Miletoslainen koulukunta
Miletoslainen koulukunta (m.kreik. οἱ Μιλήσιοι (φιλόσοφοι), hoi Milēsioi (filosofoi), ”miletoslaiset (filosofit)”) oli antiikin kreikkalaisen esisokraattisen filosofian koulukunta, joka vaikutti 500-luvulla eaa. Sen merkittävimpiin edustajiin kuuluivat kolme filosofia, jotka olivat kaikki kotoisin joonialaisesta Miletoksen kaupungista: Thales, Anaksimandros ja Anaksimenes. He esittelivät uusia aiemmasta poikkeavia näkemyksiä siitä, kuinka kaikkeus on saanut alkunsa. Miletoslaiset selittivät luonnonilmiöitä havaittavissa olevien asioiden kautta, ilman vetoamista antropomorfisten jumalien toimintaan. Siksi heitä voidaan pitää ensimmäisinä todella tieteellisinä filosofeina.
Miletoslaiset luetaan osaksi joonialaista luonnonfilosofiaa, johon luetaan heidän lisäkseen myös muita joonialaisia ajattelijoita, kuten Herakleitos, sekä myöhemmin vaikuttaneita ajattelijoita, kuten Ateenassakin toiminut Arkhelaos.
Luonnonfilosofia
muokkaaMiletoslaiset määrittelivät kaikki asiat perustuviksi johonkin kaikkein perustavanlaatuisimpaan substanssiin, josta Aristoteles käytti (kenties anakronistisesti)[1] nimitystä arkhē (αρχή).[2]. Kaikkeus koostui siitä ja se oli kaiken alkuperä.
Thales katsoi, että kaiken alkuperä oli vesi.[3] Koska tuntui kuitenkin mahdottomalta selittää jotkut asiat, kuten tuli, veden kautta, Anaksimandros valitsi tilalle määrittämättömän, havaitsemattomissa olevan alkuaineen, jota hän kutsui nimellä apeirōn (ἀπείρων).[4] Hän päätteli, että jos kukin neljästä klassisesta alkuaineesta (maa, vesi, ilma ja tuli) olivat vastakkaisia kolmelle muulle, ja jos ne kumoavat toisensa kosketuksessa, mikään niistä ei voisi muodostaa vakaata aineellista perustaa kaikkeudelle. Tämän vuoksi tuli olla olemassa jokin muu aines, josta nämä neljä saivat alkunsa ja joka olisi kaiken perusta.
Apeironin määrittelemättömyys kuitenkin aiheutti arvostelua. Tämän vuoksi Anaksimenes määritteli sen ilmaksi, joka oli kouriintuntuvampi mutta silti paljon muita alkuaineita hienojakoisempi.[5] Anaksimenes katsoi, että ilma muuttui tihentymisen ja tiivistymisen kautta muiksi alkuaineiksi tai substansseiksi, kuten tuleksi, tuuleksi, pilviksi, vedeksi ja maaksi.
Kosmologia
muokkaaMiletoslaisten filosofien näkemyserot eivät rajoittuneet aineen luonteeseen. Kukin heistä esitti myös erilaisia näkemyksiä kaikkeuden rakenteesta. Thales katsoi, että Maa kellui veden päällä. Hän teki havaintoja tiettyjen tähtien liikkeistä, kutsuen niitä planeetoiksi. Anaksimandros sijoitti Maan kaikkeuden keskukseen. Sitä ympäröivät samankeskiset kehät, joiden sisällä oli tulta, ja joissa oli aukkoja, jotka näyttäytyivät maahan Aurinkona, Kuuna ja tähtinä. Anaksimeneelle Aurinko ja Kuu olivat litteitä levyjä, jotka matkasivat ympäri taivaankantta, johon tähdet oli kiinnitetty.
Lähteet
muokkaaKirjallisuutta
muokkaa- Burnet, John: ”The Milesian School”, Early Greek Philosophy. London: A. & C. Black Ltd, 1920. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lahaye, Robert: La philosophie ionienne. L'École de Milet. Paris: Cèdre, 1966.
