Olhavan taistelu
Olhavan taistelu oli Lapin sodan alkuvaiheessa 29. syyskuuta 1944 Iin Olhavassa käyty lyhyt aseellinen taistelu Pohjois-Suomesta vetäytyvien saksalaisjoukkojen ja pohjoiseen etenevien suomalaisjoukkojen välillä. Edellisenä päivänä oli Pudasjärvellä käyty ensimmäinen laukaustenvaihto saksalaisten ja suomalaisten joukkojen välillä. Olhavassa joukot avasivat ensimmäistä kertaa täysimittaisen tulen toisiaan vastaan.
| Olhavan taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Lapin sotaa | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
| |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
15. prikaati |
SS-Tiedustelupataljoona 6 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
5 kaatunutta |
2 kaatunutta | ||||||||
| |||||||||
Taustaa
muokkaaSuomi katkaisi suhteensa Saksaan 2. syyskuuta 1944. Neuvostoliiton kanssa solmitun rauhansopimuksen ennakkoehdot edellyttivät suomalaisten vaativan saksalaisjoukkojen poistumista maasta 15. syyskuuta mennessä.[1] Pohjois-Suomen rintamaosuutta hoitanut 200 000 miehen vahvuinen saksalainen 20. vuoristoarmeija lähti ennalta laaditun suunnitelman, operaatio Birken mukaisesti vetäytymään pohjoiseen uusiin puolustusasemiin heti syyskuun alussa. Uudet asemat oli linnoitettu valmiiksi Karesuvanto–Ivalo-linjalle eteläisemmästä Suomesta kohdistuvaa hyökkäystä vastaan. Asemat turvasivat idässä Petsamon nikkelituotannon saksalaisille, ja toisaalta suojasivat Käsivartta ja Norjan puoleista vetäytymistietä etelään.[2]
Saksalaisten vetäytyminen oli tapahtunut ilman taisteluja sovussa suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimuksen mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Valvontakomissio oli kuitenkin saanut asiasta vihiä ja painosti suomalaisia jyrkempään toimintaan. 27. syyskuuta suomalaisjoukkojen komentajana aloitti kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo.[3]
Edellisenä päivän iltana Siilasvuo oli antanut Jääkäripataljoona 5:lle käskyn edetä pikavauhtia suoraan Pudasjärvelle, ja joukot olivat olleet laukaustenvaihdossa saksalaisten kanssa. Tätä ennen suomalaiset olivat edenneet sovitun aikataulun mukaisesti saksalaisten perässä. Olhavassa joukoille annettiin tehtäväksi vallata ehjänä Olhavajoen ylittävä 45 metriä pitkä rautatie- ja maantiesilta.[4][3]
Taistelu Olhavan sillasta
muokkaaSuomalaisjoukkojen kärkenä etenivät Oulusta Kemiin johtavaa maantietä eversti August Kuistion komentamat 15. prikaatin joukot, jotka koostuivat lähinnä Erillisestä Pataljoona 5:stä (ErP 5) ja Erillisosasto Savukoskesta (Er.Os.Sau). Kärjessä oli majuri Hautalan johtama Osasto Hautala. Suomalaiset olivat sillan eteläpuolella, pohjoispuolella olivat saksalaiset linnoitetuissa asemissaan. Suomalaisten suunnitelma oli koukata ja ylittää joki kauempana sillasta, jonka jälkeen toinen pienempi ryhmä ottaisi sillan haltuunsa nopealla suoralla rynnäköllä.[3]
Saksalaisia johti SS-Tiedustelupataljoona 6:n (saks. SS-Aufklärungs-Bataillon 6) komentaja SS-Obersturmführer Zimmermann. Tulivoimaiset ja nopeasti liikkuvat joukot koostuivat kahdesta motorisoidusta alppijääkäripataljoonasta, joilla oli tukenaan rynnäkkötykkejä, ilmatorjuntakanuunoita ja panssarivaunuja. Saksalaiset olivat perillä suomalaisten mahdollisista hyökkäysaikeista. Suomalaisten hyökkäys oli suunniteltu aloitettavan aamulla 29. syyskuuta. Kesken joukkojen ryhmittymisen huomattiin saksalaisten aloittavan nopean vetäytymisen asemistaan. Koska oli ilmeistä, että saksalaiset lähtiessään tuhoaisivat sillan, juoksi luutnantti Georg Mandelin taistelulähettiensä Ludvig Peltovuoman ja Aarno Takkusen kanssa sillalle katkaistakseen räjähteiden sytytysjohtimet. Tällöin saksalaiset räjäyttivät sillan ja syntyneessä laukaustenvaihdossa molemmat osapuolet tulittivat kaikilla aseillaan, saksalaiset ilmatorjuntatykkejä myöten. Sillan räjähtäessä kaatuivat kaikki kolme suomalaista ja saksalainen kahden hengen siltavartio. Tulituksessa kaatui suomalaisilta vielä kaksi miestä lisää. Kaatuneet olivat ensimmäiset Lapin sodan suomalaisuhrit. Laukaustenvaihto päättyi vajaan puolen tunnin kuluttua saksalaisten vetäytyessä kohti pohjoista.[5]
Lähteet
muokkaa- Jäppinen, Kyösti: Olhavan taistelu 29.9.1944. Suomussalmi: Paino: Myllylahti Oy, 2004.
- Kaila, Toivo T.: Lapin sota. Helsinki: WSOY, 1950.
- Kalliomäki, Jouni: Lapin sota 1944-1945 Suursodan loppunäytös pohjoisessa. Raisio: Teospiste Oy, 1989.
- Kankainen, Janne: ”Lapin sota”, Oulu ja oululaiset sodissa 1918 ja 1939-1945. (kokoelmateos, toim. Kankainen, Rauhala, Vahtola) Oulu: Oulun kaupunki, 2002. ISBN 951-9234-92-6