Nuuksio
Nuuksio (ruots. Noux) on Espoon kaupunginosa ja järviylänkö Uudellamaalla, jonka länsiosassa sijaitsee Nuuksion kansallispuisto. Pääosa kansallispuistosta, noin kaksi kolmasosaa pinta-alasta, sijaitsee Vihdin Tervalammen kylässä ja on kuulunut aikanaan Tervalammen kartanoon. Pieni osa puistosta on Kirkkonummen alueella.
| Nuuksio | |
|---|---|
| Noux | |
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Nuuksio korostettuna. Espoon kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Espoo |
| Suuralue | Vanha-Espoo |
| Kaupunginosa nro | 78[1] |
| Pinta-ala | 23,8 km² [2] |
| Osa-alueet | Haukkalampi, Kaitakorpi, Kattila, Meerlampi, Nuuksionpää, Punjo, Ruuhijärvi, Solvalla, Solvik, Takala |
| Lähialueet | Karhusuo, Kunnarla, Röylä, Siikajärvi, Vanha-Nuuksio, Velskola |
Nuuksion maisemalle ovat tyypillisiä rikkonaisen kallioperän muovaamat jyrkkäreunaiset laaksot ja niiden pohjilla olevat suot ja lammet, sekä korkeat kallioselänteet. Nuuksion eteläisen sijainnin ja vahtelevien pinnanmuotojen takia maasto on hyvin mosaiikkimaista. Kasvillisuus vaihtelee rehevistä lehmusta ja pähkinää kasvavista synkistä purolaaksoista mustikkavaltaisiin kuusimetsiin, ja kuiviin mäntyä kasvaviin jäkäläkankaisiin. Nuuksion vaikeakulkuisuuden takia se on säilynyt melko koskemattomana, ja niinpä siellä tavataan muualla harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, muun muassa liito-oravaa, jonka kuva on myös kansallispuiston tunnuksessa.
Nuuksion ylängöllä sijaitsee Solvallan urheiluopisto (ruots. Solvalla Idrottsinstitut) ja Suomen vanhimman laskettelurinteen käsittävä talviurheilukeskus, useita leirikeskuksia, ja jonkin verran vanhoja maalaistaloja ja kesämökkejä. Solvallan alueelle avattiin 2013 Suomen luontokeskus Haltia, jonka tarkoitus on esitellä koko Suomen luontoa.
Nimen alkuperä
muokkaaKäsitys Nuuksio-nimen saamelaiskielisestä alkuperästä on yleisesti hyväksytty. Saamelaiset pysähtyivät kulkumatkoillaan alueella esihistoriallisina aikoina, kun saamelaiskieliä puhuvia kansoja vielä eli nykyistä Etelä-Suomea myöten. Muinaiset saamelaiskielten puhujat antoivat nykyiselle Nuuksion Pitkäjärvelle laulujoutsenta tarkoittavan nimen, joka nykyään pohjoissaamen kielessä esiintyy muodossa njukča. Järven eteläpäässä olevan kylän nimi muotoutui sen perusteella muun muassa muotoihin Noox, Nousby ja Nuoksi. Nuuksion Pitkäjärvenä tunnetun järven nimi on voinut alun perin olla Nuoksu- tai Nuoksijärvi. Nykyisen nimen keksi paikallisen suomenkielisen kansakoulun opettaja 1920-luvulla, ja se vakiintui vähitellen seuraavalla vuosikymmenellä.[3][4]
Historia
muokkaaNuuksion keskuskylään kuului 1500-luvulla seitsemän taloa, joista yksi oli Hista. Nuuksio on yksi yli 550-vuotiaan Espoon vanhimmista kylistä.lähde? Nuuksion Pitkäjärven kaakkoiselle rannalle perustettiin vuonna 1775 Punjon kartano, jonka nykyinen päärakennus on vuodelta 1967.[5]
Järvet ja lammet
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Nuuksion Pitkäjärvi rajaa kaupunginosaa eli pienaluetta lounaan puolelta. Nuuksion Pitkäjärven pohjoispään länsipuolella sijaitsevat Haukkalampi, Mustalampi ja Valklampi. Haukkalammen rannalla on luontotupa. Sekä Haukkalammen että Mustalammen rannoilla on tulentekopaikkoja, Mustalammen länsirannan kalliolla on katoksellinen tulentekopaikka, jossa on mahdollisuus grillata myös metsäpalovaroituksen aikana. Haukkalammen ympäristössä on kolme eri pituista viitoitettua luontopolkua, ja pahimpiin paikkoihin on laitettu pitkospuita tai portaikkoja auttamaan retkeilijöitä ja suojelemaan luontoa kulumiselta.
Järviylängön pohjoisimmalla Vihdin kunnan puolella sijaitsee Suolikas, joka on muodoltaan erikoislaatuinen hyvin pitkä ja kapea järvi. Sen pohjois- ja eteläranta kuuluvat kansallispuiston alueeseen.
Alueen pohjoisosassa oleva Ruuhijärvi on luoteislaidoiltaan Vihdin kunnan puolella. Ruuhijärvessä on kaksi pientä saarta, Pikkusaari eli Suosaari sekä kesäaikaan lintujen pesimäalueeksi rauhoitettu Isosaari eli Kalliosaari, joka ei ole paljonkaan pienempäänsä isompi. Isosaari jää niukin naukin Velskolan kaupunginosan puolelle. Joissakin vanhoissa kartoissa järven nimi on merkitty muotoon Ruuhilampi, nykyään kuitenkin Ruuhilammella tarkoitetaan Ruuhijärvestä noin kuusi kilometriä luoteeseen sijaitsevaa lampea.
Orajärvi sijaitsee Ruuhijärven kaakkoispuolella ja sen koillispuoli on niin ikään Velskolan puolella. Orajärven eteläosan liepeillä, länsipuolella, on pienoinen Pikku Orajärvi. Samoin Orajärven itäpuolella olevan Urjan eteläosa osuu Nuuksion alueelle. Urjan itäpuolella on Kattilajärvi, jonka itärannalla on Kattilaniemen leirikeskus.
Itäisimpänä, alueen koilliskulmassa, on Velskolan Pitkäjärvi, jonka eteläosa työntyy Nuuksion alueelle. Velskolan Pitkäjärven poukamat ovat myös nimetty: Karhulahti keskivaiheilla, Haralahti järven eteläosasta lounaaseen pistävän haarakkeen keskivaiheilla, ja Pääskyslahti samaisen haarakkeen lounaispäässä. Pääskyslahden pohjukassa oleva Pääskysvuori on rauhoitettu alue.
Urjan länsipuolella on Karjakaivo, ja sen rannalla on Karjakaivon ulkoilumaja. Karjakaivosta pistävä kapeasuinen uloke itäpäässä on nimetty Lehmänämpäriksi. Urjan eteläpuolella ovat Kolmperä ja Valkialampi, Kolmperän lounaispuolella on Meerlampi. Urjan kaakkoispuolella – Kattilajärven lounaispuolella – ovat pikkuinen Häränsilmä ja isompi Hauklampi. Pääskyslahden länsipuolella sijaitsevat Iso Sikalampi ja Pikku Sikalampi, ja Pääskyslahden eteläpuolella ovat Hynkänlampi ja Sultingsträsk.
Järviylängön länsipuoliset järvet laskevat Gumbölenjokeen, itäpuoliset järvet puolestaan Vantaanjokeen.
Kasvillisuus
muokkaa| |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Nuuksion järviylänkö ja sen kasvillisuus ovat aikojen kuluessa säästyneet koskemattomana sen karuuden ja rikkonaisen kallioperän vuoksi. Nuuksion yleisin metsätyyppi on tuore kangasmetsä, vaikka muilla Nuuksiota ympäröivillä viljavammilla lähiseuduilla tyypillisempi metsätyyppi onkin lehtomainen kangas. Eteläisyys näkyy kuitenkin myös Nuuksiossa, esimerkiksi rehevissä purolaaksoissa ja kallionalusilla jalot lehtipuut metsälehmus, tammi, pähkinäpensas ja vaahtera kasvavat luonnostaan ympäri Nuuksiota. Eteläisyys näkyy Nuuksiossa myös siten, että kaikki Nuuksion suot ovat keidassoita, ja tervaleppää kasvaa yleisesti tulvivilla kosteilla metsälampien rannoilla. Myös karut pohjoisen taigan piirteet laajoine kangasmaastoineen ja umpeenkasvaneine suolampineen ovat Nuuksiossa vallitsevia.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. (Toinen, tarkistettu painos) Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1
- ↑ Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 24.10.2014.
- ↑ Sirkka Paikkala: Kuka keksi Nuuksion? Helsingin Sanomat, 25.1.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.6.2008.
- ↑ Mauri Leivo: Nuuksio – Miljoonan ihmisen erämaa, s. 18. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2669-2
- ↑ Härö, s. 224
Kirjallisuutta
muokkaa- Mauri Leivo: Maa nimeltä Nuuksio. Docendo, 2013. ISBN 978-952-291-024-0