Pentti Viljanen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Hautahakua lukuun ottamatta lähteetön |
Pentti Elias Viljanen (30. heinäkuuta 1915 Tampere – 6. toukokuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Viljanen esiintyi kaiken kaikkiaan noin 75 elokuvassa, yleensä koomisissa ja pienissä osissa. Kosti Elon näyttelijäkoulun jälkeen Viljanen näytteli Tampereen Teatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Iloisessa Teatterissa, Punaisessa Myllyssä ja MTV-teatterissa.
| Pentti Viljanen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Pentti Elias Viljanen |
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1915 Tampere |
| Kuollut | 6. toukokuuta 1975 (59 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1936–1975 |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Viljanen esiintyi useissa sotilasfarsseissa 1950-luvulla ja profiloitui Reino Valkaman kanssa aliupseerirooleihin, joissa hän oli itse usein kersantin roolissa. Poikkeuksena sotilasfarsseissa oli yli-ikäisen varusmieskorpraali Konstilan osa elokuvassa Komppanian neropatit (1952). Hänen ainoa sankariroolinsa oli Väliportin Matin osa Teuvo Tulion esikoisohjauksessa Taistelu Heikkilän talosta (1936), joka oli myös Viljasen ensimmäinen elokuva. Viljasen viimeiseksi elokuvaksi jäi Rauni Mollbergin ohjaama televisioelokuva Siunattu hulluus (1975). Viljanen sai ainoan Jussi-palkintonsa elokuvasta Omena putoaa... (1952).
Varsinaisia päärooleiksi luokiteltavia osia Viljasella oli vain muutama. Näitä olivat Taistelu Heikkilän talosta -elokuvan Matti-renki ja Komppanian neropatit -farssin korpraali Konstila sekä Pontevien pommaripoikien Pena, 2 hauskaa vekkulia -elokuvan iskelmäsäveltäjä Martti Teräs ja Kovanaaman valokuvaaja Pinsiö.
Näyttelijätyön lisäksi Pentti Viljanen oli suosittu eri tilaisuuksien juontaja, aina rock-konsertteja myöten. Vielä 1970-luvulla hän esiintyi aikuisten miesten vaatemallina.
Viljanen kuoli 59-vuotiaana vuonna 1975. Hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle.[1]
Filmografia (valikoima)
muokkaa- Taistelu Heikkilän talosta (1936) (Väliportin Matti)
- Miehen kylkiluu (1937) (Jussi, apteekkari)
- Markan tähden (1938) (Ville Turkki)
- Miehen tie (1940) (tamperelaiskeikari)
- Rantasuon raatajat (1942) (Salmisen Jussi)
- Tuomari Martta (1943) (Pentti Raitanen)
- Rakkauden risti (1945) (Pekka)
- En ole kreivitär (1945) (ratsupalvelija Frick)
- Kohtalo johtaa meitä (1945) (humalainen mies)
- Ristikon varjossa (1945) (puolustusasianajaja)
- Kirkastuva sävel (1946) (huutokaupan pitäjä)
- Viikon tyttö (1946) (maisteri ”PupuP Ojanen)
- Kalle Aaltosen morsian (1948) (merimies Sutinen)
- Pontevat pommaripojat (1949) (Pena)
- Lännen lokarin veli (1952) (Justuksen isä)
- Komppanian neropatit (1952) (korpraali Kalle Konstila)
- Muhoksen Mimmi (1952) (Rappari-Rantsu)
- Kaikkien naisten monni (1952) (varuskersantti)
- On lautalla pienoinen kahvila (1952) (Noki-Joosu, pontikkakauppias)
- Omena putoaa... (1952) (Murto-Kalle)
- Miljonäärimonni (1953) (ylivääpeli Kulkunen)
- Lumikki ja 7 jätkää (1953) (Ujo)
- Varsovan laulu (1953) (kokki)
- Kaksi hauskaa vekkulia (1953) (Martti Teräs)
- Kovanaama (1954) (valokuvaaja Evert Pinsiö eli Hakkelus-Bill)
- Laivan kannella (1954) (Matti)
- Putkinotko (1954) (Aapeli Muttinen)
- Laivaston monnit maissa (1954) (radisti)
- Villi Pohjola (1955) (hautausurakoitsija)
- Sankarialokas (1955) (varusylikersantti / sukellusveneen varuskersantti)
- Helunan häämatka (1955) (Jalmari, Voutilaisen renki)
- Silja – nuorena nukkunut (1956) (Mikko)
- Tyttö tuli taloon (1956) (eno)
- Vääpelin kauhu (1957) (varuskersantti Turunen)
- Herra sotaministeri (1957) (ministeri Esko Leskelä – Maltillisen työväen oppositio)
- Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) (kersantti Saastamoinen)
- Niskavuoren naiset (1958) (apteekkari)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959) (vanki)
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) (ravintolanjohtaja Kolperi)
- Opettajatar seikkailee (1960) (arkkitehti Paatero)
- Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) (koelaulutilaisuuden järjestäjä)
- Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960) (konstaapeli Tarkka)
- Tyttö ja hattu (1961) (kiertueen johtaja David Moulin alias Taavetti Moilanen)
- Villin Pohjolan kulta (1963) (Kiveliön Konsta)
- Siunattu hulluus (1975) (Nestori)
Lähteet
muokkaa- ↑ Pentti Elias Viljanen Hautahaku. Viitattu 28.5.2023.