Mongolilaiset kielet

Mongolilaiset kielet on kolmentoista pääasiassa Keski-Aasiassa puhuttavan kielen muodostama kielikunta. Jotkut tutkijat ovat yhdistäneet mongolilaiset kielet turkkilaisten kielten ja tunguusikielten kanssa altailaiseksi kielikunnaksi, mutta nykyään kielikuntien välillä ei yleensä katsota olevan geneettistä yhteyttä, vaikka eri kielikuntien kielet typologisesti muistuttavatkin toisiaan. Mongolisia kieliä tutkiva kielitieteen ala on mongolistiikka.

Mongolialaisten kielten puhuma-alat.

Kielten historia

Mongolilaiskielten kehityksessä erotetaan kolme jaksoa:

1. Muinaismongolin kausi päättyi noin vuonna 1200. Tältä kaudelta ei ole kirjallisia muistomerkkejä, mutta on päätelty, että oli kaksi päämurretta, joista toisesta tuli kirjamongolin perusta.

2. Keskimongolin kaudelta (1200–1500) on paljon kielimuistomerkkejä. Tšingis-kaanin ja hänen jälkeisenä aikana mongoli oli jopa maailmankielen asemassa. Itämurteella kirjoitettuja dokumentteja on verraten paljon, ja länsimurteella on säilynyt arabialais- ja persialais-mongolilaisia sanastoja, joita muslimioppineet laativat 1200- ja 1300-luvulla. Etelämurteesta ei ole säilynyt kirjallisia jälkiä.

3. Nykymongolin kausi alkoi buddhalaisen renessanssin ja sen mukanaan tuoman runsaan kirjallisuuden myötä. Mongolit kääntyivät buddhalaisiksi noin vuonna 1575, minkä jälkeen ruvettiin kääntämään teoksia sanskritista, kiinasta ja tiibetistä. Nykykielet jakaantuvat itä- ja länsiryhmään.

Kirjamongoli oli itämongolien kirjakieli. Sitä käytettiin vain kirjoittamiseen, ja ero puhekieleen oli valtava jo sen alkukaudella, 1200-luvulla. 1900-luvun alussa kirjakieli oli edelleen sama kuin 1500- ja 1600-luvulla vakiintunut klassinen muoto; sanasto oli tosin olojen muuttuessa tietysti uudistunut. Tätä uiguurilais-mongolilaisella aakkostolla kirjoitettavaa kielimuotoa käyttävät yhä Kiinan puolen mongolit. Mongolian puolella alettiin käyttää vuoden 1950 jälkeen kyrillistä kirjaimistoa. Burjaatin ja kalmukin kieltä on kirjoitettu 1930-luvulta alkaen kyrillisin kirjaimin.

Kielten luokittelu

Mongolilaisten kielten luokittelusta ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tässä on kolme erilaista, osin ristiriitaista, luokittelua eri lähteistä:^lähde?

Joskus myös khitanin kielen lasketaan kuuluvan mongolialaisiin kieliin.

(A)
Itäinen ryhmä

• daguuri / daur (poikkeaa paljon muista; Sisä-Mongolia, Kiina)
• monguori (Kiinan Kansu)
  • tu
  • paongan / bao'an / bonan
  • santa / tung-hsiang
  • keltainen uiguuri (Kiinan Kansu)
• mongoli (7 murretta)
  • halha (Mongolian yleis- ja kirjakieli)
  • ordos / urdus (Sisä-mongolian kieli)
  • tšahaari
  • urat
  • hartšin (10 murretta)

Läntinen ryhmä

• oiraatti (Mongolia, Sinkiang; murteita mm. torguutti, dörböötti)
• kalmukki (oiraatille läheinen)

Muut

• mogoli (Afganistanin iranilaistunut reliktikieli)

(B)
Itäinen ryhmä

• daguuri
• mongur (bonan, donxiang, (itäinen) jugur)
• oiraatti-halha
  • halha-burjaatti (burjaatti, mongoli)
  • oiraatti-kalmykki-darhat (darhat, kalmykki-oiraatti)

Läntinen ryhmä

• mogoli

(C)
Itämongolilainen haara

• mongoli

Länsimongolilainen haara

• oiraatti
• kalmukki
• burjaati
• mogoli
• daguuri
• monguori
• santa
• paomgan

Tutkimus

Mongolikielten tutkimuksen eräs edelläkävijä oli suomalainen Gustaf Ramstedt. Mongolikielten ohella hän tutki myös korean ja japanin kieliä ja toimi muun muassa Suomen suurlähettiläänä Japanissa.

Katso myös

• Indouralilaiset kielet
• Uralilais-altailaiset kielet