, Mahlbergin, Wiesbadenin, Idsteinin, Merenbergin, Limburgin ja Eppsteinin herra ja Namurin ritari. [10]
Suurruhtinasperheen kuningashymni De Wilhemhus ei ole maan virallinen kansallislaulu [11], eikä sitä saa sekoittaa Alankomaiden kansallislauluun (Wilhelmus van Nassouwe), joka on samanaikaisesti myös maan kuningashymni.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Euroopan monarkit, Esko Korkeamäki, BTJ Kirjastopalvelu Oy, Helsinki 2004
Viitteet
muokkaa- ↑ BBC News news.bbc.co.uk.
- ↑ La monarchie monarchie.lu.
- ↑ Constitution data.legilux.public.lu. Arkistoitu 1.10.2017. ranskaksi
- ↑ a b Hodgson, Camilla: Richest royals: This is how much money Europe's royal families get from their taxpayers Business Insider. 1.8.2017. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Belgium’s King Philippe is Europe’s ‘poorest’ monarch The Brussels Times. 19.6.2019. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Esko Korkeamäki: Euroopan monarkit, s. 121–129. (Luxemburg) Jyväskylä: Sukuseurojen Keskusliitto ry, 2004. ISBN 951-692-575-8
- ↑ The Grand Ducal Family (s. 19) Gouvernement.
- ↑ The history of Luxembourg and its dynasties Cour grand-ducale. 2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
- ↑ The €uro (Luxembourg) ecb.europa.eu.
- ↑ Grand Duke Henri luxembourg.public.lu. Arkistoitu 28.11.2019.
- ↑ La monarchie monarchie.lu.