Pälkänevesi
Pälkänevesi [3][1] on Pirkanmaalla Pälkäneellä ja Kangasalla Pälkäneen keskustaajaman lähellä sijaitseva 85. suurin suomalainen järvi.[3][1]
| Pälkänevesi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Kangasala, Pälkäne |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Mallasveden ja Pälkäneveden alue (35.71) |
| Laskujoki | Kostianvirta [1] |
| Järvinumero | 35.714.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 84,2 m [2] |
| Rantaviiva | 208,2745 km [3] |
| Pinta-ala | 46,3284 km² [3] |
| Tilavuus | 0,358669255 km³ [3] |
| Keskisyvyys | 7,74 m [2] |
| Suurin syvyys | 46,56 m [3] |
| Valuma-alue | 237 km² [2] |
| Saaria | 345 [3] |
 Pälkänevesi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
muokkaaJärven kokonaispinta-ala on 4 633 hehtaaria eli 46 neliökilometriä. Se on 15,5 kilometriä pitkä ja 8,3 kilometriä leveä. Pälkäneveden järviallas voidaan jakaa usealla tavalla erilaisiin järvenosiin, joilla on sama vedenpinnan korkeus. Viranomaistietoja on jaettu myös usealla tavalla, mutta tässä artikkelissa käytetään Suomen ympäristökeskuksen laatimaa kaksiosaista jakoa. Siinä järven länsiosa muodostuu järvenosasta, joka jää Luikalan ja Taurialan kylien välissä sijaitsevien niemien Kuurunkärjen ja Karinkärjen länsipuolelle. Niemien välisen Karinsalmen itäpuolella aukeaa Jouttesselkä, joka on järven länsiosaa hieman pienempi.[3][1][4]
Järven länsiosa
muokkaaJärven länsiosan pinta-ala on 3 047 hehtaaria eli 30 neliökilometriä, mikä on 66 prosenttia koko järven pinta-alasta. Se on 13,3 kilometriä pitkä ja 8,2 kilometriä leveä. Siinä on saarien ja niemien erottamia järvenselkiä. Pohjoisin niistä on Tyrynselkä, joka sijaitsee Luikalan pohjoispuolella. Luikalan kylä sijaitsee suurimmalla Luikalan saarella (420 ha [2]), jonka koillispuolelta kulkee kapea Siltasalmi kohti kaakossa sijaitsevaa Jouttesselkää. Tyrynselältä lounaaseen aukeaa laaja Kelppiänselkä, jonka eteläpäässä on Pappilanlahdessa järven laskujoen Kostianvirran luusua. Pappilanlahden vieressä Peräniemen takana on vielä toinen lahti Kuulialanlahti. Kelppiänselän luoteispäässä työntyy luoteeseen pitkä Hyrttiänlahti ja siitä työntyy eteenpäin Iharin ohitse ja Heposelän kautta Längelmäveden historiallisen salmen jäänne, josta oli aikoinaan leveä yhteys Längelmäveteen. Nykyään siitä kulkee ruopattu veneväylä. Länsiosan kaakkoispäässä sijaitsee Kukkolanselkä, josta on Karinsalmen kautta yhteys järven itäosaan Jouttesselkään. Kukkolanselän itäosassa ovat Kukkolanlahti ja Niittystenlahti ja eteläosassa Lammaslahti.[3][1]
Järven länsiosassa on laskettu olevan 271 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 237 hehtaaria, mikä on noin 7,2 prosenttia järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista 24 on yli hehtaarin suuruisia, 167 on yli aarin ja loput 80 ovat alle aarin kokoisia. Luikalan saaren lisäksi suuria saaria ovat muun muassa Ristisaari (45 ha [2]) eli Ylisalo, Ratasaari (20 ha [2]), Kyttälänsaari, Rättäri, Kelppiänsaari, Iso Martansaari, Leppäinsaari, Eteläsaari, Etusaari (39 ha [2]), Huhtisaari, Vohlionsaari, Heinäsaari ja Härkäsaari.[3]
Sen tilavuus on 232 miljoonaa kuutiometriä eli 0,232 kuutiokilometriä, mikä on 65 prosenttia koko järven tilavuudesta. Järven keskisyvyys on 7,6 metriä ja suurin syvyys on 43,9 metriä. Järven rantaviivan pituus on 138 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 63 kilometriä. Rannat ovat silmämääräisesti puoliksi peltomaata ja puoliksi metsää. Asutus enimmäkseen haja-asutusta tai vapaa-ajan asutusta. Kostianvirran varressa sijaitsee Pälkäneen keskustaajama ja järvenosan kaakkoispäässä Kukkolanlahden pohjukassa Kukkolan taajama.[3][1][5]
Jouttesselkä
muokkaaJouttesselän pinta-ala on 1 586 hehtaaria eli 16 neliökilometriä. Se on 8,7 kilometriä pitkä ja 4,2 kilometriä leveä. Jouttesselkä jää Luikalan saaren ja kaakosta työntyvän Konkinharjun ja Lukon nostaman niemen taakse. Harjussa on yli 150 metriä leveä aukko, josta vesiliikenne järvenosien välillä sujuu helposti. Järvenosa on luoteis-kaakko-suuntainen, mutta siitä työntyy etelään kaksi lahtea Hasialahti ja Kankahuvenlahti. Pohjoisrannassa sijaitsee pieni Huikonlahti ja luoteessa Ahvenlahti ja Lumikistonlahti.[3][4]
Jouttesselällä on laskettu olevan 74 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 57 hehtaaria, mikä on noin 3,5 prosenttia järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista 11 on yli hehtaarin suuruisia, 60 yli aarin ja loput kolme ovat alle aarin kokoisia. Suurimpia saaria ovat muun muassa Leinakka, Hakki, Musti ja Paskosaari.[3]
Jouttesselän tilavuus on 126 miljoonaa kuutiometriä eli 0,126 kuutiokilometriä. Järvenosan keskisyvyys on 7,9 metriä ja suurin syvyys on 46,6 metriä. Sen rantaviivan pituus on 71 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 19 kilometriä. Silmämääräisesti katsoen noin kolmannes rannoista on peltomaata ja loput metsämaata, jossa ei ole nimeksikään suota. Jouttesselän asutus on pääosin haja-asutusta ja vapaa-ajan asutusta. Etelärantaan ulottuu Kankahuvenlahdessa Uudenkylän taajamaa, jonka eteläpuolella sijaitsee vielä Aitoon taajama. Pohjoisrannassa Huikonlahdella sijaitsee pieni Sappeen kylä, jonka itäpuolella kohoaa yli 110 metrin korkeuteen Sappeenvuori. Vuorella sijaitsee Sappeen hiihtokeskus ja vuorelta etelään Aitoon koulutuskeskus. Luoteisrannassa Ahvenlahdella sijaitsee pieni Salmentaan kylä.[3][4][6]
Yleistä
muokkaaJärvi kuuluu pääosin Pälkäneeseen, mutta sen länsiosan luoteispäässä kuuluu sekä puolet Parinsalon niemestä että luoteeseen työntyvä Iharin salmi Kangasalalle. Valtatie 12 ohittaa järven Pälkäneen keskustan kautta. Siitä erkanee järven etelärantoja seuraava seututie 322, joka haarautuu Aitoon jälkeen Sappeeseen meneväksi yhdystieksi 3230. Valtatieltä erkanee Kirvun kohdalla koilliseen päin yhdystie 3231, joka kääntyy Iharissa koilliseen järven pohjoispuolelle. Siellä Pohjalahdessa siitä erkanee yhdystie 14008, joka oikaisee Salmentaan kautta Sappeeseen. Yhdystieltä on pääsy Luikalan kylään.[1]
Vesistösuhteet
muokkaaJärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Mallasveden ja Pälkäneveden alueella (35.71), jonka Pälkäneveden alueeseen (35.714) ja Joutteselän alueeseen (35.715) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy.[2][1]
Pälkäneveden valuma-alueen suuruus on järvi mukaan lukien 237 km². Valuma-alueen järvisyys on 22,1 %. Järvi saa pääosan vedestänsä sekä Sappeenjärvenojan valuma-alueelta (35.716) että omilta lähialueiltansa. Sappeenjärvi (41 ha) sijaitsee aivan Jouttesselän koillispuolella ja sen 300 metriä pitkä laskuoja laskee Huikonlahteen Jouttesselkään. Se kerää järviylängöltä laskevia puroja ja laskee ne Pälkäneveteen. Jouttesselän lähialueella on useita laskuojia ja niihin liittyviä järviä ja lampia. Jouttesselän etelärantaan Kankahuvenlahteen laskee Häyläoja, joka kuivattaa Häyläsuota ja Lemmittylän peltoja. Pieneen Tepunlahteen laskee Myllyoja, joka on Kouvalanjärven (71 ha) laskuoja. Samalla valuma-alueella sijaitsee myös Urkanjärvi (41 ha). Joutsenpohjanoja laskee itäpäähän Huhtalahteen. Sen pääjärvi on Jouttijärvi (26 ha), mutta sen kautta laskevat myös Pikkulammi, Vuorilammi (6 ha) ja Sorvalampi. Suoraan Jouttesselkään laskevat Oksijärvi (9 ha) ja Pyhänpohtianjärvi (6 ha).[2]
Myös järven länsiosan eli Pälkäneveden alueella laskee järveen erilaisia ojia. Tyrynselän pohjoispäähän laskee Linnajärvi (42 ha) Koskijärven (6 ha) ja Vähäjärven läpi Kirkkolahteen. Viereiseen Ajoksenlahteen laskee Särkijärvi (9 ha) ja siitä hieman itään laskevat Innasjärvi (22 ha), Iso Herrailanjärvi, Pieni Herrailanjärvi ja Sulkajärvi (15 ha). Järvenosan kaakkoispäähän Kukkolanlahteen laskee puoliksi umpeenkasvanut Vähäjärvi (28 ha). Sen vieressä sijaitsevalla Pyhäjärvellä (12 ha) ei ole laskuojaa järveen, muuta se kuuluu sen valuma-alueeseen.[2]
Järven laskujoki Kostianvirta on 1,9 kilometriä pitkä ja noin 20–70 metriä leveä. Se virtaa Pälkäneen keskustaajaman läpi ja sen ylittävät yhdystien 13982 ja valtatien 12 sillat. Pälkäneveden ja Mallasveden vedenpinnat ovat samalla korkeudella, joten joki virtaa melko rauhallisesti.[1]
Luontoarvot
muokkaaVirkistystoiminta
muokkaaKostianvirralta johtaa laivareitti Pälkäneveden ja Jouttesselän kautta Aitoon kylään, joka kuului aiemmin Luopioisten kuntaan.[7]
Vedenlaatu
muokkaaJärven valuma-alueella on vain pienehköjä puroja tai ojia. Pälkäneveden ympäristön valuma-alueista Sappeenjärven ojan alue on metsävaltaisin ja jonka suoala on suurempi ja peltoala pienempi kuin muilla järven ympäristön valuma-alueilla. Pälkäneveden ja Joutteselän valuma-alueista noin 20 prosenttia on peltoa ja puolet metsää. Pellot sijaitsevat pääasiassa Pälkäneveden rannoilla ja niiden maaperässä on hienojakoisista savea, hiesua ja hienoa hietaa. Järven rannoille on rakennettu tiheästi loma-asutusta. Pälkäneveden kuormitus muodostuu maatalouden ja haja-asutuksen päästöistä sekä luonnonhuuhtoumasta. Fosforin ja typen kuormasta kuuluu maataloudelle yli puolet kun taas haja-asutuksen osuus ravinnekuormasta on vain noin 10 prosenttia. Pälkäneveden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Sekä fosforin että levien klorofyllin pitoisuudet ovat pysyneet vuosina 1990–2004 tavoitearvojen alapuolella, vaikka fosforipitoisuudessa on havaittavissa pieni nouseva trendi. Syvänteiden happipitoisuus laskee lähelle nollaa loppukesällä ennen vesien viilentymistä, mikä aiheuttaa sisäistä kuormitusta. Päällysveden happipitoisuus on kuitenkin hyvä koko vuoden ajan. Kokonaisuudessaan Pälkäneveden vesi on kirkasta ja vähäravinteista eikä järvellä esiinny voimakkaita leväkukintoja. Järvi sopii hyvin virkistyskäyttöön.[2]
Historiaa
muokkaaHuntilan linnavuori sijaitsee Parinsalon entisessä saaressa ja nykyisessä niemessä. Vaikka muinaislinnaa ei ole tutkittu, sitä pidetään rautakautisena. Järven lähiympäristössä on muitakin muinaislinnoja kuten Kirvunlinna, Apianlahden linnosaari ja Teponlinna.
Vesijärvi, Längelmävesi ja Pälkänevesi muodostivat ennen yhtenäisen järvialtaan. Pälkäneveden vedet kulkivat silloin Huntilan, Iharin ja Raikun kautta Iharin salmen läpi Längelmävedelle, mistä ne virtasivat sitten Vesijärven ja Längelmäveden yhdistävälle Sarsansalmelle. Siellä sijaitsi Sarsanuoman luusua. Vuonna 1604 oli runsasluminen talvi, jonka aiheuttama tulva mursi Pälkäneellä Tynkäojan kohdalle uuden lasku-uoman Mallasveteen. Ojan pohja kului tulvavuoksen alla leveäksi Kostianvirraksi, joka on edelleen järvien välinen laskujoki. Sarsanuoma kuivui ja Längelmäveden laskusuunta kääntyi etelään. Pälkäneveden vedenpinta laski reippaasti, jolloin Iharinsalmi madaltui ja muodosti lopuksi Iharinkosken, jota pitkin Längelmävesi laski Pälkäneveteen. Tilanne olisikin jäänyt tällaiseksi nykypäiviin asti, elleivät Kangasalla vuonna 1830 rakennetun Kaivannon kanavan rakenteet olisi murtuneet. Tämä tulva pyyhkäisi kanavarakenteet mennessään ja paikalle jäi avoin kanava Roineeseen. Längelmäveden pinta laski noin kaksi metriä, mikä jätti Iharinkosken kuiville ja katkaisi vesiyhteyden Pälkäneveden ja Längelmäveden väliltä.[8]
Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on Kostianvirran nimeksi kirjoitettu ”Kostianjoki”. Kartassa on joitakin eroavuuksia nykyisiin karttoihin. Luoteispäässä Parinsalo on kartassa oma saarensa, ja siihen nykyään kiinni maatunut Kotisaari oli myös omana saarenaan.[9][10]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Pälkänevesi, Pälkäne (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Pälkänevesi (35.714.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.10.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 1.10.2017.
- ↑ a b c Pälkänevesi (Joutteselkä), Pälkäne (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ Pälkänevesi, Pälkäne (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ Pälkänevesi (Joutteselkä), Pälkäne (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ Sydän-Hämeen lehti: Silta, 5.9.2015
- ↑ Mäntylä, Jorma: Sarsan maisema mullistui yhdessä yössä Tiede-lehti 4/2004. 2004. Viitattu 15.6.2016.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050734.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 30.9.2017) suomi
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 30.9.2017) suomi
