Meiju Niskala
Meiju Niskala (s. 1978 Multia)[1] on suomalainen esitys- ja kaupunkitaiteilija sekä kirjailija.
Elämä ja ura
muokkaaNiskala varttui Jyväskylän Palokassa erityispedagogivanhempien ainoana lapsena.[2] Hän valmistui Turun taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2002.[1] Niskala jatkoi opintojaan Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriossa.[3] Hän on opiskellut myös saksofoninsoittoa Bostonissa.[1]
Teokset
muokkaaNiskalan ensimmäinen julkisen tilan teos, Eufrosiina Urbanus, nähtiin Turun kauppatorilla vuonna 2000.[2] Niskalan tunnetuimpia teoksia ovat muun muassa vuonna 2008 Helsingin juhlaviikoilta startannut kaupunkitaideteos Kokemuksellisen kaupungin konsultti,[1] kokemukselliset kaupunkikirjat Turusta ja Helsingistä Olet tässä (Turku) vuonna 2006 sekä Olet tässä (Helsinki) vuonna 2008.
Vuonna 2011 Niskala käsikirjoitti ja ohjasi Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoon kuuluneen Turku365-teoskokonaisuuden. Teoskokonaisuuden laajimpia teoksia olivat muun muassa Kakolan kukkulalle sijoittunut, 420 metriä pitkä Paraatimatto Joutomaalle, Pallivahan Pitsihuntu, Torkkutyynyt Aurajokivarressa sekä Taidetta Kansalle! -teos, jossa 82 taideteosta jaettiin yleisölle hakemusten perusteella.[4]
Vuonna 2014 Niskala toteutti työryhmänsä kanssa viikon kestäneen Olennaistamo-yhteisötaideteoksen Oulun Rotuaarille. Teos kehotti ohikulkijoita pysähtymään, ajattelemaan mikä on olennaista ja jakamaan ajatukset muiden kanssa.[5]
Suomen Kulttuurirahaston käynnistämässä kolmivuotisessa Koko Suomi leikkii -hankkeessa Niskala suunnitteli Leikki 2.0 -yhteisötaideteoksen, jossa pyrittiin saamaan lapset ja aikuiset yhdessä leikkimään. Teoksessa leikki oli toisinajattelua, löytöretkeilyä ja maailman ihmettelyä, jota varten osallistujat saivat Niskalan suunnittelemat toiminnalliset leikkipaketit.[6]
Niskala oli yksi ensimmäisen Helsinki Biennaalin 2021 taiteilijoista.[7] Hänen teoksessaan Tulin kyllä ajatelleeksi, mutta hieman liian myöhään osallistujat kulkivat Vallisaareen maisemassa, kallioilla ja niityllä kuulokkeista tulevia ohjeita seuraten. Teosta luonnehdittiin poeettiseksi ja tapahtumalliseksi kuunnelmaksi.[8]
Joulukuussa 2021 Niskala piti Ylen jouluperinteisiin jo vuosikymmenten ajan kuuluneen Taiteilijan joulusaarnan.[9]
Palkinnot
muokkaaSuomen estetiikan seura antoi Niskalalle Vuoden esteettinen teko -palkinnon vuonna 2011.[10] Joulukuussa 2011 kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki palkitsi Niskalan Suomi-palkinnolla.[11]
Niskalan esikoisromaani Sata kirjettä kuolleelle äidille (2019) oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2020. Kirja oli yleisön suosikki Varjo-Runeberg-äänestyksessä.[12]
Julkaisut
muokkaa- Olet tässä (Turku). (Graafinen suunnittelu: Pia Seppälä, kuvitus: Pia Seppälä ja Maarit Kotiranta.) Helsinki: Avain, 2006. ISBN 952-5524-26-4
- Juhlapäiväkirja. Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-44-4
- Olet tässä (Helsinki). (Graafinen suunnittelu: Satu Kontinen) Helsinki: Avain, 2008. ISBN 978-952-5524-50-5
- Kalenteri arjen löytöretkeilijälle. Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0527-3
- Kaisa Järnefelt, Meiju Niskala, Anne Vasko: Leikki vieköön!. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7760-7
- Sata kirjettä kuolleelle äidille. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-42940-2
- Kun syvään hengittäminen ei riitä. Helsinki: WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45421-3
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Ilmiötaiteilija kehottaa ihmisiä eksymään kotikaupungissaan HS.fi. 23.5.2013. Viitattu 31.10.2021.
- ↑ a b Arjen nyrjäyttäjä Ylioppilaslehti. 29.5.2011. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ Meiju Niskala: Onnistumisen tekijöitä: havaintoja luovan työn vakiinnuttamisesta ja kehittämisestä aaltodoc.aalto.fi. 2015. Viitattu 24.3.2024.
- ↑ Tutkimusraportteja 1/2013 2013. Turun Kaupunki. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ Oulun kaupunki: Olennaistamo ouka.fi. Arkistoitu 23.1.2019. Viitattu 22.1.2019.
- ↑ Terhokerho: Leikki 2.0 leikkipaiva.fi. Viitattu 22.1.2019.
- ↑ Helsinki Biennaalin ohjelma tuo yhteen taiteen ja kaupunkilaiset 03.06.2021. Helsinki Biennaali. Viitattu 07.04.2022.
- ↑ Tulin kyllä ajatelleeksi, mutta hieman liian myöhään helsinkibiennaali.fi. Viitattu 13.4.2022.
- ↑ Taiteilijan joulusaarna - Saarnaajana Meiju Niskala - Yle Areena 24.12.2021. YLE. Viitattu 07.04.2022.
- ↑ Uimonen, Anu: Meiju Niskala palkittiin Vuoden esteettisestä teosta HS.fi. 2.12.2011. Viitattu 31.10.2021.
- ↑ Ministeri Arhinmäki jakoi vuoden 2011 Suomi-palkinnot 15.12.2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 31.10.2021.
- ↑ Varjo-Runeberg ratkesi: Niskalan kirja ylivoimainen yleisön suosikki uusimaa.fi. Viitattu 5.12.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa- Meiju Niskala & People – Meiju Niskalan virallinen sivu
- Turku365 -teoksen kotisivu
- "Arjen nyrjäyttäjä" palkittiin Vuoden esteettisestä teosta HS.fi. 1.12.2011.