Mimas

Mimas
Löytäminen
Löytäjät	William Herschel
Löytöaika	1789
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta	Saturnus
Keskietäisyys	185 404 km
Eksentrisyys	0,0202
Kiertoaika	22 h 37 min 5 s
Inklinaatio	1,51°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija	397,2 (418,2×392,4×382,8) km
Pinta-ala	1 990 000 km2
Massa	3,84 × 1019 kg
Keskitiheys	1,17 g/cm3
Painovoima pinnalla	0,077 m/s2
Pyörähdysaika	22 h 37 min 5 s
Akselin kaltevuus	0,005°
Albedo	0,77
Pinnan lämpötila	alin: K-; keski: 64;
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine	-
	Infobox OK

Mimas on Saturnuksen kuu. Sen löysi William Herschel vuonna 1789.^[1]

Nimi

Kuu on nimetty kreikkalaisen mytologian henkilön, Gaian pojan Mimaksen mukaan. Se tunnetaan myös tunnuksella Saturnus I.

William Herschelin poika, John Herschel, ehdotti kuulle nimeä "Mimas" vuonna 1847 julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope^[2]. Myös muut silloin tunnetut kuusi kuuta ovat saaneet nimensä kyseisestä julkaisusta.

Fyysiset ominaisuudet

Mimaksen alhainen tiheys (1,17 g/cm³) viittaa siihen että se koostuu lähinnä vesijäästä kiven osuuden ollessa pieni. Vuorovesivoimat vaikuttavat kuuhun niin, ettei se ole täysin pallomainen; sen pisimmän ja lyhimmän akselin ero on noin 10 %. Mimaksen jokseenkin munamainen muoto on erityisen selkeästi nähtävissä uusissa Cassini-luotaimen ottamissa kuvissa.

Mimaksen huomattavin piirre on valtava, 130 kilometrin läpimittainen törmäyskraatteri nimeltään Herschel kuun löytäjän mukaan. Herschelin läpimitta on lähes kolmasosa koko kuun halkaisijasta; kraatterin reunavallit ovat noin 5 km:n korkuisia, osa sen pohjasta ulottuu 10 km:n syvyydelle, ja sen keskushuippu kohoaa 6 km kraatterin pohjan yläpuolelle. Jos Maassa olisi suhteessa samankokoinen kraatteri, olisi sen oltava halkaisijaltaan yli 4 000 km eli Kanadaa leveämpi. Kraatterin muodostanut törmäys on lähes hajottanut koko kuun; Mimaksen vastakkaisella puolella on nähtävissä halkeamia, jotka saattavat olla peräisin kuun läpi kulkeneista šokkiaalloista.

Pinta on pienten törmäyskraatterien täyttämä, mutta toista lähellekään Herschelin kokoista kraatteria ei kuussa ole. Vaikka Mimas onkin hyvin kraatteroitunut, kraatteroituminen ei ole ollut tasaista. Suurin osa pinnasta on yli 40 km:n läpimittaisten kraatterien peittämä, mutta eteläisellä napa-alueella yli 20 km:n läpimittaisia kraattereita ei juurikaan ole. Tämä viittaa siihen, että jokin prosessi on hävittänyt suuremmat kraatterit.

Tutkijat ovat määrittäneet virallisesti kaksi geologista muodostelmatyyppiä Mimaksella: crater (kraatterit) ja chasmata (rotkot).

Cassini-luotain on ohittanut Mimaksen ja ottanut siitä kuvia.^[3]

Lähteet

↑ Baalke, Ron: Historical Background of Saturn's Rings NASA. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
↑ http://adsabs.harvard.edu//full/seri/MNRAS/0008//0000042.000.html
↑ Suominen, Mikko: Cassini otti tarkimmat kuvat Mimas-kuusta avaruus.fi. 17.2.2010. avaruus.fi. Viitattu 26.5.2011.

Aiheesta muualla

Saturnuksen kuut

Paimenkuut	S/2009 S 1 Pan Daphnis Atlas Prometheus Pandora
Samarataiset	Epimetheus Janus
G-rengas	Aegaeon
Sisemmät suuret kuut	Mimas Enceladus Tethys Telesto Calypso Dione Helene Polydeuces
Alkyonidit	Methone Anthe Pallene
Ulommat suuret kuut	Rhea Titan Hyperion Japetus
Inuiittiryhmä	Kiviuq Ijiraq Paaliaq Siarnaq Tarqeq
Viikinkiryhmä	Phoebe Skathi S/2007 S 2 Skoll S/2004 S 13 Greip Hyrrokkin Mundilfari Jarnsaxa S/2006 S 1 S/2004 S 17 Narvi Bergelmir Aegir Suttungr S/2004 S 12 Bestla Farbauti Hati S/2004 S 7 Thrymr S/2007 S 3 S/2006 S 3 Surtur Kari Fenrir Ymir Loge Fornjot
Gallialaisryhmä	Albiorix Bebhionn Erriapo Tarvos
Varmistamattomat	S/2004 S 6 S/2004 S 4 S/2004 S 3

[1] Baalke, Ron: Historical Background of Saturn's Rings NASA. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)

[2] ttp://adsabs.harvard.edu//full/seri/MNRAS/0008//0000042.000.html

[3] Suominen, Mikko: Cassini otti tarkimmat kuvat Mimas-kuusta avaruus.fi. 17.2.2010. avaruus.fi. Viitattu 26.5.2011.

[1]

[2]

[3]