Perseus
Perseus (m.kreik. Περσεύς) oli yksi kuuluisimmista kreikkalaisen mytologian sankareista ja legendaarinen mykeneläisen hallitsijasuvun perustaja, jonka seikkailut auttoivat Olympoksen jumalien valta-aseman syntymisessä. Perseus oli tarujen mukaan perustanut Mykenen ja Mideian kaupungit.
Alkuperä
muokkaaPerseus oli Danaen poika, joka puolestaan oli Akrisioksen, Argoksen kuninkaan, ainoa tytär. Pettyneenä siihen, ettei hänellä ollut miespuolista perillistä, Akrisios kysyi neuvoa oraakkelilta. Tämä ennusti, että Akrisios ei tulisi koskaan samaan poikaa, vaan hän kuolisi tyttärenpoikansa käden kautta. Pitääkseen tyttärensä lapsettomana hän telkesi tämän imettäjänsä kanssa maanalaiseen pronssiseen huoneeseen. Zeus kuitenkin huomasi hänen kauneutensa, ja lähti tämän luokse katosta putoavan kultasateen muodossa. Tästä suhteesta sai alkunsa Perseus. Akraios huomasi raskauden ja Perseuksen jo synnyttyä antoi surmata Perseuksen imettäjän ja pakotti Danaen Zeuksen alttarille kertomaan kuka oli lapsen isä – yhtä aikaa peläten ja toivoen saavansa vahvistuksen olettamukselleen. Kun tytär nimesi Zeuksen lapsen isäksi, hänen isänsä ei uskonut häntä, vaan laittoi sekä oman tyttärensä että tämän lapsen koriin tai veneeseen ja lähetti heidät ajelehtimaan avomerelle. Zeus esti Poseidonin avulla vastoinkäymisten tapahtumista.
Toisen version mukaan Danaen tultua naimaikään hän menikin Proitoksen, isänsä veljen, luo ajatuksenaan luoda suhde tämän kanssa. Tässä tapauksessa Perseuksen isä ei olisikaan Zeus vaan Proitos.[1]
Medusa
muokkaaPolydektes, Serifoksen kuningas, rakastui Danaeen, mutta ei voinut saada tätä Perseuksen vartuttua aikuiseksi. Niin hän kokosi ystävänsä, ja teeskennellen keräävänsä myötäjäisiä Hippodameiaa varten vaati näitä tuomaan hänelle hevosia. Perseuksella, joka eli kalastajan suojissa, ei hevosia ollut, jolloin Polydektes lähetti tämän noutamaan Medusan päätä, jonka Perseus oli itse maininnut aiemmin olevan mahdollista.[2] Medusa oli ollut kerran kaunis neito, jonka hiukset olivat hänen suurin aarteensa, mutta kun hän uskalsi kilpailla kauneudesta Athenen kanssa, jumalatar riisti häneltä hänen viehätysvoimansa ja muutti hänen kauniit kutrinsa suhiseviksi käärmeiksi, joiden näkeminen muutti katsojansa kiveksi[3].
Perseus vaelsi pitkään vailla toivoa edes löytää gorgoja, jolloin jumalat puuttuivat asioihin. Perseus sai Athenelta kiiltävän kilven, jonka avulla tämä voisi katsoa Medusaa kivettymättä itse, Hermes antoi sirpin ja nymfit varustivat hänet siivekkäillä sandaaleilla, laukulla ja Haadeen näkymättömäksi tekevällä kypärällä. Jumalat kehottivat häntä menemään kultaisten omenoiden saarelle länteen, jossa hän tapasi graiat, gorgojen sisaret. Nämä olivat vanhoja naisia jo syntymästään saakka, ja heillä oli keskenään käytössään ainoastaan yksi silmä ja yksi hammas, joita he sitten vuorotellen käyttivät. Nämä varastamalla Perseuksen oli helppo kiristää avuttomilta graioilta tieto gorgojen olinpaikasta.[2]
Perseus etsi gorgoja heijastaen näkymää kilpensä kautta, ja löysi heidät nukkumassa. Hän lähestyi Medusaa siipikengin, ääntä pitämättä, tämän nukkuessa ja varoi katsomasta suoraan häneen. Sen sijaan Perseus liikkui hänen kuvajaisensa ohjaamana, joka heijastui kimaltavasta kilvessä. Nopeasti hän leikkasi Medusan pään irti, ja haavasta nousivat jättiläinen Khrysaor ja lentävä hevonen Pegasos. Jäljelle jääneet gorgot aloittivat raivoisan takaa-ajon, mutta Perseuksen onnistui paeta kypäränsä avulla. Mukaan ottamansa Medusan pään hän antoi Athenelle, joka asetti sen aigiiseensa eli kilpeensä.[2][3]
Kohtaaminen Atlaksen kanssa
muokkaaMedusan surman jälkeen Perseus, kantaen mukanaan Medusan päätä, lensi Hermeen siipikengillä kauas yli maiden ja merten. Yön tullessa hän saavutti maan länsirajan, jonne aurinko laskee. Täällä hän olisi mielellään levännyt aamuun asti. Se oli kuningas Atlaksen valtakunta, joka yltäkylläisyydessään ylitti kaikki muut ihmisten valtakunnat. Hän oli rikas, hänellä oli paljon karjaa, eikä hänellä ollut naapuria tai kilpailijaa, joka olisi kiistänyt hänen valtaansa. Mutta hänen suurin ylpeytensä olivat hänen puutarhansa, joiden hedelmät olivat kultaisia, riippuvat kultaisista oksista ja olivat puoliksi peitettyinä kultaisilla lehdillä. Perseus sanoi hänelle: ”Tulen vieraaksesi. Jos kunnioitat kuuluisaa syntyperää, vetoan isääni Zeukseen, jos taas mahtavia tekoja, vetoan Medusan voittamiseen. Etsin lepoa ja ruokaa.” Mutta Atlas muisti, että muinainen ennustus oli varoittanut häntä, että Zeuksen poika jonakin päivänä ryöstäisi häneltä kultaomenat. Niin hän vastasi: ”Mene! tai valheelliset väittämäsi kunniasta tai syntyperästä eivät suojele sinua”. Niin hän yritti ajaa Perseuksen pois. Perseus, joka piti jättimäistä Atlasta liian vahvana vastuksena, sanoi: ”Koska arvostat ystävyyttäni niin vähän, ota lahja vastaan”, ja ojensi Medusan pään kääntäen oman katseensa pois. Silloin koko mahtava Atlas muuttui kiveksi. Hänen parrastaan ja hiuksistaan tuli metsiä, käsivarret ja hartiat muutuivat kallioiksi, pää vuorenhuipuksi ja luut kiviksi. Jokainen osa kasvoi, kunnes hänestä tuli kokonainen vuori, ja edelleen taivas kaikkine tähtineen lepää hänen harteillaan.[3]
Liitto Andromedan kanssa
muokkaa- Pääartikkeli: Andromeda
Matkalla takaisin Serifokseen Perseus pysähtyi Aithiopiassa, jota hallitsivat kuningas Kefeus ja hänen puolisonsa Kassiopeia. Kassiopeia oli kerskunut kauneutensa olevan neireidejäkin suurempaa, ja tämän seurauksena Poseidon oli lähettänyt merihirviön piinaamaan maata rangaistukseksi. Oraakkeli oli kertonut ahdingon loppuvan, jos he uhraisivat Andromedan, kuninkaan tyttären, pedolle. Niin tämä sidottiin kahleilla kallioon pedon saaliiksi, mutta Perseus surmasi pedon ja vapautti Andromedan sovittuaan ensin Kefeuksen kanssa saavansa tämän vaimokseen. Kefeuksen veli Fineus, jolle Andromeda oli alun perin luvattu, juoni kuitenkin Perseusta vastaan, jolloin Perseus muutti hänet kiveksi.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.4.1 (engl. käännös).
- ↑ a b c d Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.4.2–3 (engl. käännös).
- ↑ a b c Bulfinch, Thomas: Bulfinch's Mythology. Lee & Shepard, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2023). (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perseus Wikimedia Commonsissa