Pariisin maailmannäyttely (1878)
Pariisin maailmannäyttely 1878 oli järjestyksessään seitsemäs maailmannäyttely ja kolmas Ranskan pääkaupungissa Pariisissa järjestetty. Näyttely oli yleisölle avoin 1. toukokuuta 1878 – 10. marraskuuta 1878 välisen ajan. Näyttelyllä Ranska esitteli toipumistaan Preussin–Ranskan sodasta.[1]
Näyttelyssä kävi runsaan kuuden kuukauden aikana kaikkiaan 16 miljoonaa maksavaa vierasta, ja näytteillepanijoita oli yli 52 800. Osanottajamaita näyttelyssä oli enemmän kuin Pariisin kahdessa aiemmassa maailmannäyttelyssä 1855 ja 1867, mutta Saksasta ei ollut tullut ketään.[1]
Näyttelyn avasi Ranskan presidentti Patrice de Mac-Mahon 1. toukokuuta. Rakentaminen oli vielä hiukan kesken, ja viimeiset alueet oli saatu avattua yleisölle vasta 20. toukokuuta.[1]
Näyttelyalue ulottui Seinen molemmille puolille, ja paviljonkeja oli Champs de Marsilla, Esplanade des Invalidesilla ja Chaillot-kukkulalla. Päärakennus oli Champs de Marsille raudasta ja lasista rakennettu suuri näyttelypalatsi. Léopold Hardyn suunnittelema palatsi oli 706 metriä leveä, 350 metriä pitkä ja pinta-alaltaan 240 000 neliömetriä. Seinen vastakkaiselle rannalle pystytettiin maurilais-bysanttilaistyylinen Palais du Trocadéro.[1]
Pääpalatsin keskustassa olivat taidenäyttely ja Pariisin omat näyttelyt. Trocadérossa oli konsertteja ja muun muassa etnografinen museo. Ulkomaiset näyttelyt oli sijoitettu Rue des Nations -kadun varteen. Jokaisen maan näyttelyn sisään pääsi näyttävän julkisivun kautta.[1]
Näyttelyssä esiteltyjä uusia keksintöjä olivat muun muassa Pavel Jablotškovin sähköinen kaarilamppu, Alexander Graham Bellin puhelin, David Edward Hughesin mikrofoni ja Thomas Edisonin fonografi. Kuluttajille suunnattuja uutuuksia olivat myös esimerkiksi jäätelökone, virvoitusjuomakone ja hevosenkenkäkone. Mouchot’n ja Pifren aurinkoenergiamuuntaja voitti kultaisen mitalin.[1]
Myös taide-esineitä oli runsaasti näytteillä, ja vierailijat saivat käydä rakenteilla olleen Vapaudenpatsaan pään sisällä. Émile Reynaud’n praksinoskooppi tarjosi optisia illuusioita, ja kuumailmapallo kuljetti 50 ihmistä kerrallaan yläilmoihin.[1]
Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös useita kansainvälisiä kongresseja, joista eräässä standardoitiin pistekirjoitus.[1]
Moni näyttelyn kansainvälisistä paviljongeista on edelleen pystyssä. Trocadéro-palatsi purettiin vuonna 1935.[1]