Momi näkee unta sodasta
Momi näkee unta sodasta (ital. La guerra e il sogno di Momi) on vuonna 1917 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Näytelmäelokuvaa ja nukkeanimaatiota yhdistelevän filmin on ohjannut erikoistehostemestari Segundo de Chomón. Ensimmäistä maailmansotaa moniselitteisesti kuvaava elokuva oli yksi italian ensimmäisistä nukkeanimaatioista.
| Momi näkee unta sodasta | |
|---|---|
| La guerra e il sogno di Momi | |
 Momi ja hänen lelusotilaansa. |
|
| Ohjaaja | Segundo de Chomón |
| Käsikirjoittaja | Giovanni Pastrone, Segundo de Chomón |
| Kuvaaja | Segundo de Chomón |
| Pääosat | Guido Petrungaro, Alberto Nepoti, Valentina Frascaroli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Itala Film |
| Ensi-ilta | 15. huhtikuuta 1917 (Rooma) |
| Kesto | 833/762 metriä (41 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni
muokkaaPikku Momi, äiti ja isoisä saavat kirjeen ensimmäisen maailmansodan rintamalla olevalta isältä. Isän kertomus sodasta jää painamaan lapsen mieltä, ja unessa Momin puiset lelusotilaat ryhtyvät taistelemaan keskenään.[1]
Näyttelijät
muokkaa| Guido Petrungaro | … | Momi |
| Alberto Nepoti | … | Momin isä |
| Valentina Frascaroli | … | Momin äiti |
| Enrico Gemelli | … | isoisä |
| Stellina Toschi | … | lapsi[1] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
muokkaaItala Filmin tuottama Momi näkee unta sodasta yhdistää näyteltyjä jaksoja erikoistehostemestari Segundo de Chomónin nukkeanimaatioon[1]. Se esittää lapsen näkemyksen sodan kauhuista joukkotuhoaseineen, taistelukaasuineen ja ilmataisteluineen. Propagandistisiin aikalaisfilmeihin verrattuna elokuvan suhde sotaan on ambivalentti.[2] Sensuuri vaati sen viimeisen välitekstin ”Rauha” korvattavaksi sanoilla ”Voittoisa rauha”[3].
De Chomónin teos on yksi Italian ensimmäisistä taidokkaista nukkeanimaatioista[4]. Elokuva sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta,[1] ja moniselitteisyytensä ansiosta sitä esitettiin myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa[5].
Restaurointi ja julkaisut
muokkaaElokuva on restauroitu Torinon kansallisessa elokuvamuseossa vuonna 1991. Restaurointi perustuu Milanon elokuva-arkistossa säilyneeseen puutteelliseen nitraattifilmiin ja myöhemmin tehtyihin kopioihin. Alkuperäisestä 833 metrin pituudesta on säilynyt 762 metriä. Elokuva on sävytetty ja väritetty.[6]
Momi näkee unta sodasta sisältyy Omaggio in musica a Segundo De Chomón -kirjan mukana julkaistuun DVD:hen, jolla on myös de Chomónin filmit Le Spectre rouge (1907) ja Lulù (1923). Stéphan Olivan, Jean-Marc Foltzin sekä I. Calvinon orkesterin ja kuoron musiikilla varustetuissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.[7] Äänetön versio on nähtävissä myös Torinon elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.
Lähteet
muokkaa- Reich, Jacqueline: The Maciste Films of Italian Silent Cinema. Bloomington: Indiana University Press, 2015. ISBN 978-0-253-01748-2
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1917 (1991), s. 141–142.
- ↑ Reich, s. 95–96.
- ↑ Reich, s. 105–106.
- ↑ Löschnigg, Martin & Sokolowska-Paryz, Marzena: The Great War in Post-Memory Literature and Film, s. 322. Berlin & Boston: Walter de Gruyter GmbH, 2014. ISBN 978-3-11-036290-9
- ↑ Reich, s. 144, 325.
- ↑ Museo Nazionale del Cinema: Collections museocinema.it. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
- ↑ Museo Nazionale del Cinema: Publications museocinema.it. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Momi näkee unta sodasta Wikimedia Commonsissa