Permin aluepiiri
Permin aluepiiri (ven. Пе́рмский край, Permski krai) on hallintoalue Volgan federaatiopiirissä Venäjällä. Se on yksi Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista. Pohjoisessa se rajoittuu Komin tasavaltaan, idässä Sverdlovskin alueeseen, etelässä Baškortostaniin ja lännessä Udmurtiaan sekä Kirovin alueeseen. Aluepiirin pääkaupunki on Perm. Pinta-ala on 160 237 neliökilometriä[1] ja asukasluku 2,7 miljoonaa (vuonna 2009).[2]
| Permin aluepiiri Пермский край |
|
|---|---|
 Tulymski Kamen -harjanne Višerajoelta nähtynä |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Alueen sijainti Venäjällä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiopiiri | Volga |
| Piiritasoisia kaupunkeja | 6 |
| Piirejä | 42 |
| Perustettu | 1. joulukuuta 2005 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Perm |
| – kuvernööri | Oleg Tširkunov |
| Pinta-ala | 160 237 km² |
| Väkiluku (2009) | 2 708 419 |
| – väestötiheys | 16,9 as./km² |
| Lyhenteet | |
| – rekisterikilven tunnus | 59, 812 |
| – ISO 3166 | RU-PER |
| Permin aluepiirin internetsivut | |
|
Aikavyöhyke UTC+5 (MSK+2)
2 Permin alueen ja Permin Komin autonomisen piirikunnan numerot.
|
|
Aluepiiri on muodostettu 1. joulukuuta 2005, jolloin Permin alue ja Permin Komin autonominen piirikunta yhdistettiin vuonna 2003 järjestetyn kansanäänestyksen perusteella.[1]
Maantiede ja luonto
muokkaaPinnanmuodostus
muokkaaPermin aluepiiri sijaitsee Itä-Euroopan tasangon koillisosassa ja Uralvuoriston länsirinteillä.[3] Pinta-alasta 99,8 % kuuluu Eurooppaan ja 0,2 % Aasiaan.[1]
Suurin osa alueesta on pohjoisesta etelään levittäytyvää kumpuilevaa tasankoa. Idässä kohoavat Keski- ja Pohjois-Uralin reuna-alueet ja harjanteet.[3] Korkein kohta on Uralin pohjoisosassa sijaitseva Tulymski Kamen (1496 metriä).[4] Lännessä on 200–300 metriä korkea Ylä-Kaman ylänkö ja luoteessa Pohjois-Venäjän selänne (200–250 metriä). Kaakkoisosaan ulottuu Ufan laakio.[5] Varsinkin kaakossa on paljon karstimuodostumia, joista kuuluisin on Kungurin jääluola.[4]
Hyötykaivannaiset
muokkaaSeudulla on runsaasti erilaisia hyötykaivannaisia: öljyä ja kaasua, mineraalisuoloja ja kivihiiltä, kultaa ja timantteja, kromiitti- ja rautamalmeja, turvetta, kalkkikiveä sekä erilaisia koru- ja päällystyskiviä ja muita rakennustarvikkeita.[6]
Öljy- ja kaasuesiintymät sijaitsevat etupäässä aluepiirin keski- ja eteläosissa. Suurin osa niistä on melko pieniä. Kizelin kivihiilialueella oli aikaisemmin suuri taloudellinen merkitys. Hiilentuotannon huippu saavutettiin vuonna 1960, minkä jälkeen se on jatkuvasti vähentynyt. Solikamskin lähellä sijaitsee yksi maailman suurimmista kaliumsuolaesiintymistä, josta saadaan myös kivisuolaa. Saranyssa on Venäjän ainoa kromiittikaivos. Rauta- ja kuparimalmeja on louhittu 1700-luvun alusta lähtien. Pohjoisessa Krasnovišerskin piirissä tuotetaan korkeatasoisia timantteja. Aluepiiristä tunnetaan myös kvartsi-, sitriini-, seleniitti-, marmori- ja uvaroviittiesiintymiä. Teollisuudessa ja rakentamisessa käytetään seudulta saatavaa kalkkikiveä, dolomiittiä, kipsiä, savea, anhydriittiä, kvartsihiekkaa ja soraa.[6]
Ilmasto
muokkaaIlmasto on lauhkean mannermainen. Talvi on luminen ja pitkä. Tammikuun keskilämpötila aluepiirin koillisosassa on –18,5° ja lounaassa –15°. Kesä on melko lämmin. Heinäkuun keskilämpötila on koillisessa +15° ja lounaassa +18,5°. Kasvukausi kestää 145–165 päivää.[7]
Vuotuinen sademäärä vaihtelee lounaan 410–450 millimetrin ja koillisen vuoristoseudun 1000 millimetrin välillä. Suurin osa sateesta tulee touko-syyskuussa. Lumi peittää maan keskimäärin 170–190 päivää vuodessa. Maaliskuuhun mennessä lumipeitteen paksuus on pohjoisessa 80–90 ja etelässä 60–70 senttimetriä. Itäosan vuoristossa on paljon sumuisia päiviä. Kesällä on usein ukkosta, jota esiintyy toisinaan myös talvella. Kevään vaihtelevat lämpötilat, alkukesän yöpakkaset, kasvukauden alun vähäinen sademäärä sekä kesän kaato- ja raesateet vaikeuttavat maanviljelyä.[7]
Vesistöt
muokkaa
Koko aluepiiri kuuluu Kaman valuma-alueeseen.[8] Patoaltaiden säännöstelemä Kama virtaa seudun läpi pohjoisesta etelään.[5] Sen suurimmat sivujoet ovat Tšusovaja, Sylva, Višera, Kolva, Jaiva, Kosva, Kosa, Vesljana, Inva ja Obva. Monet niistä ovat rauhallisia ja mutkittelevia tasankojokia. Uralilta alkunsa saavat Kaman itäiset sivujoet ovat yläjuoksullaan tyypillisiä nopeasti virtaavia ja koskisia vuoristojokia, jotka rauhoittuvat laskeutuessaan tasangolle.[8]
Länsi-Uralin jokien virtauksesta yli 60 % koostuu sulamisvesistä. Niille on ominaista kauan säilyvä jääpeite, voimakkaat kevättulvat sekä kesän ja talven matalanveden kaudet. Etelän joet vapautuvat jääpeitteestä aikaisin keväällä, kuivuvat kesällä, mutta voivat tulvia rankkasateiden aikana. Koillisessa Višeran vesistössä virtauksen vaihtelut ovat vähäisempiä. Idän joilla on karsti-ilmiöiden takia maan alle katoavia uomia ja niiden vesi on toisinaan hyvin mineraalipitoinen.[8]
Järviä on vain 0,1 % pinta-alasta. Lukuisista patoaltaista vanhimmat ovat syntyneet rautatehtaiden lähelle 150–200 vuotta sitten. Suurimmat vesialtaat ovat vesivoimalaitosten yhteyteen rakennetut Kaman ja Votkinskin tekojärvet Kaman varrella sekä Kosvan muodostama Širokovskin tekojärvi.[8]
Kasvillisuus
muokkaaVallitsevia maannostyyppejä ovat niukkaravinteiset ja eroosiosta kärsivät podsoli- ja turvemaat.[9] Pinta-alasta 71 % on metsää, noin 10 % niittyjä ja laidunmaata ja 5 % suota.[10] Kaakkoisosassa sijaitsee Kungurin metsäaro.[5]
Pohjoisosa on parmaksi kutsuttua taigan keskivyöhykettä. Yleisimmät puulajit ovat kuusi ja jalokuusi. Eteläosa kuuluu taigan lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa kasvaa lehmusta, vaahteraa, jalavaa ja toisinaan myös tammea. Luoteessa on mäntymetsiä. Suuren osan metsäalasta muodostavat istutetut koivu- ja haapametsät. Koillisessa ja idässä tavataan sembramäntyä ja lehtikuusta. Yli 50 % metsästä on iältään vanhaa ja noin 20 % nuorta.[10]
Eläimistö
muokkaaEläinkuntaan kuuluu noin 60 nisäkäs-, yli 200 lintu-, lähes 40 kala-, 9 sammakko- ja 6 matelijalajia. Petoeläimistä yleisimpiä ovat näätä, kärppä ja lumikko. Etelä- ja keskiosissa esiintyy mäyriä ja saukkoja, pohjoisessa ahmoja. Harvinaisempia petoja ovat karhu, ilves ja susi. Sorkkaeläimistä yleisin on hirvi. Metsäkauris ja peura ovat suojeltuja.[11]
Lintulajeista yleisimpiä ovat metso, teeri, pyy, käpylinnut ja useat tiaislajit, muuttolinnuista kottarainen, rastaat, mustavaris ja pääskyt. Petolintuja ovat mm. kotkat ja pöllöt.[11]
Luonnonsuojelualueet
muokkaaAluepiirissä on kaksi valtakunnallista ja 282 alueellista luonnonsuojelukohdetta. Valtakunnallinen status on Višeran ja Basegin luonnonpuistoilla. Alueellisiin kohteisiin kuuluu 20 rauhoitusaluetta, 114 luonnonmuistomerkkiä, 5 historiallis-luonnontieteellistä kokonaisuutta ja kohdetta, 46 reservaattia ja 97 suojeltua maisemaa. Näiden lisäksi on 51 paikallista suojelukohdetta.[12]
Valtakunnalliset luonnonpuistot muodostavat 1,7 % aluepiirin pinta-alasta ja alueelliset kohteet 7,3 %. Jälkimmäisiin kuuluvia rauhoitusalueita on 2,9 % aluepiiristä.[12]
Väestö
muokkaaAsukasmäärä ja -tiheys
muokkaa
Vuoden 2009 alussa Permin aluepiirissä laskettiin olevan 2 708 419 asukasta, joista 127 815 (4,7 %) asui Permin Komin piirikunnassa. Koko Venäjän väestöstä aluepiiri muodostaa 1,9 % (16. sija Venäjän alueiden joukossa) ja Volgan federaatiopiirin väestöstä 9,0 % (5. sija).[2]
Vuosien 1989 ja 2002 väestönlaskentojen välillä Permin alueen ja Permin Komin yhteenlaskettu asukasmäärä laski 3,1 miljoonasta 2,8 miljoonaan (8,8 %). Suurin syy väestön vähenemiseen on alhainen syntyvyys ja ikääntymiseen liittyvä korkea kuolleisuus.[13] Yleisimmät kuolinsyyt ovat verenkiertoelimistön sairaudet, onnettomuudet, tapaturmat ja myrkytykset sekä kasvaimet. Myös lapsikuolleisuus on kasvussa.[14]
Asukastiheys on 16,9 henkeä neliökilometrillä (47. sija Venäjällä ja 13. Volgan federaatiopiirissä vuonna 2009).[2]
Kaupunkiväestö
muokkaaAluepiirissä on 25 kaupunkia ja 36 kaupunkimaista taajamaa. Kaupunkiväestön osuus on 74,6 % (15. sija Venäjällä ja 5. federaatiopiirissä vuonna 2009).[2] Suurimmat kaupungit ovat Perm, Berezniki ja Solikamsk.[14]
Yli 10 000 hengen asutuskeskuksia olivat vuoden 2009 alussa:[2]
|
|
Etniset ryhmät
muokkaaAluepiirissä asuu yli 120 kansallisuuden edustajia.[13] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan[15] suurimpia etnisiä ryhmiä ovat:
|
|
Tataarit ja baškiirit asuvat aluepiirin etelä-, kaakkois- ja keskiosissa. Erityinen ryhmä ovat Bardan piirissä enemmistön muodostavat Tulvan tataarit ja baškiirit. Baškiirit pitävät äidinkielenään tataaria. Komipermjakkien perinteistä asuinaluetta ovat Permin Komin etelä- ja pohjoisosat. Huomattava osa heistä (22,4 %) on muuttanut muualle aluepiiriin.[13] Pieni erillinen komiryhmä, Jazvan komit, asuu Jazvajoen yläjuoksulla Krasnovišerskin piirissä.[16] Udmurttikyliä on aluepiirin eteläosassa Kujedan piirissä.[17] Kaakkoisosassa asuu mareja.[18] Aluepiirin koillisnurkka kuuluu mansien perinteiseen asuinalueeseen.[19]
Perinteiset vähemmistökansallisuudet ovat tataareja ja baškiireja lukuun ottamatta nopeasti sulautumassa venäläisiin. Juutalaisten ja saksalaisten määrä on vähentynyt voimakkaasti maastamuuton takia. Samaan aikaan seudulle on muodostumassa uusia Keski-Aasian ja Taka-Kaukasian kansoista koostuvia vähemmistöryhmiä.[13]
Uskonto
muokkaaPerinteisiä uskontoja ovat ortodoksisuus ja islam. Vuonna 2007 alueella toimi 414 uskonnollista yhteisöä, jotka edustivat 22 eri suuntausta. Venäjän ortodoksisen kirkon Permin hiippakunnan seurakuntia oli 200, islamilaisia yhteisöjä 89 ja helluntaiseurakuntia 45.[20]
Historia
muokkaaEsihistoria
muokkaaSeudun kantaväestöä ovat suomalais-ugrilaiset ja turkkilaiset kansat. Kaman yläjuoksulla kehittyi 1000-luvun vaihteessa komipermjakkien esi-isien luoma Rodanovon kulttuuri,[21] jonka alue tunnetaan historiallisena Suur-Perminä.[22] Sylva- ja Irenjokien välisellä alueella asui ugrien ja turkkilaisten sekakansaa, joka myöhemmin sulautui Permin tataareihin. Eteläosaan asettui baškiiriheimoja. Harvalukuinen väestö harjoitti karjanhoitoa, metsästystä, kalastusta, mehiläistenhoitoa ja keräilytaloutta, komipermjakit myös maanviljelyä.[21]
Suur-Perm
muokkaa- Pääartikkeli: Suur-Permi
Novgorodilaiset alkoivat tunkeutua Uralin pohjoisosaan 1000-luvun alusta lähtien. Novgorodin ja Moskovan suuriruhtinaskunnan välinen kilpailu alueen hallinnasta päättyi jälkimmäisen voittoon 1400-luvulla.[23] Vuonna 1451 Moskovan suuriruhtinas Vasili II asetti Suur-Permin (Tšerdynin) ruhtinaaksi Mihail Jermolitšin. Vuosina 1455 ja 1462 ruhtinassuku ja osa Suur-Permin asukkaista käännytettiin ortodokseiksi. Ruhtinaskunnan itsenäinen asema päättyi vuonna 1472, jolloin Iivana III:n lähettämä sotajoukko löi permiläiset. Ruhtinas Mihailin sallittiin jäädä paikalleen Moskovan käskynhaltijana. Itsehallinto lakkautettiin lopullisesti vuonna 1505, jolloin Mihailin poika Matvei korvattiin Moskovasta lähetetyllä käskynhaltijalla. Tämän jälkeen alueesta tuli kiinteä osa Moskovan Venäjää.[24][25]
Kazanin kaanikunnan kukistumisen jälkeen Kaman seudusta tuli Siperian valtauksen ja asuttamisen sillanpääasema, jonne alkoi muuttaa venäläisiä uudisasukkaita.[23] Alueen keskukseksi muodostui Solikamsk, josta lähti Uralin taakse johtanut Babinovin tie. Kaakkoisosaan perustettiin Kungurin kaupunki.[24] Vuosina 1558–1568 Iivana IV luovutti Kaman seudun Stroganovin kauppias- ja teollisuussuvulle.[23] Alueelle kehittyi suola-, kaivos- ja metalliteollisuutta. Kungurin kihlakunnasta muodostui huomattava maatalousalue.[24] 1700-luvun alkuun mennessä venäläiset muodostivat jo kaksi kolmasosaa ja komipermjakit vain kymmeneksen väestöstä.[23]
Permin kuvernementti
muokkaaPietarin I:n hallintouudistuksen yhteydessä vuonna 1708 perustettiin Siperian kuvernementti, johon koko Keski-Ural kuului vuoteen 1727 saakka. Sen jälkeen alue kuului Kazanin kuvernementtiin, kunnes Katariina II perusti vuonna 1781 Permin käskynhaltijakunnan, josta vuonna 1796 tuli Permin kuvernementti.[24]
Permin kuvernementti oli 1800-luvun loppuun saakka Venäjän tärkein vuoriteollisuusalue, jossa toimi yli 110 rauta-, teräs- ja kuparitehdasta. Suolateollisuus tuotti yli neljänneksen maan suolasta. Teollisuuden kehityksen ja rautateiden rakentamisen myötä ryhdyttiin hyödyntämään Kizelin kivihiilialuetta. 1800-luvun loppuun mennessä suurin osa metallitehtaista siirtyi koneiden tuotantoon. Huomattava merkitys oli myös käsityöteollisuudella.[24]
Neuvostoaika
muokkaaPermin kuvernementti liitettiin vuonna 1923 Uralin alueeseen. Vuodesta 1934 lähtien se kuului Sverdlovskin alueeseen.[26] Nykyisen aluepiirin käsittävä Permin alue muodostettiin lokakuussa 1938. Vuosina 1940–1957 sen nimenä oli Molotovin alue Permin kaupungin silloisen nimen mukaan.[27] Alueeseen kuului myös vuonna 1925 perustettu Permin Komin kansallinen[28] (vuodesta 1977 lähtien autonominen) piirikunta.[29]
Neuvostoaikana alueen teollisuus kehittyi voimakkaasti. Koneenrakennus laajeni erityisesti toisen maailmansodan aikana, jolloin Länsi-Uralille evakuoitiin yli 120 tehdasta. Kaman seudulle rakennettiin joukko Venäjän suurimpia sellu- ja paperitehtaita. Kokonaan uusia aloja olivat kemian teollisuus, titaanin tuotanto, öljyn poraus ja jalostus.[24]
Aluehallinto
muokkaaTärkein aluehallintoa säätelevä asiakirja on lainsäädäntökokouksen huhtikuussa 2007 hyväksymä Permin aluepiirin peruskirja.[30]
Aluepiiriin kuuluu erityisaseman omaava Permin Komin piirikunta.[31]
Lainsäädäntövalta
muokkaaLainsäädäntövalta kuuluu Permin aluepiirin lainsäädäntökokoukselle, joka koostuu 60:stä viideksi vuodeksi valittavasta kansanedustajasta. Ensimmäiset lainsäädäntökokouksen vaalit järjestettiin joulukuussa 2006. Seitsemän prosentin äänikynnyksen ylittivät seuraavat puolueet:[32]
- Yhtenäinen Venäjä 34,6 % äänistä
- Oikeistovoimien liitto 16,4 %
- Venäjän liberaalidemokraattinen puolue 13,8 %
- Venäjän eläkeläisten puolue 11,7 %
- Venäjän federaation kommunistinen puolue 8,6 %
Lainsäädäntökokouksen puheenjohtaja on Nikolai Devjatkin.[33]
Toimeenpanovalta
muokkaaToimeenpanovaltaa johtaa Venäjän presidentin nimeämä kuvernööri, jonka nimityksen aluepiirin lainsäädäntökokous vahvistaa. Nykyinen kuvernööri on Oleg Tširkunov, jonka toimikausi alkoi joulukuussa 2005.[32]
Korkein toimeenpaneva elin on Permin aluepiirin hallitus. Sen puheenjohtajana toimii maaliskuusta 2008 lähtien Valeri Suhih.[32] Muita hallintoelimiä ovat ministeriöt, virastot, tarkastuslaitokset ja komiteat. Niiden lisäksi toimii Firdus Alijevin johtama Permin aluepiirin kuvernöörin hallinto.[34]
Permin Komin piirikunnan asioita hoitaa Igor Bykarizin johtama ministeriö.[35]
Kunnallinen itsehallinto
muokkaa
Kunnallista itsehallintoa varten aluepiiri on jaettu 6 kaupunkipiirikuntaan ja 42 kunnallispiiriin.[36] Jälkimmäiset käsittävät 53 kaupunki- ja 261 maalaiskuntaa.[37]
Piirit
muokkaaSuluissa piirin hallinnollinen keskus. Numerot viittaavat oheiseen karttaan.
Kaupunkipiirikunnat
muokkaaLiikenne
muokkaaRautatieliikenteellä on tärkeä merkitys. Aluepiirin kautta kulkevat Kirovin, Permin ja Jekaterinburgin sekä Kazanin ja Jekaterinburgin väliset pääradat. Permin ja Jekaterinburgin välillä on myös Tšusovoin ja Nižni Tagilin kautta kulkeva rata, josta haarautuu Lysvan kautta toinen linja Jekaterinburgiin. Pohjoisen ja idän teollisuusalueille johtavat Tšusovoin ja Solikamskin sekä Permin ja Ugleuralskin väliset radat. Sverdlovskin rautateiden Permin osastoon ja Gorkin rautateiden Iževskin osastoon kuuluvien ratojen yhteispituus aluepiirissä on 1326 kilometriä, mistä 83,5 % on sähköistetty. Suurimmat rautatieasemat ovat Permissä ja Tšusovoissa.[38]
Aluepiirillä on kolme maantieyhteyttä Udmurtiaan, yksi Baškortostaniin ja yksi Sverdlovskin alueelle. Maanteistä tärkein on Kazanin, Permin ja Jekaterinburgin välinen valtatie. Vuonna 1996 otettiin käyttöön Tšusovajan ylittävä maantiesilta sekä Permistä Bereznikiin ja Tšaikovskiin johtavat maantiet. Vuonna 1998 avattu Višeran ylittävä silta yhdistää Tšerdynin piirin muuhun aluepiiriin. Rakenteilla ovat Pietarista Kirovin alueen ja Permin aluepiirin kautta Jekaterinburgiin johtava valtatie, Polaznan, Tšusovoin ja Katškanarin sekä pohjoisessa Solikamskin ja Kosan väliset maantiet. Yleisten maanteiden yhteispituus on 10 540 kilometriä, josta 96,2 % on kestopäällystetty.[38]
Kamajoki yhdistää aluepiirin Euroopan-puoleisen Venäjän vesiliikennejärjestelmään. Tärkeimmät jokisatamat ovat Permissä, Levšinossa, Tšaikovskissa ja Bereznikissä. Permin ja Tšaikovskin välillä on kesäaikaan säännöllistä matkustajaliikennettä. Jokireittien pituus aluepiirissä on 1519 kilometriä.[38]
Permistä on suorat lentoyhteydet Moskovaan, Anapaan, Astrahaniin, Krasnodariin, Mineralnyje Vodyyn, Nižnevartovskiin, Norilskiin, Pietariin, Samaraan, Sotšiin, Surgutiin sekä ulkomaille Bakuun, Frankfurt am Mainiin ja Taškentiin. Permin lähellä sijaitsevan Bolšoje Savinon lentokentän uudistaminen on suunnitteilla.[38]
Talous
muokkaa
Vuonna 2010 Permin aluepiirin bruttokansantuote oli tilastokeskus Rosstatin mukaan 630 755,5 miljoonaa ruplaa (1,69 % Venäjän kokonaistuotteesta).[39] Asukasta kohti laskettuna bruttokansantuote oli 239,4 tuhatta ruplaa vuodessa (vuoden 2010 lopun vaihtokurssein 5 864 EUR).[40][41] Tämä vastasi 91 prosenttia Venäjän keskiarvosta henkeä kohden.
Tuotannon arvo jakautui vuonna 2007 seuraavasti: jalostus 30,3 %, hyötykaivannaisten tuotanto 13,9 %, kauppa 12,3 %, liikenne ja tietoliikenne 9,3 % sekä kiinteistövälitys, vuokraustoiminta ja palvelut 9,3 %. Maa- ja metsätalouden osuus kokonaistuotannon arvosta oli vain 2,9 %.[42]
Sähkön, kaasun ja veden tuotannossa ja jakelussa aluepiiri oli Venäjän alueiden joukossa 7. sijalla, jalostuksessa 9. sijalla ja hyötykaivannaisten tuotannossa 13. sijalla. Asukasta kohti laskettuna aluepiiri oli Venäjän kymmeneksi suurin veronmaksaja.[42]
Tärkeimpiä tuotannon aloja ovat koneenrakennus, kemian teollisuus ja öljynjalostus sekä metalli-, polttoaine- ja metsäteollisuus. Aluepiiri on huomattava öljyn ja maakaasun tuottaja. Kemian teollisuus valmistaa 97 % Venäjän kalilannoitteista, metanolia ja sen jalostustuotteita, ammoniakkia, typpilannoitteita ym. Koneenrakennusteollisuus on erikoistunut lentokone- ja rakettimoottoreihin, polttoainelaitteisiin, kaasun-, sähkön- ja öljyntuotantolaitteistoihin, digitaali- ja valokuitujärjestelmiin sekä navigaatiolaitteisiin. Metalliteollisuus tuottaa ja jalostaa rauta-, väri- ja harvinaisia maametalleja sekä harjoittaa jauhemetallurgiaa. Aluepiiri tuottaa valtaosan Venäjän magnesiumista. Huomattava merkitys on myös metsäteollisuudella, joka valmistaa noin 20 % Venäjän paperista.[43]
Tiedotusvälineet
muokkaaAluepiirissä ilmestyy kymmeniä sanoma-, aikakaus-, paikallis- ja ilmaisjakelulehtiä. Alueellisia sanomalehtiä ovat mm. Mestnoje vremja, Naša žizn, Novyi kompanjon, Permskije novosti ja Zvezda sekä talouslehdet Delovoje Prikamje ja Permski obozrevatel. Alueellisia liitteitä on valtakunnallisilla Argumenty i fakty, Izvestija, Kommersant ja Komsomolskaja pravda -sanomalehdillä. Jokaisessa piirikeskuksessa julkaistaan ainakin yhtä paikallislehteä. Permin Komin lehtiä ovat Parma ja Parma-Novosti.[44]
Permissä toimii Venäjän valtiollisen radio- ja TV-konsernin alueellinen yhtiö GTRK Perm, jolla on paikallisosasto Kudymkarissa.[45] Lisäksi on useita kaupallisia alueellisia ja paikallisia radio- ja TV-asemia.[46][47]
Koulutus ja tiede
muokkaaVuonna 2008 aluepiirissä oli 964 lastentarhaa ja niissä 127 200 lasta. Lastentarhaa kävi 69,9 % ikäluokasta (20. sija Venäjän alueiden joukossa). Yleissivistäviä kouluja oli 978, joista kuusi yksityisiä. Oppilaita yleissivistävissä kouluissa oli 266 500. Todistuksen peruskoulutuksesta sai 24 200 ja keskikoulutodistuksen 13 900 oppilasta.[48]
Perusasteen ammattioppilaitoksia (ammattikouluja) oli 69 ja niissä 32 600 oppilasta. Ammattikouluista valmistui 19 500 oppilasta. Keskiasteen ammattioppilaitoksia (ammattikorkeakouluja) oli 72, joista kahdeksan yksityisiä. Ammattikorkeakouluissa oli 53 700 opiskelijaa ja niistä valmistui 15 800 ammattilaista.[48]
Korkea-asteen ammattioppilaitoksia (korkeakouluja) oli 15, joista viisi yksityisiä. Lisäksi aluepiirissä toimi 16 korkeakoulujen filiaalia. Opiskelijoita korkeakouluissa oli 105 400, joista 16 400 yksityisissä oppilaitoksissa. Korkeakouluista valmistui 16 800 asiantuntijaa (55. sija Venäjällä).[48]
Aluepiirin pääkaupungin korkeakouluja ovat Permin valtionyliopisto, teknillinen yliopisto, pedagoginen yliopisto, lääketieteellinen akatemia, farmasia-akatemia ja maatalousakatemia, Venäjän maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin akatemian Uralin filiaali sekä Permin koreografinen opisto.[49] Tšaikovskissa toimii teknologinen instituutti ja liikuntainstituutti[50] ja Solikamskissa pedagoginen instituutti[51]
Tieteellisistä tutkimuslaitoksista merkittävin on vuonna 1988 perustettu Venäjän tiedeakatemian Uralin osaston Permin tiedekeskus. Se käsittää neljä luonnontieteellistä instituuttia sekä kolmen yhteiskuntatieteellisen instituutin filiaalit (taloustiede, filosofia ja oikeustiede sekä historia ja arkeologia).[52] Kudymkarissa toimii Komin tiedekeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin osasto.[53]
Kulttuuri
muokkaa
Aluepiirissä toimii 10 ammattiteatteria ja 18 museota. Permissä on sirkus, filharmonia ja Uralin ainoa planetaario.[54]
Permin akateeminen ooppera- ja balettiteatteri on yksi Venäjän vanhimmista ja merkittävimmistä musiikkiteattereista. Museoista kuuluisin on Permin taidegalleria, jossa on näytteillä maailmankuulu permiläisten puuveistosten kokoelma, Stroganovin koulukunnan ikoneita ja venäläisen maalaustaiteen klassikoita. Permin lähistöllä sijaitsee Hohlovkan kansatieteellinen ulkomuseo, jonne on siirretty 1600–1800-lukujen puurakennuksia. Solikamskissa toimii suolamuseo ja Tšusovoin lähistöllä muun muassa kasakkapäällikkö Jermak Timofejevitšin Siperian-valloituksesta kertova museoalue. Tšusovajajoen rannalla Kutšinon kylän lähellä on vuonna 1996 avattu Stalinin vainojen museo.[54]
Kuuluisia henkilöitä
muokkaaSeudulla syntyneitä ja asuneita kuuluisia henkilöitä ovat:[55]
- Pavel Bažov (1879–1950), kirjailija ja Uralin satuperinteen tallentaja
- Sergei Djagilev (1872–1929), venäläisen baletin johtaja Pariisissa, vietti osan lapsuuttaan Permissä
- Dmitri Mamin-Sibirjak (1852–1912), kirjailija, opiskeli ja aloitti kirjailijanuransa Permissä
- Mihail Osorgin (1878–1942), myöhemmin Ranskaan emigroitunut kirjailija
- Aleksandr Popov (1859–1906), fyysikko ja keksijä, opiskeli Permin pappisseminaarissa
- Nikolai Slavjanov (1854–1897), keksijä, kehitti sähköhitsauksen menetelmiä Permissä
- Arkadi Švetsov (1892–1953), lentokonemoottorien rakentaja, opiskeli Permin reaalikoulussa
- Andrei Voronihin (1760–1814), klassismin aikakauden arkkitehti
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Permski regionalnyi server: O regione: Obštšaja harakteristika perm.ru. Arkistoitu 17.7.2016. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 425. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.
- ↑ a b Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Reljef perm.ru. Arkistoitu 6.10.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 426. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.
- ↑ a b Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Poleznyje iskopajemyje perm.ru. Arkistoitu 6.10.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Klimat perm.ru. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Vodnyje resursy perm.ru. Arkistoitu 2.10.2006. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Potšvy perm.ru. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Rastitelnost perm.ru. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Permski regionalnyi server: O regione: Geografija: Životnyi mir perm.ru. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Priroda Permskogo kraja: Osobo ohranjajemyje prirodnyje territorii Permskogo kraja permecology.ru. Viitattu 8.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Entsiklopedija Permi: Etnitšeskaja karta Prikamja po perepisi 2002 g. enc.permkultura.ru. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Permski regionalnyi server: O regione: Naselenije Permskogo kraja perm.ru. Arkistoitu 18.2.2009. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Entsiklopedija Permi: Jazvinskije permjaki enc.permkultura.ru. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Entsiklopedija Permi: Udmurty enc.permkultura.ru. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Entsiklopedija Permi: Marijtsy enc.permkultura.ru. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Entsiklopedija Permi: Mansi (voguly) enc.permkultura.ru. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Religija perm.ru. Arkistoitu 18.2.2009. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Entsiklopedija Permi: Etnitšeskaja istorija Prikamja enc.permkultura.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Uralskaja istoritšeskaja entsiklopedija: Rodanovskaja kultura ihist.uran.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Entsiklopedija Permi: Russkaja kolonizatsija Prikamja enc.permkultura.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Permski regionalnyi server: O regione: Istorija Prikamja perm.ru. Arkistoitu 2.10.2006. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Lallukka, Seppo: Komipermjakit – perämaan kansa, s. 20–21. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1995. ISBN 951-707-072-1
- ↑ Uralskaja istoritšeskaja entsiklopedija: Uralskaja oblast ihist.uran.ru. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Uralskaja istoritšeskaja entsiklopedija: Permskaja oblast ihist.uran.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 12, s. 508. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
- ↑ Uralskaja istoritšeskaja entsiklopedija: Komi-Permjatski avtonomnyi okrug ihist.uran.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Osnovnyje pravovyje akty perm.ru. Arkistoitu 18.2.2009. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Ministerstvo po delam Komi-Permjatskogo okruga Permskogo kraja: Obštšije svedenija minkpo.permkrai.ru. Arkistoitu 19.3.2012. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c Permski regionalnyi server: Organy vlasti perm.ru. Arkistoitu 18.12.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Zakonodatelnoje Sobranije Permskogo kraja: Predsedatel parliament.perm.ru. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Administratsija gubernatora Permskogo kraja admin.permkrai.ru. Arkistoitu 6.6.2010. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Ministerstvo po delam Komi-Permjatskogo okruga Permskogo kraja: Glava Komi-Permjatskogo okruga – ministr Permskogo kraja minkpo.permkrai.ru. Arkistoitu 17.1.2011. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: Organy vlasti: Organy mestnogo samoupravlenija perm.ru. Arkistoitu 7.12.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Entsiklopedija Permi: Tipy munitsipalnyh obrazovani Permskogo kraja enc.permkultura.ru. Viitattu 11.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Permski regionalnyi server: Infrastruktura: Transport perm.ru. Arkistoitu 28.12.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b Regiony Rossii: sotsialno-ekonomitšeskije pokazately (2009) 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 24.10.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: Ekonomika perm.ru. Arkistoitu 11.2.2009. Viitattu 24.10.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Sredstva massovoi informatsii: Perioditšeskije petšatnyje izdanija perm.ru. Arkistoitu 20.9.2008. Viitattu 11.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Gosudarstvennaja teleradiokompanija ”Perm” perm.rfn.ru. Arkistoitu 14.2.2010. Viitattu 11.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Sredstva massovoi informatsii: Regionalnyje radiokompanii perm.ru. Arkistoitu 16.1.2009. Viitattu 11.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Sredstva massovoi informatsii: Regionalnoje televidenije perm.ru. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 11.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c Regiony Rossii: sotsialno-ekonomitšeskije pokazately (2009) 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 7.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Entsiklopedija Permi: Perm enc.permkultura.ru. Arkistoitu 13.6.2012. Viitattu 7.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Entsiklopedija Permi: Tšaikovski enc.permkultura.ru. Viitattu 7.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Entsiklopedija Permi: Solikamsk enc.permkultura.ru. Viitattu 7.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Permski nautšnyi tsentr UrO RAN permsc.ru. Viitattu 7.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Entsiklopedija Permi: Kudymkar enc.permkultura.ru. Viitattu 7.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Permski regionalnyi server: Sotsialnaja sfera: Kulturnyje dostoprimetšatelnosti Permskogo kraja perm.ru. Arkistoitu 28.12.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Permski regionalnyi server: O regione: Istorija: Zametšatelnyje ljudi Prikamja perm.ru. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 5.6.2010. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Permin aluepiiri Wikimedia Commonsissa
- Permin aluepiirin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (englanniksi)
- Permin aluepiirin hallituksen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Permin aluepiirin kuvernöörin hallinnon sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)