Papuakielet

yhteisnimitys tietyille läntisen Tyynenmeren alueella puhutuille kielille

Papuakielet tai papualaiset kielet on yhteisnimitys läntisen Tyynenmeren alueella puhutuille kielille, jotka eivät kuulu austronesialaisiin, eivätkä australialaisiin kieliin. Niiden välisiä sukulaisuussuhteita ei ole kyetty selvittämään.[1]

Papualaisten kielten levinneisyys punaisella. Kellanruskealla on merkitty austronesialaisten kielten puhuma-alue ja harmaalla australialaisten kielten puhuma-alue.

Papualaiskieliä on noin 700 ja ne kuuluvat ehkä jopa 100 erilliseen kielikuntaan. Joukkoon kuulunee myös 20–30 isolaattia. Suurinta osaa papuakielistä puhutaan Uuden-Guinean saarella. Lisäksi puhujia on mm. Bismarckinsaarilla, Bougainvillellä, Salomonsaarilla, Halmaheralla, Timorilla ja Alorsaarilla. Myös Queenslandin Murray Islandilla, Australiassa puhutaan papualaista meriamin kieltä. Uudessa-Guineassa puhutaan yhteensä noin tuhatta eri kieltä, siis 15–20 % maailman kielistä. Valtaosaa näistä ei puhuta saaren ulkopuolella lainkaan.

Useat Floresin ja sen lähisaarten kielet, kuten savu, joita pidetään monesti austronesialaisina, sisältävät runsaasti ei-austronesialaisia sanoja. On esitetty, että nämä kielet eivät olleet alun perin austronesialaisia, vaan lainasivat aikojen saatossa suurimman osan sanastostaan lähellä puhutuista kielistä.

Jotkut kielitieteilijät, kuten Joseph Greenberg ja Timother Usher, ovat arvelleet osan papuakielistä olevan sukua Andamaaneilla, Intiassa puhuttaville kielille. Greenberg löysi myös yhteyden tasmanialaisiin kieliin.

Papuakielten moninaisuus lienee jäänne kielten diversiteetistä maapallolla ennen maanviljelyn yleistymistä. Yleisimmin käytetyn luokituksen papuakielille laati kielitieteilijä Stephen Wurm vuonna 1975. Luokitus perustuu enimmäkseen typologisiin yhtenevyyksiin ja muun muassa Ethnologue: Languages of the World käyttää Wurmin luokitusta.

Papuakieliin kuuluvat kielikunnat ovat Wurmin mukaan (suluissa kielten lukumäärä):

Lisäksi seuraavat ovat isolaattikieliä:

Luokituksen ryhmistä erityisesti valtava yleiuusiguinealainen kielikunta on kiistanalainen ja esimerkiksi William Foley luokittelussaan vuodelta 1986 jakaa sen useaan kymmeneen pienempään, mutta myös kiistattomampaan, kielikuntaan ja isolaattiin. Varsinaisten kielikuntien lisäksi myös papuakieliin lukeutuvien isolaattikielten määrä vaihtelee suuresti käytetystä luokituksesta riippuen. Foley jakoi papuakielet vuonna 2003 seuraavasti:[2]

Malcolm Ross julkaisi vuonna 2005 papuakielten luokittelun, joka perustuu sanastollisiin yhtenevyyksiin ja erityisesti pronomineihin, joihin ei tavallisesti ole helppoa ottaa lainasanoja kulttuurillisen kanssakäymisen aikana. Siinä kielikuntia on 23 ja isolaattikieliä 9, joskaan kaikkien kielten aineisto ei ollut riittävää Rossin luokittelua varten. Papuakielten monimukaisen morfologian ja vähäisen dokumentoinnin takia hyvin perustellun luokittelun aikaansaaminen antaa vielä odottaa itseään.

Lähteet

muokkaa
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  NODES