Natriumpyrosulfiitti
Natriumpyrosulfiitti eli natriummetabisulfiitti tai natriumdisulfiitti (Na2S2O5) on epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään muun muassa elintarvikkeissa hapettumisenestoaineena.
| Natriumpyrosulfiitti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Na2S2O5 |
| Moolimassa | 190,12 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia monokliinisiä kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 150 °C[2] |
| Tiheys | 1,48 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | 54 g/100ml[2] |
|
|
|
Ominaisuudet ja valmistus
muokkaaNatriumpyrosulfiitti on vahva pelkistin ja esimerkiksi kostea ilma kykenee hapettamaan sen natriumsulfaatiksi. Kuivana se kuitenkin on melko stabiilia. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja hieman myös etanoliin ja glyseroliin. Vesiliuokset ovat pH:ltaan happamia. Vahvojen happojen vaikutuksesta se hajoaa rikkidioksidiksi.[1][2][3]
Natriumpyrosulfiittia valmistetaan johtamalla rikkidioksidia natriumyhdisteen, kuten natriumsulfiitin, natriumhydroksidin tai natriumkarbonaatin vesiliuokseen. Reaktioseoksen viilentyessä natriumpyrosulfiitti kiteytyy ja voidaan erottaa suodattamalla. Sitä saadaan myös kuumentamalla natriumvetysulfiittia.[1][3]
Käyttö
muokkaaNatriumpyrosulfiittia käytetään elintarvikkeissa säilöntä- ja hapettumisenestoaineena esimerkiksi kuivatuissa hedelmissä ja viineissä, tehokkain se on happamissa olosuhteissa. Sen E-koodi on E223.[4] Yhdistettä käytetään myös pelkistimenä, tekstiili- ja paperiteollisuudessa kloorin poistamiseen, paperin valkaisussa, valokuvauskemikaalina ja laboratorioreagenssina.[1][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 298. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Natriumpyrosulfiittin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 23. 2.2012
- ↑ a b c d Edward D. Weil, Stanley R. Sandler & Michael Gernon :"Sulfur Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ E223 - Natriumdisulfiitti Ruokavirasto. Viitattu 20.9.2023.