Mesiangervo
Mesiangervo eli niittymesiangervo (Filipendula ulmaria) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi,[2] jolla on valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat. Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.[3][4]
| Mesiangervo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Tuoksuangervot Filipendula |
| Laji: | ulmaria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaVarsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Vartta kiertävät lehdet ovat 2–3 kertaan parilehdykkäiset ja aluslehdet ovat alta harmaita; lehdykät ovat toistamiseen sahalaitaiset, päätölehdykkä selvästi muita isompi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, joka tuoksuu voimakkaasti medelle. Itse kukat ovat pieniä ja viisilukuisia. Hedelmä on 3 mm kokoinen pähkylä.
Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.
Levinneisyys ja kasvupaikat
muokkaaMesiangervo kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa ja Aasian puolella Turkissa, Kaukasuksella, Mongoliassa ja Länsi-Siperiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosiin.[5] Suomessa sitä tavataan yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[6]
Käyttö
muokkaaAromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Mesiangervo on kauppayrtti.[6]
Vaikuttavat aineosat
muokkaaKasvi sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Lansdown, R.V.: Filipendula ulmaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9
- ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
- ↑ Maakunnan tunnusmerkit. Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 21.8.2009.
- ↑ Filipendula ulmaria (L.) Maxim. Plants of the World Online. Viitattu 19.6.2022.
- ↑ a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 13.6.2009.
- ↑ Takapihan yrttikasvit -tietopaketti (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Suomen Lajitietokeskus: Mesiangervo (niittymesiangervo) – Filipendula ulmaria
- Kasviatlas 2022: (Niitty)mesiangervon (Filipendula ulmaria) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Luontoportti: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Filipendula ulmaria – mesiangervo, niittymesiangervo
- Valokki – nettikasvio: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- United States Department of Agriculture (USDA): Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Flora of China: Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Filipendula ulmaria (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Filipendula ulmaria (queen-of-the-meadow) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Filipendula ulmaria (englanniksi)