Pavel Aleksandrovitš Romanov
Pavel Aleksandrovitš Romanov (1860–1919) oli venäläinen Romanov-sukuun kuulunut suuriruhtinas.
| Pavel Aleksandrovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt |
3. lokakuuta 1860 Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut |
30. tammikuuta 1919 (58 vuotta) Pietari, Neuvosto-Venäjä |
| Puoliso |
Suuriruhtinatar Aleksandra Georgijevna (1889-1891) Olga Valerianovna Palei (1896-) |
| Lapset |
Maria Pavlovna Dmitri Pavlovitš Vladimir Pavlovitš Palei Irina Pavlovna Palei Natalia Pavlovna Palei |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri II |
| Äiti | Maria Aleksandrovna |
| Uskonto | ortodoksi |
Suku ja koulutus
muokkaaHän oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan nuorin lapsi ja kuudes poika.
Pavel oli lapsena kaikkien suosikki, ja keisarinna kutsui poikaa Saapasjalkakissakseen. Hänet ilmoitettiin Kuurinmaan 79. jalkaväkirykmenttiin hänen ollessa vielä sylilapsi, ja aikuisena hän toimi ratsukaartin komentajana.
Avioliitot ja lapset
muokkaaPavel avioitui kesäkuussa 1889 Kreikan prinsessa Alexandran kanssa, jonka isä oli Kreikan kuningas Yrjö I ja äiti suuriruhtinatar Olga Konstantinovna Romanova.[1] Alexandra otti avioituessaan nimekseen Aleksandra Georgijevna.
Aleksandra ja Pavel saivat kaksi lasta:
- Maria Pavlovna Romanova nuorempi (1890–1950)
- Dimitri Pavlovitš Romanov (1891–1941)
Aleksandra Georgijevna kuoli vuonna 1891 ennenaikaisen synnytyksen jälkeiseen koomaan, jonka oli aiheuttanut munuaistulehdus ja sydämen vajaatoiminta.[2] Neljä vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen suuriruhtinas Pavel aloitti suhteen Olga von Pistolkorsin kanssa, joka oli hänen veljensä adjutantin vaimo.
Kun Olga synnytti Pavelille pojan vuonna 1897, keisari Nikolai II kieltäytyi myöntämästä von Pistolkorsille avioeroa, ellei Pavel lupaisi olla menemättä naimisiin Olgan kanssa. Pavel antoi sanansa aikomatta kuitenkaan pitää sitä: hän pakeni Venäjältä, hylkäsi aiemmat aviolapsensa ja avioitui Olgan kanssa Italiassa 1902. Hänet tuomittiin sen vuoksi maanpakoon, häneltä riistettiin kaikki arvonimet, tittelit ja etuoikeudet ja heille annettiin maahantulokielto Venäjälle.[2]
Hänen Venäjälle jättämänsä lapset annettiin Pavelin veljen Sergei Aleksandrovitš Romanovin ja tämän puolison Elisabet Fjodorovnan huostaan. Pavel perusti uuden perheen.[3]
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš ja Olga Valerianovna avioituivat Italian Livornossa lokakuussa 1902. He asettuivat asumaan palatsiin Boulogne-Sur-Seine'een lähellä Pariisia. Olga sai arvonimen Palein ruhtinatar. He saivat kolme lasta:
- Vladimir Pavlovitš Palei (1897–1918), murhattiin 18. heinäkuuta 1918 Alapajevskissa
- Irina Pavlovna Palei (1903–1990)
- Natalia Pavlovna Palei (1905–1981)
Vuonna 1908 Pavelin sallittiin tulla Pietariin tyttärensä Maria Pavlonan häihin.[2] Vuonna 1915 perheen sallittiin palata Venäjälle, ja he asettuivat Tsarskoje Seloon. Keisari palautti Pavelin aseman ja myönsi Olgalle ja hänen tyttärilleen ruhtinattaren arvonimen.[3]
Vallankumous ja kuolema
muokkaaEnnen helmikuun vallankumousta 1917 ja keisariuden kukistumista Pavel Aleksandrovitš keskusteli poliitikkojen kanssa perustuslain saamisesta Venäjälle. Pavel Aleksandrovitš oli maanpakolaisuutensa aikana saanut uusia liberaalimpia näkemyksiä maan hallintoon.[3] Venäjän vallankumouksen yhteydessä Pavel Aleksandrovitšin poika Vladimir Palei pidätettiin ja vietiin ensin Kiroviin ja sitten Jekaterinburgiin ja Alapajevskiin, jossa hänet teloitettiin 18. heinäkuuta 1918 Sergei Mihailovitšin, Ioann Konstantinovitšin, Igor Konstantinovitšin, Konstantin Konstantinovitšin, Elisabet Fjodorovnan, ja muiden keisarillisen suvun jäsenten seuralaisten kanssa. Keisariperhe oli murhattu edellisenä yönä Jekaterinburgissa.
Pavel Aleksandrovitš itse oli tuolloin jo sairas mies, jonka oireiden arveltiin johtuvan joko tuberkuloosista tai syövästä. Hän oli liian sairas voidakseen käydä ilmoittautumassa salaiselle poliisille Tšekalle, joten hänet jätettiin vaimonsa ruhtinatar Olga Palein ja tyttäriensä kanssa vartioituna Tsarskoje Seloon. Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš pidätettiin Pietarissa elokuussa 1918, ja tammikuussa 1919 hänet vietiin Pietari-Paavalin linnoitukseen ja ammuttiin yhdessä serkkujensa Dimitri Konstantinovitš Romanovin, Georgi Mihailovitš Romanovin ja Nikolai Mihailovitš Romanovin kanssa. Hänet haudattiin joukkohautaan. Hänen ruumistaan ei ole koskaan löydetty.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ H. K. K. Suuriruhtinas Paawali Aleksandrowitshin ja Aleksandran häät. Suomalainen Wirallinen Lehti, 18.06.1889, nro 139, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
- ↑ a b c d АЛЕКСАНДРА ГЕОРГИЕВНА (1870-1891) funeral-spb.narod.ru. Viitattu 17.8.2024.
- ↑ a b c Staffan Skott: Romanovit, s. 82–84. Suomentanut Marja Niiniluoto Isbn = 951-50-0508-6. Jyväskylä: Schildts, 1990.