Eteläjoki
Eteläjoki[1][2] eli Ahlaistenjoki[3][4] eli Noormarkunjoki[5] on Karvianjoen vesistöön kuuluva joki Satakunnassa. Se saa alkunsa Noormarkun ja Pomarkun alueilla sijaitsevasta Inhottujärvestä. Joki virtaa kohti Noormarkkua ja sieltä edelleen Ahlaisiin ja laskee Selkämereen.
| Eteläjoki Ahlaistenjoki Noormarkunjoki |
|
|---|---|
 Makkarakosken voimalaitos Noormarkunjoessa |
|
| Alkulähde | Inhottujärvi |
| Laskupaikka | Ahlainen |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 45 km |
| Alkulähteen korkeus | 43,1 m |
| Valuma-alue | 20 km² |
Noormarkunjoki-nimitystä käytetään vain 45 kilometriä pitkän joen ylä- ja keskiosasta. Inhottujärvestä lähtevää joen alkupäätä kutsutaan muutaman kilometrin matkalta Oravajoeksi, jonka jälkeen se muutuu Noormarkunjoeksi. Noormarkun ja Ahlaisten välillä joen nimi vaihtuu Eteläjoeksi, jonka suuhaaroja ennen mereen laskemista ovat parin kilometrin mittaiset Ahlaistenjoki ja Kristiskerinjoki.[6]
Noormarkunjoki on tunnettu useista pienistä koskistaan, ja se on suosittu kalastus- ja melontajoki.[7] Noormarkun keskustan tuntumassa sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokas Noormarkun ruukin ja A. Ahlström Oy:n rakennuksista koostuva alue. Se levittäytyy Makkarakosken molemmille rannoille ja kuuluu Museoviraston määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Alueella on muun muassa Makkarakosken voimalaitos sekä entinen saha.[8]
Aiemmin Noormarkunjoen leventymänä on ollut 1900-luvulla kuivatettu Torajärvi, jolla ennen kuivatusta oli kaksikin lasku-uomaa: nykyinen Noormarkunjoki – Eteläjoki sekä pohjoiseen, Noormarkun Poosjärveen virrannut Keskisjoki, mutta Torajärven kuivatuksen myötä Keskisjoen uoma kuivui ja Torajärvessä ollut bifurkaatio hävisi.[9]
Myös joen alajuoksulla Ahlaistenjoen varrella, joen pohjoispuolisella kapealla harjuselänteellä sijaitseva Ahlaisten kirkonkylä kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[10]
Eteläjoen suisto Ahlaistenjoen suulla on osa Pooskerin saariston Natura 2000 -suojelualuetta, josta osa kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Siihen liittyy samaan Natura-alueeseen kuuluva, merestä lähes irti kuroutuneen kluuvijärven muodostava merenlahti Mustalahti.[11][12]
Eteläjoki on yksi useita jokibifurkaatioita sisältävän Karvianjoen vesistön kolmesta lasku-uomasta. Kaksi muuta ovat Pohjajoki Ahlaisissa ja Merikarvianjoki Merikarvialla. Pohjajoki saa alkunsa Poosjärvestä Noormarkun pohjoisosassa ja Merikarvianjoki Isojärvestä Siikaisissa.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 72. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Eteläjoki Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 12. osa, palsta 113
- ↑ Ahlaistenjoki Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ Noormarkunjoki Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ Kalansaalis.com/vesistöt (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Reitti.org/Melontaopas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Noormarkun ruukin ja Ahlström-yhtiön rakennukset Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Sivula, Anna: Kadonneita järviä ja järjesteltyjä vesistöjä, s. 371-398. (Teoksessa: Sivula, Anna & Grahn, Maarit (toim.): Noormarkun historiaa. Erämaasta eletyksi paikaksi) Noormarkku: Noormarkun kunta, 2008. ISBN 978-951-96812-1-4
- ↑ Ahlaisten kirkonkylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Pooskerin saaristo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ Vilén, Risto: Ahlaistenjokisuiston ja Mustalahden linnusto- ja viitasammakkoselvitys 2012, s. 3-4. Porin Ahlaisten vedet –hanke ja Genius Loci Luonto- ja kulttuuripalvelut Ky, 2012. Julkaisun verkkoversio Genius Locin sivuilla (viitattu 10.4.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)