Pablo Escobar
Pablo Emilio Escobar Gaviria (1. joulukuuta 1949 Rionegro, Kolumbia – 2. joulukuuta 1993 Medellín, Kolumbia) oli kolumbialainen huumeparoni, joka nousi yhdeksi maailman rikkaimmista miehistä tuottamalla ja salakuljettamalla kokaiinia Yhdysvaltoihin.
| Pablo Escobar | |
|---|---|
 Pablo Escobarin pidätyskuva vuodelta 1977. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta 1949 Rionegro, Kolumbia |
| Kuollut | 2. joulukuuta 1993 (44 vuotta) Medellín, Kolumbia |
| Muut tiedot | |
| Muut nimet |
|
| Organisaatio | Medellínin kartelli |
| Rikokset | huumekauppa, salamurhat, pommi-iskut, lahjonta ja huijaukset |
| Uhrit | mm. Rodrigo Lara ja Luis Carlos Galán |
 Nimikirjoitus |
|
Escobar aloitti rikollisen uransa katuhuijauksilla ja automurroilla, mutta siirtyi kokaiinialalle 1970-luvulla. Toiminta kasvoi pian suurliiketoiminnaksi: huippuaikoina Escobarin Medellínin kartellin sanotaan hallinneen 80 prosenttia Yhdysvaltoihin salakuljetetusta kokaiinista.[1] Hän kuoli Kolumbian erikoisjoukkojen kanssa käydyssä tulitaistelussa 2. joulukuuta 1993.
Escobarin taktiikka tunnettiin Kolumbiassa nimellä ”plata o plomo” (suomeksi hopeaa tai lyijyä), mikä viittaa siihen, että hän lahjoi tai tapatti useita valtion virkamiehiä. Hän salamurhautti muun muassa Kolumbian oikeusministerin Rodrigo Laran, joka oli haastanut kartellien liiketoiminnan, ja presidenttiehdokas Luis Carlos Galánin. Escobar pyrki itsekin politiikkaan, ja hänet valittiin varamiehenä Kolumbian kongressiin. Hän vetäytyi sieltä kuitenkin nopeasti, kun Lara pyrki paljastamaan Escobarin todelliset taustat.
Vaikka Escobar johti huumeimperiumiaan julmasti, hänet tunnetaan Kolumbiassa myös ylellisestä elämäntyylistään ja hyväntekeväisyydestään. Escobar rakennutti itselleen useita miljoonia maksaneen Hacienda Nápoles -nimisen tilan, jonne hän toi muun muassa satoja afrikkalaisia eläimiä. Medellínin ja sen ympäristön köyhät muistavat Escobarin myös hyväntekijänä, jota verrattiin jopa Robin Hoodiin. Hän rakennutti köyhille asuinalueille muun muassa teitä ja urheilukenttiä, sekä asuntoja.
Nuoruus
muokkaaPablo Escobar syntyi Rionegrossa Kolumbiassa vuonna 1949. Hänen isänsä oli pientilallinen ja äitinsä opettaja.[2] Hän kasvoi Medellínin esikaupunkialueella Envigadossa.[3] Escobar kertoi usein imagosyistä perheensä olleen köyhä, mutta todellisuudessa perhe oli keskiluokkaa.[4]
Escobar jätti lukion vuonna 1966, hieman ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän palasi kaksi vuotta myöhemmin serkkunsa Gustavo Gavirian kanssa lukioon. He olivat siinä vaiheessa tutustuneet jo Medellínin katujen kovaan elämään, minkä takia opettajat pitivät heitä kiusaajina. Kumpikaan ei jatkanut lukiossa vuotta pidempään. Escobar yritti ilmeisesti useampaan kertaan saada loppututkinnon.[5] Rob Chepesiukin mukaan Escobar olisi valmistunut lukiosta,[4] mutta Mark Bowdenin mukaan Escobar osti itselleen loppututkinnon.[5]
Escobar opiskeli vuonna 1974 veljensä Roberton mukaan valtiotiedettä Antioquian yliopistossa, tavoitteenaan rikosjuristin ja poliitikon ura ja lopulta presidentin virka. Hän kuitenkin jätti opintonsa kesken, ilmeisesti rahapulan vuoksi.[4]
Ura rikollisena
muokkaaKatuhuijauksista kidnappauksiin
muokkaaEscobar aloitti rikollisuransa vuonna 1966. Tarinoiden mukaan hän olisi jenginsä kanssa ryöstellyt hautakiviä, hiekkapuhaltanut ne puhtaaksi ja myynyt ne eteenpäin. Todennäköisesti hänen ensimmäiset rikoksensa olivat kuitenkin katuhuijauksia.[5]
Huijauksista Escobar siirtyi autovarkauksiin, ja hän oli jo tunnettu autovaras 20-vuotiaana. Hän varasti jenginsä kanssa autoja, purki ne osiksi ja myi osat eteenpäin. Kerättyään tarpeeksi rahaa Escobar pystyi lahjomaan virkamiehiä kirjoittamaan varastetuille autoille uudet tiedot. Pidätystiedot tuolta ajalta ovat kadonneet, mutta ilmeisesti Escobar istui useita kuukausia Medellínin vankilassa ennen 20-vuotispäiväänsä.[6]
Escobar sai pian mainetta väkivallan käytöstään. Hän alkoi palkata rikollisia kidnappaamaan hänelle velassa olevia ihmisiä ja vaatimaan lunnaita velkasummasta. Toisinaan Escobar tapatti kidnapatun henkilön, vaikka olikin saanut lunnasrahat.[7] Tunnetuin Escobarin kaappauksen kohteista oli liikemies Diego Echavarría. Hänet kaapattiin ja lopulta tapettiin kesällä 1971. Escobar sai Echavarrían perheeltä 50 000 Yhdysvaltain dollarin lunnaat. Murhan seurauksena Escobar nousi paikalliseksi kulttihahmoksi.[8]
Medellin kartellin pomona
muokkaaNousu huipulle
muokkaaEscobar oli ehtinyt jo vuosikymmenen ajan kerätä ympärilleen rikollisjoukkoa, kun kokaiinikauppa alkoi 1970-luvun puolivälissä kukoistaa Kolumbiassa. Yksi ensimmäisistä kolumbialaisista huumekauppiaista oli Fabio Restrepo, joka kuljetti noin 40–60 kilogrammaa kokaiinia Miamiin kerran tai kahdesti vuodessa.[9] Restrepo murhattiin 1975, ilmeisesti Escobarin käskystä, ja Escobar otti Restrepon paikan huumeliigan johtajana.[3]
Escobarin nopea nousu herätti myös Kolumbian turvallisuuspalvelun (DAS) mielenkiinnon, ja hänet pidätettiin toukokuussa 1976, kun hän oli palaamassa huumekeikalta Ecuadorista. DAS:n agentit löysivät Escobarin auton varapyörästä 39 kilogrammaa kokaiinia. Escobar onnistui vaihdattamaan oikeusjutun ensimmäisen tuomarin ja lahjomaan toisen tuomarin, joten hän pääsi muiden vangittujen kanssa vapauteen. Seuraavana vuonna Escobarin vanginneet DAS-agentit tapettiin. Escobar toimi lainvalvojien kanssa jatkossakin samalla tavalla. Hänen strategiaansa alettiin kutsua nimellä ”plata o plomo” (”hopeaa tai lyijyä”).[10]
Vaikka Medellínin kartelli perustettiinkin jo aiemmin 1970-luvun aikana, se laajeni huhtikuussa 1978, kun useita huumeiden salakuljettajia tapasi Ochoan suvun maatilalla. Escobarin lisäksi tapaamisessa olivat mukana muun muassa Jorge Luis Ochoa, Fabio Ochoa ja Carlos Lehder. He sopivat Yhdysvaltoihin suuntautuvasta salakuljetuksesta, ja jo vuoden 1978 loppuun mennessä kartelli oli kuljettanut Yhdysvaltoihin noin 19 000 kilogrammaa kokaiinia.[11]
Escobar toi suuria määriä kokatahnaa Boliviasta ja Perusta, prosessoi sen, ja salakuljetti Yhdysvaltoihin. Hänen kartellinsa vei 1980-luvun puolivälissä päivittäin 15 tonnia kokaiinia, 80 prosenttia kaikesta Yhdysvaltoihin salakuljetetusta määrästä.[12]
Escobarin kartelli tienasi miljardeja, ja hän alkoi myös kuluttaa rahaa suurellisesti. Hän rakennutti 1979 ylellisen kartanon noin 30 neliökilometrin laajuiselle tilalle. Escobar kutsui tilaansa nimellä Hacienda Nápoles, ja pelkästään kartanon maat maksoivat 63 miljoonaa dollaria. Hän rakennutti sinne myös eläintarhan, jonne hän lennätti satoja eläimiä norsuista strutseihin.[13]
Hyväntekeväisyys ja poliittinen ura
muokkaaEscobar alkoi harrastaa Kolumbiassa myös hyväntekeväisyyttä, ja hän maksoi kokaiinilaboratorioidensa työntekijöille hyvää palkkaa. Escobar käytti miljoonia Medelínin köyhimpien asuinalueiden kehittämiseen. Hänen rahoillaan tai avustuksellaan rakennettiin teitä, sähkölinjoja ja jalkapallokenttiä. Hän myös aloitti asunnottomille suunnatun Barrio Pablo Escobar -asuinalueen rakentamisen.[14]
Escobar siirtyi 1970-luvulla myös politiikkaan ja oli auttamassa Uusi liberalismi -nimisen puolueen perustamista. Hän pääsi 1982 Jairo Ortegan varamiehenä Kolumbian kongressiin. Vaikka hän oli vain varamies, hän sai automaattisesti Kolumbian lain mukaan parlamentaarisen immuniteetin ja oikeuden diplomaattipassiin.[15] Parlamentaarinen immuniteetti tarkoittaa parlamentin jäsenen puhevapautta, toimintavapautta ja syytesuojaa.[16]
Escobarista tuli samalla entistä enemmän julkinen henkilö, ja hyväntekeväisyystyönsä ansiosta häntä alettiin kutsua nimellä ”Robin Hood paisa” eli Koillis-Kolumbian Robin Hood. Hän itse kertoi haastatteluissa, että hänen omaisuutensa taustalla oli 16-vuotiaana perustamansa polkupyöriä vuokrannut yritys.[17]
Useita poliittisia murhia
muokkaaEscobar sai kongressissa vastustajan uudesta oikeusministeristä Rodrigo Larasta, joka syytti Escobaria heti ensimmäisenä istuntopäivänä rikollisesta toiminnasta.[18] Laran tukija El Espectador -lehti löysi Escobarin vuoden 1976 pidätyskuvan. Seuraavien kuukausien aikana Uusi liberalismi -puolueen johtaja Luis Carlos Galán kielsi Escobarin, joka erotettiin puolueesta. Vaikka Escobar taisteli vastaan, hän ilmoitti tammikuussa 1984 jättävänsä politiikan. Lara murhattiin kolme kuukautta myöhemmin.[19]
Escobar teki syksyllä 1985 ehdotuksen Kolumbian hallitukselle. Hän olisi antautunut, jos hallitus ei luovuttaisi häntä Yhdysvaltoihin tuomittavaksi. Ehdotukseen vastattiin kieltävästi, minkä seurauksena Escobar oli muodostamassa Los Extraditables -ryhmittymää, jonka tarkoituksena oli taistella luovutuspolitiikkaa vastaan. Kolumbian oikeuslaitos oli Escobarin kohteena koko 1980-luvun puolivälin. Hän lahjoi ja murhautti useita tuomareita.[20] Kolumbian korkein oikeus julisti vuoden 1986 lopulla sodan takia luovutussopimuksen lainvastaiseksi, koska sen oli allekirjoittanut presidentin sijaan presidentin delegaatio. Escobarin voitto oikeuslaitoksesta oli lyhytaikainen, sillä uusi presidentti Virgilio Barco uusi pian sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.[21]
Uusien liberaalien Luis Galán oli melko varmasti voittamassa vuoden 1990 vaalit. Escobar oli edelleen katkera Galánille, joka oli potkinut Escobarin ulos politiikasta. Escobarin tilaamana Galán palkkamurhattiin 18. elokuuta 1989. Seuraavaksi Escobar räjäytti Aviancan lennon 203 tarkoituksenaan murhata Galánin seuraaja César Gaviria.[22] Gaviria oli kuitenkin jäänyt turvallisuussyistä pois lennolta ja pelastui pommilta. Räjähdyksessä kuolivat kaikki 107 lentokoneessa ollutta ihmistä.[23]
Pako itse rakentamastaan vankilasta
muokkaaPresidenttiehdokkaan murhauttaminen ja lentokoneen räjäytys toi Escobarille uusia vihollisia. Pommi-iskussa kuoli myös kaksi yhdysvaltalaista, ja Escobar sai peräänsä myös Yhdysvaltain hallituksen.[22]
Paine Escobarin luovuttamiseksi kasvoi 1990-luvun alussa, ja Escobar onnistui lakimiestensä kanssa neuvottelemaan Kolumbian kanssa sopimuksen. Hän antautuisi ja istuisi viiden vuoden vankeustuomion, jos hän saisi rakentaa oman vankilan eikä häntä luovutettaisi Yhdysvaltoihin. La Catedral -nimisessä vankilassa oli poreallas, jalkapallokenttä ja vesiputous. Escobar oli vankilan ainoa asukas ja pystyi sieltä johtamaan kartelliaan puhelimen välityksellä.[3]
Kolumbian hallitus päätti siirtää Escobarin tavalliseen vankilaan, kun heinäkuussa 1992 kävi ilmi, että tämä oli käskenyt tuoda La Catedraliin muutaman epälojaalin alaisensa, joita kidutettiin ja jotka lopulta tapettiin vankilassa. Escobar pelkäsi edelleen luovutusta Yhdysvaltoihin, joten hän lopulta karkasi La Catedralista.[3]
Kuolema
muokkaa
Escobarin löytämiseksi järjestettiin laajat etsinnät, joita Yhdysvaltain hallitus oli auttamassa. Vuoden 1992 lopussa Escobaria etsivät sekä yhdysvaltalaisten kouluttama kolumbialainen erikoisjoukko Bloque de Búsqueda että Escobarin kilpailijan Calin kartellin rahoittama Los Pepes, johon kuului hänen uhriensa perheiden jäseniä.[3]
Yhdysvaltalaista teknologiaa käyttäneet kolumbialaiset erikoisjoukot löysivät Escobarin 2. joulukuuta 1993 Medellínin keskiluokkaisella asuinalueella olleesta talosta. Poliisit yrittivät vangita Escobarin, mutta tilanne kehkeytyi tulitaisteluksi. Escobar kuoli, kun hän yritti karata katon kautta. Hän sai osuman vartaloonsa ja jalkaansa sekä kuolettavan osuman päähän. Korvasta läpi mennyt luoti on aiheuttanut spekulointeja itsemurhasta ja kolumbialaispoliisin suorittamasta teloituksesta.[3]
Escobarin Monaco-nimisestä asuintalosta Medellínissä tuli matkailunähtävyys, joten helmikuussa 2019 viranomaiset räjäyttivät sen. Tilalle tulee puisto ja Escobarin uhrien muistolle omistettu muistomerkki.[24]
Yksityiselämä
muokkaaEscobar meni vuonna 1976 naimisiin 15-vuotiaan María Victoria Henao Vellejon (s. 1961) kanssa, jota hän oli tapaillut 13-vuotiaasta saakka.[25] Henaon vanhemmat olivat liittoa vastaan.[26] Vaikka Escobar tunnettiin useista avioliiton ulkopuolisista suhteistaan, he pysyivät naimisissa Escobarin kuolemaan asti ja saivat kaksi lasta, Juan Pablon ja Manuelan.[3] Merkittävin Escobarin suhteista oli toimittaja Virginia Vallejo, jota tämä tapaili viiden vuoden ajan.[26]
Pablo Escobarin kuoleman jälkeen María ja lapset karkasivat henkensä menettämisen pelossa Kolumbiasta. He anoivat turvapaikkaa mm. Saksasta ja Mosambikistä. Argentiina myönsi heille turvapaikan ja uuden henkilöllisyyden.[27] Vuonna 1999 María ja hänen poikansa pidätettiin Argentiinassa epäiltyinä rahanpesusta, kun heidän oikea henkilöllisyytensä paljastui.[26]
Nimensä Sebastián Marroquíniksi vaihtanut Juan Pablo oli pääosassa vuonna 2009 tehdyssä dokumenttielokuvassa Isäni synnit, jossa hän palaa Kolumbiaan pyytämään anteeksi isänsä tappamien ihmisten lapsilta.[28] Manuela on myös muuttanut nimensä Juana Manuela Marroquín Santosiksi. Vuonna 2014 Sebastián Marroquín julkaisi myös kirjan Pablo Escobar, My Father. Escobarin leski María, joka on muuttanut nimensä Maria Isabel Santos Caballeroksi, on myös kirjoittanut 2018 omaelämäkerran My Life and Prison With Pablo Escobar.[29]
Omaisuus
muokkaaEscobar oli 1980- ja 1990-luvuilla yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hänen johtamansa Medellín-kartelli jakoi noin 80 prosenttia Yhdysvaltain kokaiinista. Kartelli tuotti arvioiden mukaan voittoa 1980-luvun puolivälissä noin 420 miljoonaa dollaria viikossa eli lähes 22 miljardia dollaria vuodessa. Escobarin omaa varallisuutta on lähes mahdotonta arvioida tarkasti. Suurimmat arviot liikkuvat 30 miljardissa dollarissa. Escobar pääsi joka tapauksessa seitsemän kertaa vuosina 1987–1993 Forbes-lehden rikkaimpien ihmisten luetteloon. Vuonna 1989 hän oli Forbesin listan mukaan maailman seitsemänneksi rikkain henkilö.[30]
Kuoleman jälkeen
muokkaaHuumekartellien kaatuminen
muokkaaEscobarin kuoleman jälkeen Kolumbian alamaailmassa ei ole ollut enää samantapaista voimakasta johtajaa, joka olisi hallinnut omaa huumekartelliaan. Calin kartelli pystyi jatkamaan hetken, mutta sekin kaatui 1995, kun sitä johtaneet Rodríguez Orejuelan veljekset vangittiin.[31]
Huumekauppa on Escobarin kuoleman jälkeen jakautunut useamman pienemmän liittouman haltuun. Yksi niistä on Escobarin etsinnöissä mukana ollut Los Pepes (tulee nimestä Perseguidos por Pablo Escobar, ”Pablo Escobarin vainoamat”).[31]
Hacienda Nápoles ja sen virtahevot
muokkaaEscobarin kotitila Hacienda Nápoles jäi pitkäksi aikaa hoitamattomaksi Escobarin kuoltua. Liikemiesryhmä hankki sen omistukseensa ja muutti teemapuistoksi. Siellä on muun muassa uima-allas ja eläintarha. Vaikka monet alueen rakennuksista on kunnostettu, päärakennus on jätetty siihen kuntoon kuin se oli paikallisten asukkaiden ryöstämänä Escobarin kuoltua. Esillä on myös Escobarin poltettu autokokoelma. Puistossa käy vuosittain noin 50 000 ihmistä.[32][33]
Escobarin keräämät eläimet siirrettiin Hacienda Nápolesin takavarikoimisen jälkeen pääasiassa muihin eläintarhoihin. Virtahevot jäivät kuitenkin alueelle. Escobarin tuomasta kolmesta naaraasta ja yhdestä koiraasta on kasvanut huomattavasti suurempi populaatio. Haciendan järvissä elää noin 26–28 yksilöä, mutta virtahevot ovat levittäytyneet ympäristöön, muun muassa Magdalenajokeen, jossa niitä voi olla jo 40 yksilöä.[34] Lokakuussa 2021 Kolumbian hallinto käynnisti ohjelman virtahepojen steriloimiseksi.[35] Toisaalta joidenkin arvioiden mukaan virtahevot voivat sopia Etelä-Amerikan luontoon ja täyttää jääkauden aikaisen megafaunan tyhjäksi jättämän ekologisen lokeron.[36]
Escobarilla oli myös kiinteistö Miamissa, Floridassa. Escobarin jälkeen sen omisti Christian de Berdouare, Chicken Kitchen -pikaruokaketjun omistaja. Hän palkkasi ammattimaisia aarteenetsijöitä etsimään kartanosta kaikkea Escobariin ja tämän kartelliin liittyvää, ja he löysivätkin marmorilattian alta kassakaapin, jonka sisältöä ei kuitenkaan pystytty luetteloimaan, koska se varastettiin ennen kuin tutkijat saivat sen avattua.[37]
Kulttuuri- ym. viitteet
muokkaaEscobarista on tullut 20 vuotta kuolemansa jälkeen myös populaarikulttuurin hahmo. Television ja elokuvien lisäksi Escobarin poika Sebastián Marroquín (entinen Juan Pablo Escobar) on käyttänyt isänsä mainetta vaatemalliston luomiseen.[38] Marroquín on kirjoittanut isästään ja lapsuudestaan omaelämäkerrallisen kirjan Pablo Escobar, mi padre (2014).
Escobarin mainetta Latinalaisessa Amerikassa kuvastaa parhaiten telenovela Escobar, el Patrón del Mal.[38] Sen jälkeen Escobarista kertovat elokuvat ja televisiosarjat ovat levinneet myös Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäinen aiheesta tehty elokuva oli heikosti menestynyt Escobar: Paradise Lost, jossa Escobaria näytteli Benicio del Toro. Myös Netflix tarttui aiheeseen, ja sen sarjasta Narcos tuli yksi palvelun menestyneimmistä televisiosarjoista.[39] Lisäksi Hollywoodissa oli vuonna 2016 tekeillä tai suunnitteilla useita Escobariin tai Medellínin kartelliin liittyviä elokuvia, muun muassa Escobarin ja Virginia Vallejon suhteeseen perustuva elokuva, jossa Escobaria näyttelee Javier Bardem.[40]
Kun Escobarin mukaan nimetty ravintola avattiin vuonna 2018 Singaporessa, Kolumbia teki asiasta valituksen Singaporelle.[41]
Lähteet
muokkaa- Bowden, Mark: Killing Pablo. London: Atlantic Books, 2001. ISBN 978-1-84354-651-1
Viitteet
muokkaa- ↑ Pablo Escobar Biography. Viitattu 25.1.2020. (englanti)
- ↑ Deas, Malcolm: Obituary: Pablo Escobar Independent. 4.12.1993. Viitattu 29.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Minster, Christopher: Biography of Pablo Escobar About.com. 8.7.2016. About, Inc. Arkistoitu 14.1.2016. Viitattu 29.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Chepesiuk, Ron: Escobar Versus Cali: The War of the Cartels, s. 20. Strategic Media Books, 2013. ISBN 9781939521019 (englanniksi)
- ↑ a b c Bowden, s. 33–34.
- ↑ Bowden, s. 35.
- ↑ Bowden, s. 36.
- ↑ Bowden, s. 37.
- ↑ Bowden, s. 40.
- ↑ Bowden, s. 41–42.
- ↑ Chepsiuk, Ron: The War on Drugs: An International Encyclopedia, s. 133. Santa Barbara, California: ABC-Clio, 1999. ISBN 978-0-87436-985-4 Google-kirjat (viitattu 31.7.2016). (englanniksi)
- ↑ Pablo Escobarin biografia Biography.com. (englanti)
- ↑ Bowden, s. 45–46.
- ↑ Bowden, s. 48–49.
- ↑ Bowden, s. 51–52.
- ↑ Ollila, Riitta: Parlamentaarinen immuniteetti ja poliitikkojen sananvapaus Edilex. Viitattu 25.1.2020.
- ↑ Bowden, s. 56–57.
- ↑ Bowden, s. 63–64.
- ↑ Bowden, s. 65–67.
- ↑ Bowden, s. 82–84.
- ↑ Bowden, s. 85.
- ↑ a b Bowden, s. 93–94.
- ↑ 25 years on, Colombia still mourns Escobar plane bombing, still wants answers The Japan Times. 8.7.2016. The Japan Times. Arkistoitu 24.6.2016. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi) (Arkistoitu linkki)
- ↑ Huumeparoni Pablo Escobarin 8-kerroksinen asuintalo tuhottiin Kolumbiassa, Yle.fi, uutiset 22.2.2019, viitattu 23.2.2019
- ↑ Mrs Escobar by Victoria Eugenia Henao penguin.com.au. Arkistoitu 25.1.2020. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Pablo Escobar’s Wife Maria Victoria Henao Hasn’t Had it Easy Since His Death History 101. Arkistoitu 1.8.2019. Viitattu 25.1.2020. (englanti)
- ↑ Narcos: Who Was The Real Life Tata Escobar? Grazia. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Otis, John: My Father, the Drug Lord: Pablo Escobar's Son Time. 4.11.2009. Time. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Robert Valencia: Pablo Escobar's wife apologizes to Colombia for drug lord and says he forced her to have an abortion Newsweek. 9.11.2018. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Macias, Amanda: 10 facts reveal the absurdity of Pablo Escobar's wealth Business Insider. 21.9.2015. Business Insider Inc. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b McDermott, Jeremy: 20 Years After Pablo: The Evolution of Colombia's Drug Trade InSight Crime. 3.12.2013. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Sifferlin, Alexandra: Top 10 Weirdest Theme Parks Time. 16.2.2012. Time. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Ceasar, Mike: At home on Pablo Escobar's ranch BBC News. 2.6.2008. BBC. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Howard, Brian Clark: Pablo Escobar's Escaped Hippos Are Thriving in Colombia National Geographic. 10.5.2016. National Geographic Society. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Pablo Escobar: Colombia sterilises drug lord's hippos BBC News. 16.10.2021. Viitattu 27.2.2023. (englanti)
- ↑ Kokaiinikuningas Pablo Escobarin virtahevot villiintyivät Kolumbiassa – nyt hippoja on kymmenittäin ja ne muokkaavat alueen luontoa www.iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2023.
- ↑ Amanda Macias: Military & Defense: A luxurious Miami mansion built by the 'The King of Cocaine' is no more Business Insider. 24.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Sanchez, Alejandro: Pablo Escobar’s Legacy, 20 Years Later The Huffington Post. 23.1.2014. TheHuffingtonPost.com, Inc. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Cannata-Bowman, Nick: Pablo Escobar: Hollywood’s Favorite Real Life Gangster. 8.7.2016. The Cheat Sheet. Arkistoitu 17.9.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Lee, Chris: Why Can’t Hollywood Get Enough of Pablo Escobar? Vanity Fair. 14.7.2016. Condé Nast. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Kolumbialta kiukkuinen viesti Singaporelle: Escobar oli maamme historian pahin rikollinen iltalehti.fi. Viitattu 6.2.2018.
Kirjallisuutta
muokkaa- Noël, Thierry: Hopeaa vai lyijyä? Kokaiinikuningas Pablo Escobarin elämä. (alkuteos Pablo Escobar: Trafiquant de cocaïne) Suomentanut Pirjo Thorel. Art House, 2017. ISBN 9789518846263
- Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria. (alkuteos Amando a Pablo, odiando a Escobar) Suomentanut Sari Selander. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1583-8
- Sebastián Marroquín: Palbo Escobar, mi padre (2014)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pablo Escobar Wikimedia Commonsissa
- Hanna Mattila: Pablo Escobar ja Kolumbian kokaiinikaupan verinen historia. Arvostelu teoksesta Noël, Thierry: Hopeaa vai lyijyä? Kokaiinikuningas Pablo Escobarin elämä. Art House, 2017 (Agricolan kirja-arvostelut, 7.11.2017)