Wikipedia

Portugalin talous

Portugalin talous on korkean tulotason sekatalous. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, vaatteet ja kuljetusvälineet. Työvoima on halpaa muihin Euroopan maihin verrattuna, mutta halpatuotanto on siirtynyt muun muassa Aasiaan. Myös kaivokset, teollisuus ja matkailu ovat merkittäviä työllistäjiä. Vuonna 2010 työttömyys oli 10,7 % bruttokansantuotteen kasvun ollessa 1,47 %.

Portugalin vienti vuonna 2006

Toimialat

muokkaa

Maa-, metsä- ja kalatalous

muokkaa

Portugalin maatalous on EU:n keskitasoon verrattuna tuottamatonta.[1] Maatalous kärsii kuivuudesta, huonosta maaperästä ja vanhanaikaisista tuotantomenetelmistä.[2] Vuonna 2016 keskimääräisen maatilan koko oli 14,1 hehtaaria, kun EU:ssa se oli vuonna 2013 16,1 hehtaaria.[3] Tilojen koko on kuitenkin kasvamassa ja niiden määrä vähenemässä, kuten muuallakin Euroopassa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tilojen määrä väheni 26,6 prosentilla.[4]

Portugalin tärkeimmät viljelykasvit ovat vehnä, ohra, maissi, riisi, peruna, viinirypäleet, oliivit ja tomaatti.[1] Vuonna 2010 noin 12 prosenttia maatiloista oli erikoistunut viinirypäleisiin, 8,8 prosenttia, muihin hedelmiin ja 8,5 prosenttia oliiviin.[4]

Portugalin maataloustuotteiden vienti on pahasti alijäämäinen, ja maa joutuu tuomaan suurimman osan elintarviketarpeistaan ulkomailta.[2] Vuonna 2016 viljatuotteiden omavaraisuusaste oli 23,0 prosenttia.[5] Viini on tärkein maatalouden vientituotteista, ja maassa on lähes 50 virallista viinialuetta.[1]

Portugalin pinta-alasta noin kaksi viidesosaa on metsän peitossa.[1] Maa on merkittävä metsäteollisuustuotteiden viejä, ja yli 90 prosenttia paperimassasta viedään ulkomaille. Kaupallisen metsämaan määrä on ollut 2000-luvulla kasvussa. Erityisesti nopeakasvuisia eukalyptuksia on istutettu laajalle. Portugali on myös maailman johtava korkin tuottaja.[2]

Pitkän rantaviivan ja hyvien kalavesien ansiosta Portugalilla on pitkät kalatalouden perinteet. Tärkeitä kalasatamia ovat Leixões pohjoisessa, Peniche ja Setúbal lännessä sekä Portimão ja Olhão Algarvessa. Saaliit ovat kuitenkin moniin muihin europpalaisiin rantavaltioihin pieniä, eivätkä ne pysty täyttämään edes kotimaan tarvetta.[1]

Teollisuus

muokkaa

Portugalin valmistusteollisuus on keskittynyt Lissabonin ja Setúbalin ympäristöön etelässä sekä Porton, Bragan ja Aveiron ympäristöön pohjoisessa. Lissabonissa ja Setúbalissa on öljynjalostusta, kemianteollisuutta, sementin, autojen, elektroniikan paperimassan ja korkin valmistusta sekä kala- ja juomateollisuutta. Portossa on tekstiili-, jalkine- ja huonekaluteollisuutta sekä viinin- ja ruokatuotteiden valmistusta. Aveiro on erikoistunut paperimassaan ja puutuotteisiin ja Braga vaatteisiin, ruokailuväleinsiin ja elektroniikkaan. Coimbrassa ja Leirassa on muovimuottien ja työstökoneiden valmistusta.[1]

Portugali on 2000-luvulla pyrkinyt monipuolistamaan teollisuustuotantoansa korkean teknologian aloihin. Moottoriajoneuvojen, elektroniikan ja lääkkeiden valmistus onkin ollut kasvussa.[6] Perinteisemmät teollisuudenalat, kuten tekstiili-, korkki-, telakka- ja elintarviketeollisuus, ovat silti vielä vahvassa asemassa.[7]

Valmistusteollisuus on hyötynyt halvasta työvoimasta, mutta tuotantoa on 2000-luvulla siirtynyt jonkun verran Aasiaan ja uusiin itäisen Euroopan EU-maihin, kuten Puolaan, Unkariin ja Tšekkiin.[7]

Palvelut

muokkaa

Palveluala on suurin Portugalin talouden aloista, sillä bruttoarvonlisäyksestä sen osuus oli vuonna 2016 noin 75,4 prosenttia ja työvoimasta 68,6 prosenttia.[6]

Ulkomaankauppa

muokkaa

Portugalin ulkomaankaupan kauppatase on ollut negatiivinen koko 2000-luvulla. Maa joutuu tuomaan paljon koneita, kuljetusvälineitä, energiaa ja elintarvikkeita. Tuonti on lisäksi ollut kasvussa, eikä vienti ole kasvanut yhtä paljon.[8] Vuonna 2016 kauppataseen alijäämä oli 11,2 miljardia euroa. Alijäämä on ollut pienenemään päis, sillä vuonna 2008 se oli yli 20 miljardia euroa.[9]

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Portugalin tärkeimmät kauppakumppanit. Espanja, Saksa, Ranska, Italia ja Britannia muodostavat noin puolen sekä viennistä että tuonnista. Kaupankäynti Portugalin entisten Afrikan siirtomaiden kanssa on pienemässä, mutta Brasiliaan suuntautuva kauppa on puolestaan kasvussa.[1] Vuonna 2016 viennistä 25,9 prosenttia suuntautui Espanjaan, 12,9 prosenttia Ranskaan, 11,7 prosenttia Saksaan, 7,1 prosenttia Britanniaan ja 4,9 prosenttia Yhdysvaltoihin.[10] Espanjan osuus tuontitavarasta oli 32,9 prosenttia, Saksan 13,4 prosenttia, Ranskan 7,7 prosenttia, Italian 5,5 prosenttia ja Alankomaiden 5,1 prosenttia.[11]

Portugalin perinteisiä vanhoja vientituotteita ovat vaatteet ja kengät. Monikansallisten tytäryhtiöiden kone- ja kuljetusvälineet ovat kuitenkin nousseet vientituotteiden kärkeen. Kone- ja kuljetusvälineistä vientiin menee muun muassa muoviteollisuuden muotteja, konepajateollisuuden tuotteita, autojen kaapeleita, mikrosiruja ja televisiovastaanottimia.[8] Koneiden ja mekaanisten laitteiden osuus viennistä vuonna 2016 oli 15,4 prosenttia, liikennevälineiden 11,3 prosenttia, muovi- ja kumituotteiden 7,6 prosenttia, perusmetallien 7,4 prosenttia ja maataloustuotteiden 6,5 prosenttia.[12] Kivennäispolttoaineet olivat olleet vuonna 2015 kolmanneksi suurin ryhmä, mutta niiden sijoitus tippui vuonna 2016 seitsemänneksi.[13]

Työmarkkinat

muokkaa

Portugalin työvoima on keskittynyt muiden länsieurooppalaisten maiden tavoin palvelusektoriin. Vuoden 2017 alussa koko Portugalissa palvelualoilla työskenteli 68,9 prosenttia työväestä. Teollisuuden osuus oli 24,7 prosenttia ja maatalouden 6,4 prosenttia. Azoreilla ja Madeiralla teollisuuden osuus oli selvästi pienempi ja palvelualojen sekä maatalouden suurempi. Azoreilla palvelualojen osuus oli 74,0 prosenttia, teollisuuden 15,4 prosenttia ja maatalouden 10,7 prosenttia. Madeiralla palvelualojen osuus oli 76,5 prosenttia, teollisuuden 12,5 prosenttia ja maatalouden 10,9 prosenttia.[14]

Portugalin työttömyysaste vuoden 2017 lopussa oli 8,1 prosenttia.[15] Euroalueen velkakriisi kohteli Portugalin työmarkkinoita todella huonosti, sillä maan työttömyysaste oli vuosien 1983–2006 aikana keskimäärin 7,2 prosenttia mutta vuonna 2012 se oli noussut 15,8 ja vuonna 2013 jo 16,4 prosenttiin.[16] Portugalin työttömyysaste oli jo ennen kriisiä ollut hieman nousussa. Vuoteen 2006 asti työttömyysaste oli maassa pienempi kuin Euroopan unionissa tai euroalueella keskimäärin.[17] Vuoden 2010 jälkeen työttömyysaste kohosi selvästi euroalueen keskiarvon yläpuolella, mutta vuonna 2017 työttömyysaste laski takaisin alle euroalueen keskiarvon.[18]

Portugalilaisten työntekijöiden koulutustaso on OECD-maiden keskitasoa heikompi ja palkka Euroopan unionin keskitasoa alempi.[19] Koulutustason ero muihin Euroopan union maihin on pienemässä. Vuonna 2000 portugalilaisista työntekijöistä 9,9 prosenttia oli käynyt korkea-asteen koulutuksen ja eurooppalainen keskiarvo oli 20,7 prosenttia. Vuonna 2016 Portugalissa korkeakoulun käyneitä työntekijöitä oli 26,0 prosenttia ja Euroopassa keskimäärin 32,7 prosenttia.[20]

Infrastruktuuri

muokkaa

Energia

muokkaa

Portugali joutuu tuomaan ulkomailta pääosan energiastaan. Vuonna 2015 noin 77,4 prosenttia Portugalissa kulutetusta energiasta tuotiin ulkomailta. Maan energiaomavaraisuus on selvästi eurooppalaista keskitasoa heikompi, sillä keskimäärin Euroopan unionin jäsenmaat tuovat 54 prosenttia energiastaan.[21]

Portugali on erityisen riippuvainen tuontiöljystä ja -hiilestä.[1] Kansainvälisen energiajärjestön mukaan Portugalin primäärienergiasta 44 prosenttia oli peräisin öljystä, 20 prosenttia maakaasusta ja 13 prosenttia sekä hiilestä että biopolttoaineesta.[22]

Portugali on 2000-luvulla panostanut uusiutuvaan energiaan. Vuonna 2008 avattu tuulipuisto oli valmistuessaan Euroopan suurin. Lisäksi Mouran lähellä on maailman suurimpiin kuuluva aurinkopuisto ja maa on kokeillut myös aaltovoimaa.[1] Biopolttoaineen jälkeen vesivoima ja tuulivoima tuottivat uusiutuvista energianlähteistä seuraavaksi suurimman osuuden primäärienergiasta.[22]

Liikenne

muokkaa
Pääartikkeli: Portugalin liikenne

Portugalin mannermaalla oli vuoden 2016 tilastojen perusteella 14 313 kilometriä teitä. Pääteitä on 2 338 kilometriä, niitä tukevia teitä 7 105 kilometriä ja paikallisteitä 4 791 kilometriä.[23] Rautateitä 2 546 kilometriä. Siitä yli 60 prosenttia on sähköistetty ja lähes 96 prosenttia on leveäraiteista rautatietä.[23] Portugalin rautatieinfrastruktuuria hoitaa vuonna 1997 perustettu Rede Ferroviária Nacional.[1] Lissabonin metroa on 1990- ja 2000-luvuilla laajennettu kaupungin rajojen ulkopuolelle. Porton metro puolestaan on osittain maan alla kulkeva pikaraitiotiejärjestelmä.[1]

Portugalin manneralueella oli vuonna 2016 neljä lentoasemaa. Yhteensä maassa oli 15 lentoasemaa, sillä Azoreilla ja Madeiralla jokaisella saarella on oma lentoasemansa.[24] Lissabonin Portelan lentoasema selvästi suurin lentoasemista, sillä sitä kautta kulki 49,6 prosenttia lentomatkustajista ja 47,0 prosenttia lentokoneiden laskuista ja nousuista. Seuraavaksi suurimmat lentoasemat olivat Porton ja Faron lentoasemat.[25]

Manner-Portugalin merisatamissa on hyvin vähäistä henkilöliikenettä, joten Azorien ja Madeiran satamat vastasivat käytännössä kaikesta henkilöliikenteestä. Jokiliikenteessä kulki 19,4 miljoonaa matkustajaa, joista 82,9 prosenttia Tajojoella.[26] Meriliikenteen tavaraliikenteen määrä on kasvussa, ja Sinesin satama oli tärkein satama, sillä sitä kautta kulki 52,6 prosenttia meriliikenteen tavaramäärästä.[27]

Taloushistoria

muokkaa

Löytöretkien aika

muokkaa

1400-luku oli Portugalin talouden kulta-aikaa. Portugalilaisen imperiumin rakentaminen alkoi 1415, kun portugalilainen armada Henrik Purjehtijan johtamana kohti Pohjois-Afrikkaa. Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteenit João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cabo Bojadorin Marokossa, ja siitä alkoivat Portugalin tutkimusmatkat Afrikassa. Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja 1500-luvun alussa portugalilaiset löysivät tuottoisan maustepippurikaupan alkulähteen eli Molukkien saariryhmän. Myös Japaniin luotiin kauppasuhteet. Pedro Álvares Cabral purjehti vuonna 1500 ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Brasilia julistettiin pian kuuluvaksi Portugaliin.[28]

Orjakauppaa 300 vuoden ajan

muokkaa

Portugali kävi noin 300 vuoden ajan orjakauppaa, jossa afrikkalaisia myytiin orjiksi lähinnä Brasilian sokeriruokoviljelmille. Vilkkaimmillaan kauppa oli 1700-luvulla, mutta se oli alkanut jo 1500-luvulla. Orjalaivauksia tehtiin 30 000 ja niissä kuljetettiin 4 650 000 orjaa, jotka ovat suuremmat luvut kuin millään muulla orjakauppaa käyneellä maalla. Suurimmat lähtösatamat olivat Elmina nykyisessä Ghanassa ja Luanda nykyisessä Angolassa, ja laivojen tyhjennys tapahtui useimmin Bahiassa. Orjia tarvittiin Brasilian sokeriruokoviljelmillä, jotka olivat Portugalille erittäin kannattavaa toimintaa.[29]

Salazarin eristäytynyt maa

muokkaa

Portugalista tuli tasavalta 1910. Tasavallan alku oli epävakainen. Tämä johti pääministeri António de Oliveira Salazarin johtaman lähes 50 vuotta jatkuneen autoritaarisen konservatiivihallintoon, joka sovelsi korporatismin periaatetta. Hallitusjärjestelmää kutsuttiin nimellä Estado Novo ("uusi valtio"). Se oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen ja muistutti Espanjan fasismia. Estado Novon aikana ainoa sallittu puolue oli kansallinen liitto, jota piti pystyssä salainen poliisi. Salazarin aika oli taloudellisesti vakaata, mutta yhteiskunnan kehitystä ei juuri tapahtunut. Tämä johtui tietoisesta politiikasta, joka korosti Portugalin imperiumin omavaraisuutta ja eristäytymistä. Teollistuminen, kaupungistuminen ja koulutus pyrittiin pitämään minimissään. Työläisten, kaupunkilaisten ja opiskelijoiden liiallista määrää pidettiin uhkana yhteiskunnalliselle vakaudelle ja perinteisille arvoille. Kumousajatusten leviämistä estettiin sensuurin avulla.[30]

Portugalin raha

muokkaa
rahayksikkö vuodet
dinheiro n. 1128–1433
real n. 1430–1910
escudo 1910–1999 (2002)
euro 1999 (2002)–

Kasvu 1990-luvulla

muokkaa

Portugali liittyi EEC:hen 1986 neilikkavallankumouksen jälkeisessä vapautuneessa vaiheessa. Samaan aikaan se luopui kalliiksi käyneistä siirtomaasodista ja antoi siirtomaittensa itsenäistyä. 1990-luvun Portugali oli yksi Euroopan nopeimmin kasvavista talouksista ja menestyjistä. Keskimääräinen BKT:n kasvu oli noin 57 %. Euroalueen jäsenyys vuonna 1999 nähtiin palkintona hyvin tehdystä työstä ja se takasi maalle vakaan valuutan, matalat korot sekä tien maailman suurimmalle talousalueelle. Vuonna 2002 euroa alettiin käyttää maksuvälineenä.[31] Portugalin ongelmat johtuvat pääosin maan talouden hitaasta kasvusta. Maan talous ei kasvanut merkittävästi 2000-luvun alun hyvinä vuosina.

Talouskriisi 2011-12

muokkaa

Vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi vei 2010-luvun alussa Portugalin talouskriisiin, jonka ratkaisemiseksi sille annettiin 78 miljardin euron suuruinen lainapaketti. Se jakautui kolmeen 26 miljardin osaan. Lainoittajia olivat Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan komissio. Suurin lainoittaja on Saksa runsaalla 14 miljardilla eurolla. Portugalin eräänlainen omavastuuosuus lainoista oli 455 miljoonaa euroa.[32] Säästöohjelman toteuttaminen kohtasi vaikeuksia, sillä maan perustuslakituomioistuin päätti maaliskuussa 2013, että iso osa hallituksen suunnittelemista talouskuritoimista on perustuslain vastaisia. Hätälainoittajat helpottivat Portugalin lainaohjelman ehtoja, mutta hyväksyttäviä säästökohteita tarvittiin silti lisää.[33]

Talouskriisin jälkeen

muokkaa

Portugalin talous on kääntynyt kriisin jälkeen taas nousuun. Talouden kasvu oli vuonna 2017 3,57 % ja vuonna 2018 2,47 %. Työttömyys oli heinäkuussa 2019 6,47 %.[34]

Harmaa talous

muokkaa

Portugalissa on varsin laaja harmaa talous. Harmaan talouden laajuus ilmentänee kotitalouksienkin pimeästi verotuksen ohi tienaamien tulojen määrää. Pimeiden tulojen arvo kokonaistuotannon arvosta on Maailmanpankin tutkimuksen mukaan Portugalissa 23, Espanjassa 23, Italiassa 27, Kyproksessa 29 ja Kreikassa 307 %, ja Suomessakin lähes 207 %. Lisätekijänä on korruptio, joka on useiden tutkimusten mukaan harmaan talouden keskeisiä syitä ja seurauksia. Osa tutkijoista on jopa valmis väittämään, että juuri korruptio on nykyisen velkakriisin tärkein syy. Sieps-tutkimuslaitoksen mukaan korruptio rehottaa euromaista pahiten Italiassa ja muissa kriisimaissa ja vähiten Suomessa. Laitos perustaa päätelmänsä muun muassa Maailmanpankin tutkimuksiin.[35]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Encyclopædia Britannica.
  2. ↑ a b c Portugali: Maaraportti, s. 16.
  3. ↑ Farm Structure Survey, s. 47.
  4. ↑ a b Agricultural census in Portugal Eurostat. 1.8.2017. Viitattu 1.2.2018. (englanniksi)
  5. ↑ Self sufficiency of cereals (%) by Cereals species 12.5.2017. Instituto Naciona de Estatística. Viitattu 1.2.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b Portugal – Basic Data (pdf) 10/2017. aicep Portugal Global. Viitattu 1.2.2018. (englanniksi)
  7. ↑ a b Portugali: Maaraportti, s. 17.
  8. ↑ a b Portugali: Maaraportti, s. 11–12.
  9. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 150–151.
  10. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 144.
  11. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 149.
  12. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 146.
  13. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 145.
  14. ↑ Employed population (Series 2011 - No.) by Place of residence (NUTS - 2013), Sex, Economic sector (CAE Rev. 3) and Employment seniority; Annual 7.2.2018. Instituto Nacional de Estatística. Viitattu 10.2.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Unemployment rate (Series 2011 - %) by Sex, Age group and Highest completed level of education; Quarterly 7.2.2018. Instituto Nacional de Estatística. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Unemployment statistics and beyond Statistics Explained. 26.1.2018. Eurostat. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 21.
  18. ↑ Khan, Mehreen: EPortuguese unemployment below eurozone’s for first time since 2010 Financial Times. 9.8.2017. The Financial Times Ltd. Viitattu 10.2.2018. (englanniksi)
  19. ↑ Portugali: Maaraportti, s. 9–10.
  20. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 20.
  21. ↑ Statistical Yearbook of Portugal 2016, s. 54.
  22. ↑ a b Portugal – Energy System Overview (pdf) IEA. Viitattu 14.2.2018. (englanniksi)
  23. ↑ a b Statistical Yearbook of Portugal, s. 52.
  24. ↑ Statistical Yearbook of Portugal, s. 53.
  25. ↑ Statistical Yearbook of Portugal, s. 195.
  26. ↑ Statistical Yearbook of Portugal, s. 194.
  27. ↑ Statistical Yearbook of Portugal, s. 190.
  28. ↑ Overbye, Stine: Portugali nousi merivallaksi. Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 3, s. 38–49. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209
  29. ↑ Broström, Natasja: Orjakauppa kukoisti Afrikassa. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 8, s. 442–47. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209
  30. ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5332–5335, art. Portugali. Otava, 1979. 951-1-02232-6
  31. ↑ Lindström, Stefan: Täällä Lissabon 21.3.2011. Suomen Lissabonin-suurlähetystö. Viitattu 7.4.2013.
  32. ↑ 12 kysymystä Portugalin tukipaketista Helsingin Sanomat. 11.5.2011. Web Archive. Viitattu 1.4.2015.
  33. ↑ Hartikainen, Jarno: Portugalin lainaohjelmalle takapakkia Kauppalehti. 8.4.2013. Viitattu 8.4.2013.
  34. ↑ Sosialistit saivat vaalivoiton Portugalissa Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2019.
  35. ↑ Hurri, Jan: Tässä syy euromaiden varallisuuseroihin Taloussanomat. 14.4.2013. Viitattu 14.4.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Portugalin talous.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Portugalin_talous&oldid=22217793”
  NODES
iOS 1
mac 1
OOP 18
os 98
web 1