Moderni

Modernilla viitataan yleensä keskiajan jälkeiseen historialliseen vaiheeseen, jossa feodalismista tai maatalousyhteiskunnasta siirrytään kohti kapitalismia, teollistumista, maallistumista, rationalisaatiota, kansallisvaltiota instituutioineen ja erilaisia valvonnan muotoja. Moderni liittyy uuden ajan historialliseen aikakauteen ja modernismiin, mutta se muodostaa kuitenkin erillisen käsitteen. Siinä missä valistus merkitsee erityistä länsimaisen filosofian liikettä, moderni viittaa yleensä vain kapitalismin nousun sosiaalisiin suhteisiin.

Moderni voi myös viitata älyllisen kulttuurin suuntauksiin, jotka syntyivät liittyneinä maallistumiseen ja jälkiteolliseen aikaan, kuten marxismiin, eksistentialismiin ja yhteiskuntatieteiden perustamiseen.

Kiista antiikista ja modernista

Antiikin ja modernin välinen kirjallisuutta ja taidetta koskeva kiista syntyi Ranskassa 1600-luvun lopulla. Siinä antiikin kannattajat (Anciens) korostivat antiikin kirjailijoiden ansioita ja väittivät, että olisi parasta, jos kirjailija jäljittelisi ikuisia, suuria esikuvia.

Kiista alkoi muun muassa Hanhiemon satujen kirjoittajan Charles Perraultin esitettyä vuonna 1687 Ranskan Akatemiassa runon, jossa hän epäili antiikin ylivoimaa. Hän kirjoitti:

»Kaunis antiikki on kunnioitettavaa aikaa, mutta en usko sen milloinkaan olleen ihailtavaa. Katselen muinaiskansojen miehiä polveani notkistamatta. He ovat suuria, se on totta, mutta ihmisiä kuten mekin. »

Tätä ajatusta kannattivat modernit (Modernes).

Antiikista ja modernista kiisteltiin myös Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa. Näin alkoi pitkään kestänyt keskustelu, jonka antiikkia korostava traditio vähitellen hävisi. Myöhemmin kiistasta tuli osoitus modernin ylivoimaisuudesta ja modernin aikakauden edistysuskon tunnukseksi tuli taistelu, jossa antiikki häviää modernille.

Risto Niemi-Pynttäri ja Juha Teppo toteavat Euroopan kirjallisuushistoriassa: ”Kärjistetysti ilmaistuna, ennen modernia aikaa kaikki vanha oli ilman muuta parempaa kuin uusi. Moderneilla uutuuksien markkinoilla kaikesta uudesta on tullut kyselemättä parempaa kuin vanhasta. Antiikin ja modernin väliset kiistat ovat tuon aikakauden muuttumisen merkkejä.”

Moderni ja postmoderni

Modernia alettiin kritisoida 1970-luvulla. Valistuksen ajalta peräisin oleva rationalistinen eetos, moderniteetti haluttiin kyseenalaistaa. Jotkut jopa tuomitsivat modernin maailman menneeksi ja ohitetuksi vaiheeksi. Tämän vuoksi sanalle moderni on syntynyt erityismerkitys, joka kuvaa useita yhteiskunnan tai kulttuurin ilmiöitä noin vuosina 1850-1970. Esimerkiksi moderni taide ei tarkoita enää pelkästään uutta, tämän hetken tai oman aikamme taidetta, jota kuvataan usein sanalla nykytaide. Moderni siis viittaa myös modernismiin. Samalla tavalla on tulkittu myös esimerkiksi sanoja moderni arkkitehtuuri, modernin taiteen museo tai moderni yhteiskunta. Näissä yhteyksissä modernista puhutaankin usein mennessä aikamuodossa.

Modernille ominaista on:

• rationaalisuus ja usko järkeen
• sekularisaatio eli maallistuminen
• teollistuminen ja massatuotanto
• kapitalismi
• usko edistykseen ja aineelliseen kasvuun
• yhteiskunnallisten alojen, kuten etiikan, politiikan, oikeuden ja talouden eriytyminen toisistaan ainakin käsitteellisesti

Katso myös

• Modernisaatio
• Esimoderni
• Varhaismoderni
• Nykyaika
• Nykytaide
• Postmodernismi
• Uusin aika
• Valistus