Matthew Parker
Matthew Parker (6. elokuuta 1504 Norwich, Englanti – 17. toukokuuta 1575 Lambeth, Lontoo) oli englantilainen teologi ja Canterburyn toinen protestanttinen arkkipiispa. Muun muassa hänen vaikutuksestaan Englannin kirkko sai roomalaiskatolilaisuudesta ja mannermaisesta protestanttisuudesta erillisen identiteetin.[1][2]
| Matthew Parker | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1504 Norwich, Englanti |
| Kuollut | 17. toukokuuta 1575 (70 vuotta) Lambeth, Lontoo |
Elämä
muokkaaParker opiskeli Cambridgen yliopistossa ja vihittiin papiksi vuonna 1527. Hän sai pian maineen laajasta ja perusteellisesta oppineisuudestaan erityisesti patristiikan alalla. Hänestä oli tullut kuningatar Anne Boleynin hovikappalainen vuonna 1535 ja hän oli pitkään myös Henrik VIII:n suosiossa ja Thomas Cranmerin ystävä. Parker toimi myös Cambridgen yliopiston varakanslerina. Katolisen Marian noustua valtaistuimelle Parker vetäytyi julkisuudesta, mutta ei omaksunut monien muiden vainottujen tapaan kalvinistisia tai puritanistisia näkemyksiä. Kun kuningatar Elisabet nousi valtaistuimelle, Parker nimitettiin Cantenburyn arkkipiispaksi vastoin hänen tahtoaan. Elisabetin ohella Parker vaikutti eniten "The Settlement" -ratkaisuun, jossa anglikaaninen episkopaalisen kirkko muodostui itsenäiseksi kansalliseksi toimijaksi, eikä identifioitunut niin katoliseen Roomaan kuin kalvinistiseen Geneveenkään. Parkerin perinteitä kunnioittava filosofia näkyi jo virkaanastujaisissa siinä, että hän pyrki huolellisesti säilyttämään apostolisen suksession: neljä entistä katolista piispaa vihki hänet virkaan. Roomalaiskatolinen kirkko ei kuitenkaan tunnusta anglikaanisen kirkon apostolista suksessiota eikä pidä Parkeria todellisena piispana.[1]
Arkkipiispana Parker valvoi arkkipiispa Thomas Cranmerin vuonna 1553 laatimien 42 oppiartikkelin tarkistamista 39. artiklaan, joihin Englannin kirkon oppi perustuu. Hän suhtautui Englannin kirkon äärireformaattoreihin ja katolilaisiin aluksi melko lempeästi, mutta kun nämä alkoivat haastaa kirkkoa rohkeammin, hän alkoi ankariin toimenpiteisiin vahvistaakseen johdonmukaisesti kirkollista ykseyttä ja tukahduttaakseen puritaanien ja katolilaisten vastustuksen. Parker sai myös mainetta osittaisista raamatunkäännöksistään, Englannin muinaishistoriaa käsittelevillä kirjoituksillaan ja omistamistaan muinaiskäsikirjoituksista.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Parker, Matthew Nordisk familjebok. 1915. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ Parker, Matthew Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 27.8.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matthew Parker Wikimedia Commonsissa