Molly Hatchet
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Yleislähteiden ilmoittaminen on harhaanjohtavaa, eli tiedot voivat olla hatusta, kun ei ole merkitty misä tieto on peräisin. |
Molly Hatchet on yhdysvaltalainen rockyhtye, jota pidetään yhtenä southern rockin suurimmista vaikuttajista yhdessä Lynyrd Skynyrdin kanssa. Yhtyeen perustivat Dave Hlubek ja Steve Holland vuonna 1971. Tunnetuimpaan Molly Hatchet -kokoonpanoon kuuluivat laulaja Danny Joe Brown, kitaristit Dave Hlubek, Duane Roland, Steve Holland, basisti Banner Thomas ja rumpali Bruce Crump. Molly Hatchet on erityisen tunnettu hittikappaleestaan ”Fall of the Peacemakers”. Huolimatta suuresta menestyksestään Yhdysvalloissa Molly Hatchet ei ole saanut kovinkaan suurta huomiota muualla maailmassa.
Molly Hatchet | |
---|---|
Molly Hatchet esiintyy Hellfesteillä vuonna 2012 |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1971–– |
Tyylilaji | Southern rock, hard rock |
Kotipaikka | Jacksonville, Florida, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Jimmy Elkins, laulu |
Entiset jäsenet |
Danny Joe Brown, laulu |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Molly Hatchetin musiikkityyli muodostuu pitkälti raskaiden kitarariffien säestämistä kappaleista, joihin kuuluu yleensä yksi tai useampi kitarasoolo. Varsinkin nopeat ja erittäin tekniset kitarasoolot (kuten kappaleessa ”Flirtin’ With Disaster”) ovat muodostuneet yhtyeen tavaramerkiksi. Toinen tavaramerkki ovat studioalbumien kansikuvat, jotka ovat yleensä fantasia-aiheisia maalauksia. Yhtyeessä ei ole nykyään jäljellä ainuttakaan alkuperäisjäsentä.
Historia
muokkaa1970-luku
muokkaaMolly Hatchetin perustivat kitaristit Dave Hlubek ja Steve Holland vuonna 1971. Yhtyeen kotipaikkakunta on Floridan Jacksonville, josta on kotoisin myös toinen southern rock -yhtye Lynyrd Skynyrd, jonka jäsenten ystäviä Molly Hatchet oli. Lynyrd Skynyrd on aina ollut tärkeä esikuva ja suunnannäyttäjä Molly Hatchetille. Toinen suuri vaikuttaja Molly Hatchetille oli The Allman Brothers Band. Nimensä yhtye otti ilotytöltä, joka legendan mukaan surmasi asiakkaansa maksun saatuaan. Vuonna 1975 yhtyeeseen liittyivät kitaristi Duane Roland, basisti Banner Thomas ja rumpali Bruce Crump. Hlubek lauloi ennen Danny Joe Brownin liittymistä solistiksi vuonna 1976. Molly Hatchetin alkuperäisinä laulunkirjoittajina toimivat Hlubek ja Thomas. Yhtye harjoitteli ahkerasti yhdessä, jonka ansiosta yhteissoitosta tuli sujuvaa ja taitavaa.
38 Special-yhtye kertoi Molly Hatchetista manageri Pat Armstrongille, joka oli Alan Waldenin kanssa työskennellyt Lynyrd Skynyrdin kanssa. Molly Hatchet matkusti Armstrongin avustamana äänittämään ensimmäisen demonauhansa Lynyrd Skynyrdin omistamassa studiossa. Ronnie Van Zantin oli tarkoitus tuottaa Molly Hatchetin debyyttialbumi, mutta tämä ei toteutunut Van Zantin kuoltua lento-onnettomuudessa lokakuussa 1977. Warner Bros. Records kiinnostui yhtyeestä demonauhan kuultuaan. Molly Hatchetin pettymykseksi se valitsi kuitenkin Van Halenin joka demonauha saapui yhtiöön samaan aikaan Molly Hatchetin nauhan kanssa. Yhtye ei lannistunut takaiskusta, vaan jatkoi levy-yhtiön etsimistä. Lopulta he kirjoittivat levytyssopimuksen vuonna 1978 Epic Recordsin kanssa ja saivat Tom Wermanin tuottamaan ensimmäisen albuminsa.
Debyyttialbumi Molly Hatchetin ilmestyttyä yhtye sai heti kuulla syytöksiä Lynyrd Skynyrdin tyylin kopioimisesta ja sen maineella ratsastamisesta, eikä tämä leima ole täysin lähtenyt sen jäsenten otsasta. Albumilla yhtye yhdistelee boogieta ja bluesia hard rockiin. Albumin hitit olivat ”Gator Country”, ”Bounty Hunter” ja ”Dreams I'll Never See”, joista viimeksimainitun levytti ensimmäisenä The Allman Brothers Band. Seuraava studioalbumi Flirtin' with Disaster julkaistiin vuonna 1979, jonka nimikkokappaleesta tuli yhtyeen suurin hitti. Myös ”Whiskey Man” -kappale nousi hitiksi. Molly Hatchetista tuli southern rockin kärkinimiä. Yhtye oli vauhdikas ja suosittu lavaesiintyjä. Parhaina vuosina he tekivät yli 250 keikkaa vuodessa.
1980-luku
muokkaaDanny Joe Brown erosi Molly Hatchetista vuonna 1980 terveydellisistä syistä. Hänellä oli diabetes, joka aiheutti ongelmia pitkillä kiertueilla. Brownin tilalle liittyi laulaja Jimmy Farrar Raw Energy -yhtyeestä. Vaikka Brown on Molly Hatchet -faneille oikeutetusti yhtyeen ainoa oikea laulaja, Farrarillakin on ihailijoita. Kolmas studioalbumi Beatin' the Odds ilmestyi syyskuussa 1980. Sen ainoa hitti oli nimikappale. Vuonna 1981 ilmestynyttä Take No Prisonersia pidetään yhtenä yhtyeen vahvimmista levykokonaisuuksista. Albumilta julkaistiin singlenä kappale ”Power Play”. Marraskuussa 1981 basisti Banner Thomas lähti Molly Hatchetista ja hänet korvattiin Riff Westillä. Keväällä 1982 yhtye ajautui henkilöriitoihin, jotka johtivat Jimmy Farrarin ja rumpali Bruce Crumpin erottamiseen. Danny Joe Brown palasi laulamaan yhtyeeseen ja Crumpin korvasi B.B. Borden.
Vuonna 1983 ilmestyi No Guts...No Glory -albumi. Sen suurin hitti oli ”Fall of the Peacemakers”, joka oli Molly Hatchetin yritys tehdä Lynyrd Skynyrdin ”Free Birdin” kaltainen mahtipointinen voimaballadi. ”Fall of the Peacemakers” oli kunnianosoitus tunnetuille rauhantekijöille, jotka olivat kuolleet väkivaltaisesti. Kuudennella albumilla The Deed Is Done Molly Hatchetin musiikki alkoi muuttua radioystävälliseksi aikuisrockiksi. Yhtyeeseen oli liittynyt kosketinsoittaja John Galvin kitaristi Steve Hollandin tilalle ja Bruce Crump palannut rumpaliksi. Yhtyeen vanhat ihailijat eivät olleet mielissään ja The Deed Is Done on huonossa maineessa heidän keskuudessa. Albumia seuranneella kiertueella äänitettiin livealbumi Double Trouble Live, joka ilmestyi vuonna 1985. Albumilla oli cover-versio Lynyrd Skynyrdin kuuluisasta ”Free Bird”-kappaleesta, jonka esittäminen on myös tehnyt Molly Hatchetia tunnetuksi.
Dave Hlubek erosi Molly Hatchetista vuoden 1987 alussa vakavan kokaiiniriippuvuuden vuoksi. Hlubekin tilalle liittyi Bobby Ingram, Danny Joe Brownin pitkäaikainen ystävä ja vanha soittokaveri The Danny Joe Brown Band-yhtyeestä. Ingramista tuli nopeasti yhtyeen kantava voima ja musiikillinen johtaja. 1990-luvun alussa hän osti itselleen oikeudet yhtyeen nimeen manageri Pat Armstrongilta ja omistaa nykyisin Molly Hatchet -tavaramerkin. Ingramin suuri rooli yhtyeessä ei ollut alkuperäisjäsenten mieleen, joista Duane Roland ja Bruce Crump Riff Westin kanssa jättivät yhtyeen vuonna 1990. Ennen tätä yhtye oli levyttänyt albumin Lightning Strikes Twice, joka ei vakuuttanut ostavaa yleisöä eikä yhtyeen faneja.
1990-luku
muokkaaDanny Joe Brown ja Bobby Ingram kokosivat uuden Molly Hatchet -kokoonpanon vuonna 1990, jolloin yhtyeeseen liittyivät basisti Andy McKinney, rumpali Mac Crawford, kosketinsoittaja Andy Orth ja kitaristi Bryan Bassett. Yhtye ei levyttänyt vuosiin uutta musiikkia, mutta pysyi aktiivisena jatkaen keikkailua. Yhtye toimi vain kahden ja nykyään yhden kitaristin voimin, vaikka 1970- ja 1980-luvuilla kokoonpanoon kuului kolme kitaristia Lynyrd Skynyrd -tyyliin. 1990-luvun alussa Molly Hatchet vieraili ensi kerran Suomessa esiintymässä Helsingin Kaivohuoneella, Oulussa ja Virtasalmella.
Huhtikuussa 1995 Molly Hatchet alkoi äänittää studioalbumia Saksassa tuottajan Kalle Trappin johdossa. Äänitysten aikana Danny Joe Brown sai aivohalvauksen ja joutui eroamaan yhtyeestä. Yhtyeen toiminta jatkui aiemmin roudarina toimineen Phil McCormackin liityttyä solistiksi. Kesäkuussa 1996 ilmestyi Devil's Canyon -albumi, joka oli ensimmäinen ilman yhtään alkuperäisjäsentä. Albumin musiikki on silti tuttua Molly Hatchetia, tosin raskaampaan tyylisuuntaan menneenä. Vuonna 1998 ilmestyi albumi Silent Reign of Heroes. Kesällä 1999 Molly Hatchet oli mukana Charlie Danielsin Volunteer Jam -kiertueella.
2000- ja 2010-luvut
muokkaaMolly Hatchet levytti vuonna 2000 albumin Kingdom of XII. Yhtye teki Euroopan kiertueen levyä markkinoidakseen ja esiintyi myös Helsingissä Tavastialla kesäkuussa 2000. Nykyinen rumpali Shawn Beamer liittyi yhtyeeseen vuonna 2001 ja basisti Tim Lindsey vuonna 2003. Tammikuussa 2005 alkuperäisjäsen Dave Hlubek teki paluun yhtyeeseen. Molly Hatchetin entiset jäsenet Jimmy Farrar, Duane Roland, Steve Holland, Riff West ja Bruce Crump olivat perustaneet Gator Country -yhtyeen voidakseen soittaa jälleen yhdessä. Hlubek aikoi liittyä mukaan Gator Countryyn, jolloin Molly Hatchetin kokoonpano vuodelta 1981 olisi ollut jälleen yhdessä. Bobby Ingram houkutteli kuitenkin Hlubekin palaamaan estääkseen Molly Hatchetin paluun toisella nimellä.
Kesällä 2004 Molly Hatchet kuvasi esiintymisensä Saksan Hampurissa moottoripyörämessuilla ja julkaisi siitä konsertti-DVD:n Live In Hamburg. Vuonna 2005 ilmestyi studioalbumi Warriors of the Rainbow Bridge. Viimeisin studioalbumi Justice ilmestyi vuonna 2010. Toukokuussa 2009 Molly Hatchet vieraili Suomessa esiintyen Lynyrd Skynyrdin Kuopion ja Helsingin konserteissa lämmittelijäbändinä. Kesäkuussa 2011 yhtye palasi Suomeen esiintymään Lahdessa ja Helsingissä. Samana vuonna Shawn Beamer sai sydänkohtauksen ja vetäytyi kiertueilta kuntoutuakseen. Beamerin tuuraajana oli Blackfootissa soittanut Scott Craig, kunnes hän vuonna 2012 kykeni palaamaan yhtyeeseen. Vuonna 2014 Dave Hlubek lopetti keikkailun terveydellisistä syistä.
Danny Joe Brown kuoli munuaisten vajaatoimintaan 53-vuotiaana maaliskuussa 2005. Yhtyeestä vuonna 1996 erottuaan hän oli kamppaillut terveydellisiä ongelmia, kuten diabetesta vastaan. Heinäkuussa 1999 Brownin auttamiseksi järjestettiin hyväntekeväisyyskonsertti Orlandossa, jossa esiintyivät Dave Hlubek, Steve Holland, Banner Thomas, Bruce Crump ja Riff West. Konsertin lopussa Brown nousi viimeistä kerran elämässään lavalle esittämään ”Flirtin' with Disasterin” vanhojen soittokavereidensa kanssa.
Kitaristi Duane Roland löydettiin kuolleena kotoaan kesäkuussa 2006. Basisti Riff West kuoli auto-onnettomuudessa saaminsa vammoihin marraskuussa 2014 ja rumpali Bruce Crump kurkkusyöpään maaliskuussa 2015. Basisti Banner Thomas kuoli nivelreumasta aiheutuneisiin komplikaatioihin huhtikuussa 2017. Kitaristi Dave Hlubek kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 2017. Aiempi laulaja Jimmy Farrar kuoli sydänsairauteen 29. lokakuuta 2018.
Molly Hatchet keikkailee nykyään täysipäiväisesti Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa. Yhtye on kysytty esiintyjä erityisesti moottoripyörä- ja autoharrastajien tapahtumiin.
Laulaja Phil McCormack kuoli yllättäen kesken kiertueen 26. huhtikuuta 2019.[1]
Jäsenet
muokkaaAlkuperäinen 1971–1975 |
|
---|---|
1975–1976 |
|
Tunnetuin 1976–1980 |
|
1980–1981 |
|
1981–1982 |
|
1982–1984 |
|
1984–1987 |
|
1987–1990 |
|
1990–1991 |
|
1991 |
|
1991–1993 |
|
1993–1994 |
|
1994 |
|
1994–1995 |
|
1995 |
|
1995–1999 |
|
1999–2000 |
|
2000 |
|
2000 |
|
2000–2001 |
|
2001 |
|
2001–2002 |
|
2002–2003 |
|
2003–2004 |
|
2004 |
|
2005–2011 |
|
2011–2013 |
|
2013–2017 |
|
Nykyinen 2019– |
|
Nykyiset jäsenet
muokkaa- Jimmy Elkins – laulu (2019–))
- Bobby Ingram – kitara (1987–)
- Tim Lindsey – basso (2004–)
- John Galvin – koskettimet (1984–1990, 1995–)
- Shawn Beamer – rummut (2001–2011, 2012–)
Entiset jäsenet
muokkaa- Dave Hlubek – kitara (1971–1987, 2005–2017; kuoli 2. syyskuuta 2017)
- Steve Holland – kitara (1971–1984; kuoli 2. elokuuta 2020)
- Banner Thomas – basso (1975–1981, 1993–1995; kuoli 10. huhtikuuta 2017)
- Duane Roland – kitara (1975–1990; kuoli 19. kesäkuuta 2006)
- Bruce Crump – rummut (1975–1982, 1984–1990; kuoli 16. maaliskuuta 2015)
- Danny Joe Brown – laulu (1976–1980, 1982–1996; kuoli 10. maaliskuuta 2005)
- Jimmy Farrar – laulu (1980–1982; kuoli 29. lokakuuta 2018)
- Riff West – basso (1982–1990; kuoli 19. marraskuuta 2014)
- B.B. Borden – rummut (1982–1984)
- Rik Blanz – kitara (1990–1993)
- Eddie Rio – basso (1990–1991)
- Rob Scavetto – koskettimet (1990–1993)
- David Feagle – rummut (1990–1991)
- Rob Sweat – basso (1991)
- Kevin Rian – basso (1991–1993)
- Kenny Holton – rummut (1991–1993)
- Erik Lundgren – kitara (1993–1994)
- Mike Kach – koskettimet (1993–1994)
- Mac Crawford – rummut (1993–1999)
- Bryan Bassett – kitara (1994–2000)
- Andy Orth – koskettimet (1994–1995)
- Buzzy Meekins – basso (1995; kuoli 15. toukokuuta 2015)
- Andy McKinney – basso (1995–2002)
- Phil McCormack – laulu (1995–2019; kuoli 25. huhtikuuta 2019)
- Mike Owings – kitara (1999–2000)
- Sean Shannon – rummut (1999–2001)
- Russ Maxwell – kitara (2000–2004)
- Dale Rock – rummut (2001)
- Jerry Scott – basso (2002–2003)
- J.J. Strickland – basso (2003–2004)
- Jake Rutter – kitara (2004)
- Scott Craig – rummut (2011–2013)
Diskografia
muokkaaStudioalbumit
muokkaa- Molly Hatchet (1978)
- Flirtin' with Disaster 1979)
- Beatin' the Odds (1980)
- Take No Prisoners (1981)
- No Guts...No Glory (1983)
- The Deed Is Done (1984)
- Lightning Strikes Twice (1989)
- Devil's Canyon (1996)
- Silent Reign of Heroes (1998)
- Kingdom of XII (2000)
- Warriors of the Rainbow Bridge (2005)
- Justice (2010)
Livealbumit
muokkaa- Molly Hatchet Live (1981)
- Double Trouble Live (1985)
- Live At The Agora Ballroom Atlanta Georgia (2000)
- Locked and Loaded (2003)
- Greatest Hits Live (2003)
- Live!: Extended Versions (2004)
- Flirtin' With Disaster Live] (2007)
Kokoelma-albumit
muokkaa- Beatin the Odds (1980)
- Greatest Hits (1985)
- Cut to the Bone (1995)
- Revisited (1996)
- Super Hits (1998)
- 25th Anniversary: Best of Re-Recorded (2004)
- Southern Rock Masters (2008)
- Greatest Hits II (2011)
Bootlegit
muokkaa- Astral Game (1980)
- Gods and Knights (1984)
- Double Live (1985)
Lähteet
muokkaa- ↑ MOLLY HATCHET Singer PHIL MCCORMACK Dies Blabbermouth. Viitattu 27.4.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Molly Hatchet Wikimedia Commonsissa