Pedagogio

Pedagogio (latinaksi paedagō’gium, kreikan sanasta paidagōgei'on ’pedagogin asunto’, ’koulu’) oli antiikin Roomassa ylhäisen perheen asunnon osa, jossa nuoria orjia opetettiin tehtäviin, joissa tarvittiin opillista sivistystä. Myöhemmin sana alkoi tarkoittaa yleensä koulua, erityisesti alkeiskoulua.

Pedagogio Kokkolassa. Vuonna 1696 rakennettu pedagogio on Suomen vanhin säilynyt ei-kirkollinen puurakennus.

Saksassa pedagogio oli yliopistoon valmentava sisäoppilaitos. Ruotsissa ja Suomessa pedagogio tarkoitti nimenomaan alkeiskoulua. Pedagogio-nimitys oli Suomessa erityisesti käytössä 1600- ja 1700-luvuilla, mutta se hävisi 1800-luvun loppupuolella, kun pedagogiot 1843 muuttuivat ala-alkeiskouluiksi. Ruotsissa pedagogiot katosivat vuoden 1904 koulu-uudistuksessa.

Kustaa II Aadolfin aikana koulut jaettiin lukioihin, triviaalikouluihin ja lastenkouluihin. Lastenkoulujen nimeksi vakiintui pedagogio 1600-luvun lopulla. Yksi- tai kaksiluokkaisia pedagogioita oli Suomessa jo 1500-luvulla Helsingissä, Naantalissa, Porissa, Porvoossa ja Raumalla. Maaseudulle perustettiin ensimmäinen pedagogio Saltvikiin 1639 ja seuraavat Kemiöön 1649 ja Lohjalle 1659.

Pedagogioissa opetettiin lukemista, katekismusta ja virsilaulua. Pojille opetettiin lisäksi kirjoitusta ja laskemista. Vuoden 1649 koululaki määritteli pedagogion triviaalikoulun epätäydelliseksi muodoksi.

Lähteet

• Otavan iso tietosanakirja. Otava, 1963.
• Uusi tietosanakirja. Tietosanakirja Oy, 1964.