Mineraalivilla

Mineraalivilla on lämpö- ja äänieristeenä käytettävä rakennusmateriaali. Mineraalivillalla voidaan tarkoittaa sekä lasivillaa että kivivillaa.

Mineraalivilla on lahoamatonta. Mineraalivillan sisältämä sideaine, fenoliformaldehydihartsi (bakeliittiliima)^[1] on palavaa, mutta yli 50 kg/m³ painava mineraalivilla, tai tyyppihyväksytty kevyempi mineraalivilla hyväksytään Suomessa palamattomaksi rakennustarvikkeeksi. Bakeliittiliima aiheuttaa lasivillan keltaisen värin. Kivivillassa bakeliittiliiman väri peittyy kiviaineksen värillä.

Valmistus

Mineraalivillan valmistuksessa raaka-aine puhalletaan ohuiksi kuiduiksi, jotka voidaan muovata eristelevyiksi tai -matoiksi, tai puristaa erilaisiin muotoihin.

Lasivilla valmistetaan yleensä jätelasista, joskus myös suoraan lasin raaka-aineista: kvartsihiekasta, soodasta ja kalkkikivestä. Lasivillaa valmistavat Suomessa muun muassa Saint-Gobain Isover Oy sekä Eko-Expert Oy.
Kivivilla eli vuorivilla valmistetaan pääasiassa emäksisistä kivilajeista. Kivivillaa valmistavat Suomessa muun muassa Paroc Group -konserniin kuuluva Paroc Oy sekä Rockwool Oy.

Tuotetyypit

Mineraalivillasta valmistetaan eri tuotetyyppejä:

pehmeä mineraalivillamatto
kovahko levyvilla
purumainen puhalluseriste
akustointiin kankaalla tai kalvopinnoitteella päällystettyjä mineraalivillalevyjä, akustiikkalevyjä
muotopuristettuja kovahkoja villaeristeitä esimerkiksi johtovetojen ympärille.
Vesiviljelyssä kasvualustana käytettävät kivivillakuutiot

Lämmöneristyskyky

Mineraalivillojen lämmönjohtavuus on perinteisesti ollut arvoiltaan erittäin hyvä. Vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen mukaan EU standardien mukaisissa laskennallissa arvioissa on kuitenkin merkittäviä puutteita, sillä standardin mukaiset laskelmat huomioivat vain lämmön johtuminen eristeen läpi, jättäen konvektion laskennan ulkopuolelle. Konvektiota, eli lämmön siirtymistä materiaalin sisältä ilmavirran mukana, ilmenee erityisesti puhallettavissa mineraalivilloissa, joissa laskennallinen lämpöhukka voi olla jopa 50% aiemmin arvioitua suurempi. Ennen EU-standardien käyttöönottoa Suomessa konvektion vaikutus oli mukana laskennassa.^[2]

Historia

Walesissa kokeiltiin kuonan vetämistä kuiduksi jo 1840-luvulla. Samaa tekniikka alettiin hyödyntää Yhdysvalloissa 1860-luvulla ja ensimmäinen mineraalivillatehdas perustettiin vuonna 1875 Yhdysvaltoihin. Euroopassa mineraalivillan teollinen valmistus alkoi vuonna 1885. Lasivilla syrjäytti luonnonkivivillan edullisuutensa vuoksi 1930-luvulla.^[3]

Suomeen alettiin tuoda lasivillaa Ruotsista 1930-luvulla ja mineraalivillan kotimainen valmistus alkoi 1940-luvulla. Suomessa kivivillan valmistukseen käytettiin aluksi malminjalostuksessa syntyvää kuonaa, ja villa myytiin joko säkkitavarana tai paperikerrosten väliin ommeltuna mattona. 1950-luvulla kehitettiin menetelmä valmistaa villasta levyjä bitumiliuoksen avulla. Nykyaikaisen muovisideaineisen mineraalivillalevyn valmistus alkoi Suomessa vuonna 1952. Irtonainen puhallettava kivivilla tuli Suomen markkinoille 1978 ja lasivilla 1985.^[3]

Lähteet

↑ https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139149/TTL_978-952-261-916-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y
↑ TM Rakennusmaailma Heikki Jaakkola: Uusi tutkimus: Konvektio syö puhallusvillojen lämmöneristyskykyä rakennusmaailma.fi. Viitattu 6.5.2020.
↑ ^a ^b Panu Kaila: Talotohtori, s. 500–501. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-19420-1

Aiheesta muualla

Työterveyslaitoksen sivu eristevilloista (Arkistoitu – Internet Archive)

[1] ttps://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139149/TTL_978-952-261-916-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[2] TM Rakennusmaailma Heikki Jaakkola: Uusi tutkimus: Konvektio syö puhallusvillojen lämmöneristyskykyä rakennusmaailma.fi. Viitattu 6.5.2020.

[kaila-3] Panu Kaila: Talotohtori, s. 500–501. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-19420-1

[1]

[2]

[3]