Palusjärvi
Palusjärvi on Satakunnassa Ulvilassa sijaitseva järvi. Järvi sijaitsee entisen Kullaan kunnan alueella, lähellä Paluksen kylää.[1] Palusjärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistön Harjunpäänjoen valuma-alueen Pyhäjärven alueeseen.[1]
| Palusjärvi | |
|---|---|
 Pyhäjärvi ja Palusjärvi ilmakuvassa. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Ulvila |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Palusjoki [1] |
| Järvinumero | 35.144.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 30,5 m [1] |
| Rantaviiva | 21,016 km [2] |
| Pinta-ala | 5,11796 km² [2] |
| Tilavuus | 0,00619213 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 1,21 m [2] |
| Suurin syvyys | 3,15 m [2] |
 Palusjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantiede
muokkaaJärven pinta-ala on 534 hehtaaria, josta vesialaa on noin 505 hehtaaria. Järven pituus on 5,1 kilometriä ja leveys 1,5 kilometriä. Palusjärvi on matala järvi, sen keskisyvyys on vain 1,21 metriä. Järven laskujoki on Palusjoki, joka saa alkunsa järven länsirannalta. Palusjoki on 4,5 kilometriä pitkä, ja se laskee Palusjärven eteläpuolella sijaitsevaan Pyhäjärveen, mistä vedet laskevat edelleen Pyhäjärvenjokea pitkin Kullaanjokeen. Palusjärveen laskevista ojista suurimmat ovat Tyvijoki, Mustaoja ja Kourinoja.[2][1][3] Tuurujärvestä tulee Palusjärveen keinotekoinen laskuoja, mutta sen käytöstä on luovuttu ja oja on suljettu padolla.[3]
Palusjärven valuma-alue on 83,49 km2, mistä suurin osa on metsää. Valuma-alueeseen kuuluu noin 16 pientä järveä tai lampea. Suurin niistä on Noormarkussa sijaitseva noin puolentoista neliökilometrin alainen Iso-Lankko.[3]
Palusjärven rantaviiva on 21,0 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Järven lounaisrannat rajautuvat hiekkaharjuun ja pohjoisosat ovat suomaastoa ja niiden rannat ovat heinittyneitä.[2][1]
Palusjärvi kuuluu Kullaanjoen vedensäännöstelyn piiriin, joka aloitettiin vuonna 1977 Porin kaupungin talousveden saannin turvaamiseksi. Porin kaupunki saa käyttövetensä Palusjärven itäpuolella sijaitsevasta Tuurujärvestä, josta kaivettiin avo-oja järvien välisen Kuhimasuon kautta Palusjärveen. Tarkoitus oli johtaa Tuurujärven ja Joutsijärven vettä Palusjärven kautta Tyvijärveen, mistä vesi ohjattiin edelleen Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen kautta käyttövedeksi Poriin. Palusjärven luusuaan tehtiin säännöstelypato, joka nosti järven pintaa noin metrillä.[3]
Järjestelyt eivät kuitenkaan toimineet halutulla tavalla, jolloin Tuurujärven ja Palusjärven välinen säännöstelypato suljettiin vuonna 1988, eikä juoksutusta Tuurujärvestä Palusjärveen ole enää tehty. Korvaavaksi ratkaisuksi Palusjärven pohjaan rakennettiin raakavesiputki, joka johtaa Tuurujärven vedet suoraan Tyvijoen kautta Harjakankaan vedenottamoon.[3] Palusjärvi jäi näin ollen kokonaan vedenoton ulkopuolelle, mutta sen pintaa säännöstellään korkeudella 29,62−30,62 metriä merenpinnan yläpuolella. Järven veden laatu kuuluu näin velvoitetarkkailun piiriin.[1][3]
Luonto
muokkaa
Järven rannoilta on laajoja luonnonsuojelualueita, jotka ovat säilyneet rakentamattomina. Ruovikkoa on säilynyt niin laajasti, että Palusjärvellä on nähty kesäisin harvinaisia ruskosuohaukkoja. Kesäisin järvellä voi nähdä ruskosuohaukan lisäksi mm. kuikkia, härkälintuja, silkkiuikkuja, taveja, haapanoita, harmaahaikaroita, kanadanhanhia ja runsaasti punasotkia.
Järvi on ennen ollut suppeampi, mutta padon rakentamisen jälkeen 1980-luvulla veden pintaa nostettiin niin, että järvi peittää nykyään alleen suurehkon alueen. Talvisin järvi on suosittu pilkkipaikka.
Järven rannalla on myös uimaranta ”Las Palus”, joka kesäisin vetää hiekoilleen auringonottajia ja uimareita.[4]
Historiaa
muokkaaVuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järven nimenä oli "Kottojärvi". Sille oli myös piirretty kahdeksan saarta, kun niitä on nykyään vain kolme. Pohjoisosassa järvellä oli kaksi lahtea, kun nykyään on vain yksi. Erot johtuvat järvenlaskusta, jonka Kaarlo Valli haki vuonna 1911 ja toteutti ryhmineen vuonna 1915 alkaen. Myöhemmin Palusjärven vedeninnan korkeutta alennettiin alemmaksi kuin se on nykyään. tarkoituksena oli lisätä järvenrannoille lisää niittyjä karjan rehuksi ja laitumiksi. Myöhemmin Palusjärven pintaa nostettiin.[5][6][7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Palusjärvi, Ulvila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e f g OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 26.11.2014.
- ↑ a b c d e f Ahlman, Santtu: Kullaan vedet - kunnostus ja käyttö (pdf) 2013. Ulvilan kaupunki, ympäristötoimi. ISBN 978-951-98658-4-3 Viitattu 21.8.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Sivujoet kokemaenjoki.net. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Koottu kartasto Kalmbergin kartasto. Viitattu 26.11.2014. (Suora linkki)
- ↑ Maaperäkartta (pdf) Geologian Tutkimuskeskus. Viitattu 26.11.2014.
- ↑ Tyvijärven laskeminen 1915. Turun maakunta-arkisto. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 26.11.2014.
- Kokemäenjoen alue (35.1)
- Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2)
- Näsijärven–Ruoveden alue (35.3)
- Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4)
- Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5)
- Keuruun reitin valuma-alue (35.6)
- Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7)
- Vanajan reitin valuma-alue (35.8)
- Loimijoen valuma-alue (35.9)