Nikolai Duhonin

Nikolai Nikolajevitš Duhonin (ven. Николай Николаевич Духонин; 13. joulukuuta (J: 1. joulukuuta) 1876 – 3. joulukuuta (J: 20. marraskuuta) 1917 Mogiljov) oli venäläinen kenraali, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa ja vanhan keisarillisen armeijan viimeisenä ylipäällikkönä parin viikon ajan lokakuun vallankumouksen jälkeen marraskuussa 1917.

Maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Duhonin toimi everstinä Venäjän pääesikunnassa. Vuonna 1915 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin 8. armeijan päämajoitusmestariksi. Seuraavana vuonna hän yleni lounaisrintaman armeijaryhmän päämajoitusmestariksi ja vuonna 1917 saman armeijaryhmän esikuntapäälliköksi. 40-vuotias Duhonin oli yksi armeijan nuorimpia kenraaleita, kun Venäjän väliaikainen hallitus nimitti hänet syyskuussa 1917 päämajan esikuntapäälliköksi Kornilovin kapinan jälkitunnelmissa. Bolševikkien kaapattua vallan ja vastavallankumouksellisen kapinan epäonnistuttua väliaikaisen hallituksen johtaja Aleksandr Kerenski nimitti viimeisenä toimenpiteenään Duhoninin ylipäälliköksi ennen kuin pakeni itse 13. marraskuuta (31. lokakuuta). Duhonin yritti ottaa puolueettoman asenteen suhteessa uuteen bolševikkihallintoon ja pitää rintaman kasassa. Jo 20. (7.) marraskuuta V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto kuitenkin määräsi hänet sopimaan tulitauosta saksalaisten kanssa rauhanneuvotteluiden käynnistämiseksi. Duhonin kieltäytyi, joten Lenin ilmoitti 22. (9.) marraskuuta hänen olevan erotettu ja nimitti aliluutnantti Nikolai Krylenkon uudeksi ylipäälliköksi hänen tilalleen. Duhonin suunnitteli estävänsä Krylenkoa tulemasta päämajakaupunki Mogiljoviin, mutta hän ei saanut tähän tarkoitukseen enää mistään joukkoja.^lähde?

Kun Krylenko saapui Mogiljoviin 2. joulukuuta (19. marraskuuta) kolmentuhannen bolševikeille uskollisen sotilaan kanssa, Duhonin ei paennut vaan päätti antautua, joten hänet pidätettiin. Kun häntä seuraavana päivänä oltiin viemässä siirrettäväksi Pietariin, joukko vihaisia sotilaita ja matruuseja raahasi hänet ulos junasta ja lynkkasi kuoliaaksi pistimillä. Syynä vihaan oli ilmeisesti se, että Duhonin oli laskenut vapaaksi Kornilovin kapinaa johtaneet kenraalit Lavr Kornilovin, Anton Denikinin ja Aleksandr Lukomskin, jotka olivat olleet vankeina Byhovissa. Krylenko yritti turhaan estää Duhoninin lynkkauksen, sillä hän olisi halunnut tämän tuomittavaksi sotaoikeudessa.